|
LAKIALOITE
Laki huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain 11 §:n muuttamisestaEduskunnalle
PERUSTELUT
Lailla huoltovarmuuden turvaamisesta (1390/92) turvataan poikkeusoloissa väestön
toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömät taloudelliset toiminnot. Energiahuolto on tässä keskeisessä asemassa. Huoltovarmuuskeskuksella onkin huoltovarmuusrahasto, johon
tuloutetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/94) nojalla kannettava huoltovarmuusmaksu.
Noin 70 % maamme käyttämästä energiasta on peräisin maahan tuoduista
energianlähteistä, joten on sinänsä varsin luonnollista, että erikoisesti näitä energianlähteitä on varastoituna huoltovarmuuden turvaamismielessä. Niidenhän tulee olla turvallisesti hyödynnettävissä olemassa
olevissa käyttöjärjestelmissä.
Fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoimalaitosten energianlähdevarastot riittäisivät nykyisellään muutamasta kuukaudesta 12 kuukauden käyttöön.
Turvallisuusnäkökohta ratkaistaisiin tietenkin kussakin kriisitilanteessa sen luonne huomioon ottaen.
Pisimpään eli 13 kuukautta riittäisivät polttoturpeen varastot. Vaikka
huoltovarmuusajattelua ei olisikaan olemassa, turvetoimiala olisi joutunut joka tapauksessa keräämään varastoja, sillä turpeennosto tapahtuu sään sanelemilla ehdoilla. Turvetta on pakko varastoida sadekesien
varalta. Jo tässä katsannossa 13 kuukautta on huoltovarmuusmielessä lyhyt aika, sillä kaksi pahaa sadekesää peräkkäin on täysin mahdollinen asia.
Turve on kotimainen energianlähde.
Huoltovarmuuskohteiden luettelosta puuttuu toinen kotimainen energianlähde, jonka käyttö on nopeassa kasvussa, nimittäin puu. Mm. lämpö- ja sähkön ja lämmön yhteistuotannon laitosten ympäristölupien ehtojen
täyttösyistä turpeen ja puuhakkeen yhteiskäyttö on lisääntynyt. Yleistä on, että vanhoissa laitoksissa puun osuutta pyritään nostamaan 40 prosenttiin käytetystä polttoaineesta. Maahamme on rakennettu viime aikoina
myös yksinomaan puuhun energianlähteenä toimintansa perustavia laitoksia.
Tässä muuttuneessa tilanteessa on luontevaa ja yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ryhtyä varastoimaan
huoltovarmuusperusteellakin energiapuuta. Oikein järjestettynä tämä palvelisi taloudellisesti mielekkäällä tavalla myös normaaliaikojen energiapuun käyttötarvetta.
Nykyisellään erikoisesti
metsien päätehakkuista peräisin olevassa energiapuumateriaalissa on kaksi ongelmaa. Siinä on liikaa sekä vettä että puuhun tarttuneita kivennäismaa- ja muita epäpuhtauksia. Kumpikin näistä ongelmista on
poistettavissa samalla kun puulle luodaan huoltovarmuusvarastointijärjestelmä.
Kautta maan tulisi perustaa tiheähkö verkosto asfaltoituja ja viemäriojitettuja energiapuun varastoalueita.
Investointi- ja osittain käyttörahoitukseen voitaisiin käyttää huoltovarmuusrahastoon kerättyjä varoja ja - tarpeen niin vaatiessa - valtion talousarviossa osoitettuja määrärahoja. Tämä edellyttää muutosta ao. lain
11 §:ään.
Varastokentät omistaisi tarkoitusta varten perustettu yritys tai ao. kunta, jollainen vuokraisi kohtuullista korvausta vastaan niitä nykyisille ja tuleville energiapuun
käyttäjille. Näin pystyttäisiin vanhan halkokulttuurin mukaisesti kunnolla kuivattamaan puumateriaalin ennen sen käyttöä polttoaineena ao. laitoksissa. Huoltovarmuusaika olisi vähintään sama kuin mikä nyt on
polttoturpeella.
Vielä 1950-luvulla kautta maan oli teidenvarsilla lanssipaikkoja, joissa veistettiin egyptinparruja, kuorittiin pöllejä ja varastoitiin muutoin vain puuta. Nykyisin vaatimukset
tällaiselle varastoalueelle ovat toiset. Parasta olisi, että seudullisissa yleiskaavoissa varauduttaisiin energiapuun huoltovarmuusvarastoihin. Seutukunnan metsävarannon mukaan olisi laskettavissa siellä tarvittavan
verkoston laajuus.
Kansallisessa metsäohjelmassa otetaan selvästi kantaa puun energiakäytön edistämisen puolesta. Metlan tuoreet tutkimustulokset osoittavat, että puuta on nyt metsissämme
enemmän kuin koskaan sataan vuoteen ja metsät tuottavat puuta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä tarkoittaa, että toisaalta päätehakkuista ja toisaalta nuorien metsien hoidon yhteydessä on otettavissa
energiapuuta runsaasti ja pysyvästi.
Energiapuuvarastojen kokonaismitoituksessa tulisi varautua kymmenen miljoonan kiintokuutiometrin vuotuiseen varastointiin. Jos maassamme on näyttävästi
varauduttu puun energiakäyttöön, siitä tulee myös luonteva osa talousmetsien hoitoa. Nyt kaikkinaiset hoitorästit ovat valitettavan yleisiä.
Valtiovalta on vaatinut toistuvasti
kotimaisten uusiutuvien energianlähteiden osuuden lisäämistä maan energiahuollossa. Tämä tarve kärjistyisi tilanteessa, jossa jouduttaisiin turvautumaan huoltovarmuusvarastoihin. Puu energianlähteenä muodostaa
ihanteellisen kohteen tässä mielessä, koska hyvin suunniteltu huoltovarmuusvarastointi on samalla jatkuvakäyttöinen osa normaalia energiahuoltoa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään
18 päivänä joulukuuta 1992 huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain (1390/1992) 11 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa (1527/1994) ja (1632/1995) uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät
3 ja 4 momentiksi, seuraavasti:
11 §
1 momentissa tarkoitettuja maksuja voidaan käyttää energiapuun huoltovarmuusvarastopaikkojen korkomenoihin sekä investointi- ja huoltokustannuksiin.
___________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .
___________
Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2001
Erkki Pulliainen /vihr
|
