Erkki Pulliainen jätti 24.4.2002 maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon TVO:n ydinvoimalahankkeesta kirjoittamansa eriävän mielipiteen, johon yhtyivät kansanedustajat Nils-Anders Granvik (ruots.), Esko-Juhani Tennilä (vas), Katri Komi (kesk), Hannu Aho (kesk) ja Esa Lahtela (sdp).
Eriävä mielipide
    Maa- ja metsätalousvaliokunta otti puheenjohtajansa esityksestä kantaa viidettä ydinvoimalaa koskevaan hakemukseen ikäänkuin maa- ja metsätalousvaliokunta olisi talousvaliokunta, jolle mietinnön laatiminen kuuluu. Meidän äänestyksessä vähemmistöön jääneiden mielestä lausunnossa talousvaliokunnalle olisi tullut keskittyä lausumaan siitä, kuinka maa- ja metsätalousmaalla voidaan tuottaa bioenergiaa joko osana perinteistä maa- ja metsätaloutta tai erityisenä maankäytöllisenä ratkaisuna. Tuomme eriävänä mielipiteenämme esiin, mitä lausunnon olisi pitänyt näin menetellen sisältää.
      Keskeinen kysymys on se, voidaanko maa- ja metsätalousmaalla tuottaa lisää bioenergiaa vuoteen 2010 mennessä määrä, jolla voidaan edelleen tuottaa sähköä 1 600 megawatin teholla 7 000 tuntia vuodessa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan toteuttama asiantuntijakuuleminen toi tässä katsannossa esiin käyttökelpoista aineistoa. Käytämme seuraavissa laskelmissa relevanteissa määräasioissa asiantuntijoiden esittämiä minimilukuarvoja ja jäsentelemme perustelumme kolmen avainkysymyksen mukaan. 
Suuret CHP-biovoimalat
   Ensimmäinen kysymys: Onko uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa teknologiaa olemassa sellaisena, että sitä voidaan käyttää myös ns. perusvoiman tuotannossa?
    Vuosina 2001-2002 on otettu tai otetaan käyttöön yhteensä 392 MW sähköntuotantokapasiteettia yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa (CHP) seuraavasti:
Pienet biovoimalat
    Toinen kysymys: Onko olemassa käyttökelpoista teknologiaa yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon pienimittakaavaisissa yksiköissä (so. polttoainetehoa pienimmillään 1-2 MW)?
    Saatujen selvitysten mukaan markkinoilla on jo keskenään kilpailevaa kaasutus- ja perinteiseen polttotekniikkaan perustuvaa teknologiaa. Pilottiyksiköt ovat joko jo käytössä tai tulossa markkinoille. Laitteiden valmistajat ilmoittavat pyrkivänsä markkinoimaan tässä kokoluokassa ensi vaiheessa yhteiskapasiteetiltaan 100 megawattia sähköntuotantotehoa. Tämä teknologia mahdollistaa lämmön ja sähkön yhteistuotannon ulottamisen pieniinkin taajamiin niin, että polttoaine kerätään lähiseudulta ja hyväksikäytetään high tech -tasoa olevassa laitoksessa. Sähkö käytetään omalla alueella ilman siirtohävikkiä.
     Asiantuntijakuulemisessa kävi myös ilmi, että valmistelussa on lainsäädäntö, joka velvoittaa ottamaan pientuottajien tuottaman sähkön siirtoverkkoon kohtuullisella siirtohinnalla.
Biopolttoaineiden saatavuus
    Kolmas olennainen kysymys liittyy biopolttoaineiden saatavuuteen. Niistä Suomen energiatalouden kannalta vuoteen 2010 saakka merkityksellisimpiä ovat a) metsäenergia (puut ja pensaat), b) peltoenergia, ja c) biokaasu. Näistä asiantuntijakuulemisessa tuli esiin mm. seuraavaa:
    A. Harvennus- ja uudistushakkuiden puu
    Metsäntutkimuslaitos ilmoitti havaintonaan seuraavat tiedot:
    - "metsien suurin kestävä hakkuumäärä on 68 milj. k-m3/v, josta vuosina 1995-1999 puuta hakattiin 55 milj. k-m3/v eli selvästi vähemmän kuin olisi voitu hakata;
    - hakkuutähteen kokonaismäärä suurimman kestävän hakkuumäärän laskelmassa on 22 milj. k-m3/v;
    - teknisesti, taloudellisesti ja ekologisesti korjuukelpoisen hakkuutähteen määrä on 8 milj. k-m3/v;
    - sen käyttö oli v. 2001 0.8 milj. k-m3/v" eli käyttö voitaisiin siitä tasosta kymmenkertaistaa.
    Maa- ja metsätalousministeriön ja VTT:n asiantuntijalausuntojen mukaan "teknistaloudellisesti" korjuukelpoinen hakkuutähteen määrä on edellä mainittua korkeampi, 10-12 milj. k-m3/v, mikä "kuitenkin edellyttää vahvaa valtion lisäpanostusta ja yrittäjien luottamusta politiikan jatkuvuuteen (MMM:n lausunto)". Kaksi kolmasosaa tuotettaisiin silloin hakkuutähteestä ja yksi kolmasosa nuorten metsien pienikokoisesta harvennuspuusta. Jälkimmäinen kytkeytyy talousmetsien hyvään hoitotapaan, jossa itse metsänhoito on pääasia, energiapuu sen toteuttamisessa saatu oheistuote.
    Metsäntutkimuslaitoksen em. laskelman ulkopuolelle on jätetty se käytettävissä oleva puumäärä, joka maahan tuodaan vuosittain. Se on ollut viime aikoina yli 14 milj. k-m3 (runko)puuta vuodessa, mikä vastaa puun kolmen viikon pituisen jakson kokonaiskasvua maassamme. Jos puun tuontia lisätään, niin vastaavasti purun, hiontapölyn ja kuoren tarjonta energiamarkkinoille lisääntyy.
    Yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa (1/3 sähköä, 2/3 lämpöä) voitaisiin Metsäntutkimuslaitoksen em. laskelman mukaan tuottaa "enimmillään 640 MW sähköä". Tämä luku antaa aihetta seuraavien näkökohtien esiin tuomiseen:
    Ensinnäkin, kuten yllä olevasta voimalaitostaulukosta käy ilmi, perusvoimatuotannossa voidaan sähkön osuus nostaa kolmasosasta yli 50 prosenttiin.
    Toiseksi, kuljetusmatkojen lyhentämiseksi, alueellisen maankäytön tehostamiseksi sekä polttoteknisistä ja päästöjen minimointisyistä käytetään energiapuun sijasta polttoaineseoksia, joissa energiapuu on komponentti muiden joukossa. Kysymys on siitä, mitä seospolttoaineita (ml. turve) on alueellisesti edullisimmin saatavissa. Parhaan tuloksen saamiseksi tarvitaan siis alueellinen hankinta-, tuotanto- ja logistiikkasuunnitelma.
     B. Peltoenergia
    Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että energiapajusta ei ole maamme kasvuolosuhteista johtuen Etelä-Ruotsin tapaan merkittäväksi bioenergiatuotantoratkaisuksi. Ruotsissa energiapajua tuotetaan 16 000 hehtaarin alueella. Sen sijaan saadut selvitykset osoittivat yhtäläisesti peltoenergian suuret mahdollisuudet, kun energiakasvina käytetään esim. ruokohelveä. Toinen tutkittu vaihtoehto on ahdekaunokki. Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan 10 m3:n vuosikasvulla hehtaari kuusikkoa tuottaa n. 6, männikkö n. 5 ja koivikko n. 6 tonnia kuiva-ainetta, kun mainitut kaksi energiakasvia tuottavat vastaavasti kuiva-ainetta n. 10 tn hehtaarilla oikealla viljely- ja korjuutekniikalla. Kymmenen tonnin kuiva-ainemäärä vastaa n. 42 MWh energiaa.
   Sadalla tuhannella peltohehtaarilla voidaan energiakasvituotannossa tuottaa energia 7 000 vuotuisen käyttötunnin tarpeisiin 600 megawattia yhteistehoa oleville voimalaitoksille. Suomessa on CAP-tukialueen ulkopuolella 600 000 ha peltoa. Siitä puolestaan on nurmialan ulkopuolella vähemmän tärkeässä tuotannossa, kesantona, jne. n. 150 000 ha. Kun saadun selvityksen mukaan energiakasvituotannon tuotto vastaa nykyehdoilla ohratuotannon tuottoa viljelijälle, on kysymys vain todellisten markkinoiden synnyttämisestä ja tuottajilla markkinavalinnasta, josta ensimmäisenä valinta voisi kohdistua mainittuun 150 000 hehtaariin. Energiapotentiaali on silloin 900 MW.
    Asiantuntijakuulemisessa kävi niinikään ilmi, että Euroopan unionin laajentumisen yhteydessä on sen alueelta odotettavissa 60-80 %:n suuruinen viljojen viennin lisäystarve, mikä ei voi merkitä muuta kuin ohran ja kauran tuottajahinnan laskua myös Suomessa. Tämä puolestaan lisää vaihtoehtoisten tuotantojen kilpailukykyä, erityisesti jos niille on tiedossa varmat markkinat.
      C. Biokaasu
      Asiantuntijakuulemisen mukaan maan jätepolttoaineiden kokonaispotentiaali on 5-10 milj. MWh (7 000 käyttötunnin mukaan vastaten 700-1 400 MW). Kolmella tuhannella karja- ja tuhannella sikatilalla olisi selvityksen mukaan mahdollisuus sähkö- ja lämpöomavaraisuuteen bioreaktorien avulla.
     Koska vuoden 2010 jälkeen orgaanisia aineita ei saa enää viedä kaatopaikoille, joudutaan niiden käsittely joka tapauksessa järjestämään pysyvällä tavalla. Asiantuntijakuulemisen perusteella pääosa tullaan hyödyntämään energiataloudessa. Kaasutinhankkeita on jo vireillä Vantaalle, Vaskiluotoon ja Jyväskylään, kukin niistä 80 MW. Toistaiseksi hyödyntäminen on ollut todella vaatimatonta; 59 % kaatopaikoilta talteenotetusta biokaasustakin on jäänyt yhä hyödyntämättä. Euroopan unionin asettamien velvoitteiden mukaan joudutaan luomaan uusi toimintakulttuuri ennen vuotta 2010. Sen luomisen maksavat biojätteiden tuottajat "aiheuttaja maksaa" -periaatteella.

D. Yhteenveto biopolttoaineista
Edellä kohdissa A-C esitellyt sähköntuotantopotentiaalit ovat siis:
A. *Seospolttoaineet (ml. 50 % metsäbiomassaa)     1612 MW     
B. **Peltoenergia 150 000 hehtaarilla tuotettuna         378 MWC. ***Biojätekaasu                                                       350 MW
            
    *Kohdan A lukuun on päädytty seuraavasti:
    Viime aikaisissa perusvoimatuotantoon tarkoitetuissa yhdistetyissä sähkön- ja lämmöntuotannonlaitoksissa on käytetty em. syistä kotimaisia seospolttoaineita keskimäärin niin, että puolet on ollut turvetta ja toinen puoli muita biopolttoaineita, kuten kuorta, sahanpurua ja metsähaketta. Näissä laitoksissa voidaan siis päästä sähköntuotanto-osuudessa yli 50 prosenttiin. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan "harvennus- ja uudistushakkuiden biomassapotentiaalin" mukainen yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon kokonaispotentiaali on 1 920 MW (sisältäen yhdellä kolmasosalla sähköntuotantoa 640 MW). Jos Metsäntutkimuslaitoksen laskelmassa käytetty sähkönosuus 1/3 korvataan nykykatsannossa tarkoituksenmukaisemmalla sadanneksella 42 % (, jolloin sen piirissä on sekä 33 %:n pieniä laitoksia että suurten yksiköiden (yli) 50 %:n osuuksia), saadaan sähköntuotantopotentiaaliksi 806 MW. Kun tähän lisätään turpeella ja muilla biopolttoaineilla tuotettu toinen puolisko, saadaan yhteismääräksi 1612 MW.
    **Peltoenergialaskelmassa on käytetty samaa sadannesta, 42 %, kuin seospolttoaineosuudessa, jossa se voi olla myös muita komponentteja korvaavana paikallisten mahdollisuuksien mukaan.     ***Biojätekaasun CHP-hyödyntämisessä on käytetty sähkön osuutena 50 prosenttia, mikä on kaasun huomioon ottaen minimisadannes.

    Biopolttoaineisiin liittyen kiinnitetään toistuvasti huomiota "tukipolitiikkaan".
    Päätehakkuista peräisin olevalla metsähakkeella on jo alueittain Etelä-Suomessa kantohinta. Mitä korkeammaksi fossiilisten polttoaineiden hinta maailmanmarkkinoilla nousee, sitä korkeammaksi kantohintakin muodostuu. Hakkeen keräilyn ja kuljetuksen energiankulutus on vain n. 4 % energiansaannosta ko. hakkeesta, joten dieselöljyn hinnan voimakaskaan nousu ei vaikuta suuresti hakkeen MWh-hintaan.
    Nuoren metsän hoidon (NMH) edistäminen on talousmetsätalouden edistämisen keskeisiä tehtäviä, hoitorästien johdosta avainkysymys. Kokemus on osoittanut, että tämän edistämistä joudutaan kansallisen edun nimissä tukemaan joka tapauksessa. NMH-runkopuu voidaan jättää hoitotyön yhteydessä metsään tai se voidaan korjata energiapuuksi. Kokonaistaloudellisuuden nimissä kannattaa päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon eli korjata puu haketettuna käyttöön. Sitä varten luotiin eduskunta-aloitteen pohjalta energiahaketuki, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta tuki omilla kannanotoillaan.
     Peltoenergiatuotanto on osa maataloustuotantoa, johon energiakasvit tuovat tervetulleen lisävaihtoehdon. Tukipoliittisesti kysymys on EU-jäsenyyden CAP:in puitteissa luomasta taloudesta, jossa jäsenvaltiot saavat osan maksamistaan jäsenmaksurahoista EU:lta näin takaisin. Järjestelmään sisältyy kansallinen rahoitusosuus, joka on Suomessakin hyväksytty osaksi maatalousbudjettia. Kysymys on näiden mahdollisuuksien kussakin ajassa tarkoituksenmukaisesta hyödyntämisestä. Jos EU:n laajentumis- tai WTO-neuvottelujen tuloksena viljojen vientiongelmat kasvavat arvioidulla tavalla, vaihtoehtoiset, ongelmallisen viljatuotannon osuutta vähentävät tuotantokasvit tulevat erityiseen arvoon. EU:n oma bioenergiaohjelmakin tukee tässä energiakasvituotantoa pelloilla.
      Jätteisiin sisältyvän bioenergian hyödyntäminen on järjestettävä joka tapauksessa vuoteen 2010 mennessä. Kuljetusmatkojen optimoimiseksi tämä joudutaan hoitamaan hajautetusti rakentamalla kaasuttimet ja voimalat. Nyt näytetään päädytyn 80 MW:n yksiköihin, mikä tarkoittaa vähintään kymmenen yksikön rakentamista ennen vuotta 2010. Kuten todettua, tästä koituvat kustannukset maksavat biojätteiden tuottajat.
     
Voimalakustannukset
   Oy Alholmens Kraft Ab:n Pietarsaaren vastavalmistuneen CHP-voimalaitoksen rakentamiskustannusten mukaan yksi megawatti sähkötehokapasiteettia maksoi 0,71 milj. euroa, joten suurehkoina yksikköinä rakennettuna 1 612 MW maksaisi 1,15 miljardia euroa. 1 600 MW:n ydinvoimalan minimihinta-arvioksi on ilmoitettu 1,68 mrd. euroa eli 0,53 mrd euroa enemmän. Vanhoissa markoissa ero on yli kolme miljardia markkaa, mikä rahamäärä olisi käytettävissä esimerkiksi muiden uusiutuviin energianlähteisiin perustuvien voimalaitosten rakentamiseen tarpeen mukaan.
   Kun sähköntuotantokapasiteettia rakennetaan pieninä voimalaitosyksikköinä, niin sähköntuotantoteho-megawatin kustannus nykyisessä kehityksen pilottivaiheessa kaksinkertaistuu verrattuna satojen megawattien yksiköiden vastaavaan yksikköhintaan. Sarjatuotannossa hintaero tullee kuitenkin merkittävästi kaventumaan.
    Biopolttoaineisiin perustuva kapasiteetti voidaan rakentaa hajautetusti vaiheittain ottaen huomioon sekä markkinoiden odotettavissa oleva sähkönhankintatarve että alueellisesti käyttökelpoinen paletti biopolttoainetuotantoja.
   Kokonaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää on luoda todellinen uusiutuvien energianlähteiden markkina, jossa on suuri määrä toimijoita. Oy Alholmens Kraft Ab:n ilmoituksen mukaan biopolttoaineisiin perustuvassa CHP-tuotannossa on 600-700 osa- ja kokoaikaista työpaikkaa jokaista 300 megawatin sähköntuotanto-osuutta kohti. Oma lukunsa on työpaikkojen syntyminen rakennus- ja metalliteollisuudessa.

Huoltovarmuus ja logistiikka
    Turpeella on ao. lainsäädäntöön tukeutuen 13 kuukauden, uraanilla 10 kuukauden ja raakaöljyn keskitisleillä 4-6 kuukauden huoltovarmuusvarastot. Turpeella korkea varastointiaste johtuu siitä, että joudutaan varautumaan sadekesiin.
     Yleisesti on pidetty merkittävänä puutteena sitä, ettei energiapuulla ole kotimaisena energianlähteenä huoltovarmuusvarastoja. Sellaisten perustamisesta on tehty myös lakialoite v. 2001 valtiopäivillä. Osana energiapuumarkkinoiden luomista noin yhden miljoonan kiintokuution energiapuuvarastot ovat perusteltuja. Niiden aikaansaamisessa voitaisiin käyttää huoltovarmuusrahaston varoja.
     Ratkaisevaa maa- ja metsätalousmaalla tuotettavissa olevien biopolttoaineiden hyödyntämisessä ovat logistiset järjestelmät, joissa huoltovarmuusvarastot ovat yksi lenkki. Nykyinen järjestely on johtanut ns. kermankuorintaan ja parhaiden kohteiden taloudellisesti kestämättömiin kuljetusmatkoihin. Jollei todellisia markkinoita voida luoda, ei logistisia järjestelmiäkään voi kehittyä.

Johtopäätös
      Johtopäätöksenä toteamme, että vuoteen 2010 mennessä voidaan rakentaa niin haluttaessa yhteismäärältään (hajautettuina yksikköinä, asteettain) 1 600 megawattia uutta sähköntuotantotehoa tukeutuen maa- ja metsätalousmaalla toteutettavaan bioenergiatuotantoon niin, että se tukee nykyistä maa- ja metsätaloutta ottaen huomioon alan tulevaisuuden näkymät ja nykyiset maankäytön tehottomuudet.
     Tähdennämme sitä,
     - että tähän on päädytty käyttämällä asiantuntijoiden esittämiä alhaisimpia lukuarvoja, joita eräiltä osin toiset asiantuntijat ovat pitäneet alhaisuudessaan "tarkoitushakuisina";
     - että ratkaisevaa biopolttoainepotentiaalin hyödyntämisen nykyiseltä tasolta edelleen kehittämisessä on todellisten markkinoiden ja niiden rinnalla toimivien logististen järjestelmien luominen huoltovarmuusvarastoineen, ja
     - että aluetaloudellisesti, työllistävyyden kannalta ja investoinnin halpuuden puolesta kysymys on edullisesta vaihtoehdosta, joka muodostaa oman kokonaisuutensa.
                          ***********

   Maa- ja metsätalousvaliokunnan toimialan ulkopuolella on mm. seuraavien uusiutuvien energianlähteiden käsittely: tuulivoima, aurinkoenergia (muu kuin yhteyttämiseen perustuva) ja maalämmön hyväksikäyttö, joten niitä ei ole tässä yhteydessä käsitelty.
                          *************
   Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunnan olisi tullut esittää, että talousvaliokunta ottaa huomioon, mitä edellä on yksityiskohtaisesti esitetty.

Sähköposti eduskuntaan