Lappityöryhmä_eriävämielipide

ERIÄVÄ MIELIPIDE LAPPI-TYÖRYHMÄN LOPPU- JA TAUSTARAPORTTIIN

Lappi-työryhmän varsinaiseksi ehdotukseksi päätettiin noin 20-sivuinen tiivistelmä toimenpide-ehdotuksineen, ja kokous päätti, ettei yli 90-sivuinen taustaraporttiosuus, johon on koottu laajasti taustatietoa sekä kehittämisehdotuksia, edusta työryhmän kantaa. Tällainen rakenne poistaa kaikki keskeiset maininnat saamelaiskulttuurin ja poronhoidon edistämisestä. Johtopäätöksenä ei voi tehdä muuta kuin että työryhmä ei täten yksimielisesti halua edistää saamelaiskulttuuria ja poronhoitoa. Taustaraporttiosuus pitää myös sisällään kaikkein ristiriitaisimmat osiot vesivoiman lisärakentamisesta. Me emme hyväksy tätä näkemystä että taustaraportti irrotetaan loppuraportista. Aina viimeiseen kokoukseen asti 90-sivuista taustaraporttiluonnosta on muokattu loppuraporttina ja siinä olevat asiat on käsitelty ja hyväksytty yhteisesti. Meidän näkemyksemme mukaan taustaraporttiluonnoksen irrottaminen erilliseksesi osaksi, joka ei välttämättä edusta työryhmän kantaa, on työryhmän toimeksiannon ja tehtävien vastainen. Työryhmän tehtävänä on ollut luoda esityksiä, joiden tulee perustua työryhmän työhön ja laatia taustaselvitys nykytilanteesta. Loppuraportissa ei täten käsitellä riittävässä laajuudessa nykytilannetta, koska se on koottu laajasti taustaraporttiin, joka ei edusta työryhmän kantaa. Emme voi hyväksyä tällaista toimintatapaa, jossa useissa kokouksissa yksimieliset asiat taustaraportissa alennetaan vain erillisiksi eri intressipiirien näkemyksiksi. Taustaraportissa eivät ole kaikki intressiryhmät edustettuna ja esim. taustaraportissa puuttuu laaja vesivoimaa kriittisesti arvioiva osuus ja toisaalta tällainen malli olisi mahdollistanut poronhoidon toimintaedellytyksien kehittämisen laajan esittelyn. Taustaraporttiin on valikoitu tiivistelmää ja toimenpide-esityksiä selkeästi tukevia esittelyjä ja toimenpide-esityksissä ne toimivat korostetusti perusteluina. Tämän johdosta kohdistamme eriävän mielipiteemme sekä tausta- että loppuraporttiin.

Mitä pidemmälle Lappi-työryhmän työ edistyi, sitä kritiikittömämmäksi loppuraportti muodostui. Vesihallituksen 1970-luvun alussa julkistetut kaavailut Lapin vesistöjen valjastamiseksi Tornionjokea myöten näyttävät tulleen esiin kaivetuiksi ja ylöskirjatuiksi. Jos kaikki raporttiin sisällytetty todella toteutuisi, Lappi-näkymä lintuperspektiivistä koostuisi laajoista avolouhoksista (vertaa Kainuussa Talvivaara 64 km²), padoista ja eriluonteisista altaista (=  "tekojärvistä"). Jokivarsiasutus olisi jäänyt näin veden alle. Sihteereiltä ja työryhmän enemmistöltä on jäänyt myös huomaamatta, että samalla olisi hävitetty laidunpohja porotaloudelta ja elinkeinopohja sitä harjoittavilta poromiehiltä. Matkailukauden jatkolta kesävuosipuoliskossa vietäisiin niin ikään luontoperuste. Kaikki tämä tapahtuisi toimilla, joissa kaksi vuosikymmentä näyttää olevan tyypillinen hyödyntämisaikaodote.

Lappi-työryhmän työn lähtökohtana on Lapin aluetaloudellinen duaalimalli, joka perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja matkailun kehittämiseen, eikä näiden asioiden edistämisessä nähdä minkäänlaista ristiriitaa tai yritetä löytää keinoja ristiriitojen ehkäisyyn. On aivan yksiselitteisen selvää, että duaalimalli on ristiriitainen ja erityisesti maankäytön osalta on jo olemassa ristiriitoja luonnonresurssien hyödyntämisen/matkailun/perinteisten elinkeinojen kesken. Meidän mielestämme on perusteetonta todeta että ristiriitoja ei ole, kun niitä on, ja tulisi paremminkin pohtia sitä miten ristiriitoja ehkäistään. Lappi-työryhmän loppuraportin energiapoliittisen sanoman ydin käy havainnollisesti esille seuraavasta tekstiotteesta "varaudutaan tuleviin mahdollisiin kaivoksiin sekä niiden tuomiin mahdollisuuksiin metalliteollisuudessa varmistamalla energian saanti myös suuryksiköille". Samalla vaaditaan "matalan kynnyksen" lähestymistapaa myös kaivoslain uudistamisessa; luonnonresurssien hyödyntämisen tulisi olla mahdollisimman helppoa ympäristönäkökulmat sivuuttaen. Perusvaatimuksen kanssa samansuuntaisesti ehdotetaan Kemihaaran/Vuotoksen altaan, ja jopa Oulun läänin puolelta Kollajan altaan rakentamista, vesilain muuttamista tämän mahdollistavaksi ja nykyisten Natura-alueiden korvaamista muilla alueilla.

Raportin painopiste on energian tuotannossa eikä energiantuotantoa koskevissa osioissa ole löydetty uusia keinoja hyödyntää uusiutuvia energioita, vaan on toistettu samoja ehdotuksia kuin kymmeniä vuosia – suojeltujen vesistöjen valjastamista sähköntuotantoon. Näiden esittäminen on turhaa ja perusteetonta, eivätkä ehdotukset edistä Lapin aluekehitystä työryhmän toimeksiannon mukaisesti. Edelleen raportin näkökulma Lapin aluekehitykseen ei huomioi riittävästi hyvinvointipalveluja, julkista sektoria tai sukupuolinäkökulmaa. Naisvaltaisten alojen kehittämistä raportti ei ole pohtinut lainkaan. Saamelaiselinkeinojen ja kulttuurin sekä ympäristön kannalta aluekehittämisen tulee pohjautua monipuolisempaan ja muita elinkeinon aloja huomioivaan näkökulmaan.

Kestävän kehityksen osana tulisi mainita Suomen ratifioiman biodiversiteettisopimus ja sen velvoitteet. Omana osanaan Lapin osalta tulisi mainita kyseisen sopimuksen 8 (j)-artikla, joka velvoittaa seuraavalla tavalla: kansallisen lainsäädännön puitteissa tulee kunnioittaa, suojella ja säilyttää alkuperäisten ja paikallisten yhteisöjen tietämystä, innovaatioita ja käytänteitä, jotka edustavat perinteistä elämäntapaa, joka on olennaista luonnonsuojelulle ja biologisen monimuotoisuuden kestävälle käytölle ja edistää niiden laajempaa soveltuvuutta tällaisen tiedon, innovaatioiden ja käytänteiden haltijoiden hyväksynnän ja osallistamisen kautta ja kannustaa oikeudenmukaiseen tuottojen jakoon, joka saadaan tällaisten tietojen, innovaatioiden ja käytänteiden hyödyntämisessä.


Ohessa esitämme yksityiskohtaiset eriävät näkemykset Lappi-työryhmän loppu- ja taustaraporttiin.

I.Kaivostoiminta on maailmanlaajuisista suhdanteista voimakkaasti riippuvaista toimeliaisuutta. Lapinkin lähihistoriassa kaivoksia on käynnistetty, niiden toiminta on joko keskeytetty tai lopetettu tästä tai yleistä markkina- ja/tahi rahoitussyistä johtuen. Kaivosyhtiöiden omistajavaihdokset ovat vaikuttaneet samalla tavalla. Tulevaisuudessa energianhinta tulee kärjistämään näitä intressivaihteluja. Tämän vuoksi kaivosten energiahuolto pitäisikin hoitaa siirrettävillä dieselvoimaloilla, jolloin polttoainekustannus tulee ajantasaisesti huomioon otetuksi tuotannossa, ja jolloin itse dieselvoimalat ovat kuranttia kauppatavaraa, jos kaivostoiminta paikalla loppuu. Lappiin kaavailtujen malmioiden hyödyntämisaika on tapauskohtaisesti vaihteleva, mutta parikymmentä vuotta näyttää oleva tyypillinen kestoarvio.kesto-arvio. Tämän ajan ainakin dieselpolttoainetta on saatavilla maailmanmarkkinoilta rauhanaikavarauksella.

II.Kohta I muuttaa jo perusteiltaan energiatarveoletusta. Tornion jaloterästehtaan laajennushankkeessa kiinnittää huomiota se, että uusi työpaikka maksaisi peräti 7,5 miljoonaa euroa. Tämä on merkittävä näkökohta, kun ottaa huomioon sen, kuinka kevein perustein tuotantolaitoksia on Lapissakin viime aikoina ajettu alas.

III.Kemijärven sellutehtaan sulkemisen jälkeen on selvää, että ainespuuksi kelpaamatonta energiapuuta on Lapista lisää saatavilla nuoren metsän hoidosta energiasisältönä kahdesta kolmeen terawattituntia vuodessa, Lappiin on lähivuosina rakennettava moderni yhdistetty sähkön- ja lämmön (CHP) tuotannon verkosto. Laitteisto on valittava niin, että päästään yli 90 prosentin hyötysuhteella 50:50 keskinäiseen suhteeseen sähkön- ja lämmöntuotannossa. Kysymykseen tulevat kaikki taajamat niiden luonteesta riippumatta. Lainsäädäntöä on muutettava niin, että voidaan käytännössä kunnan toimin edistää taajamissa kaukolämmön hyväksikäyttöä. Tällöin matkailukeskukset tulkitaan taajamiksi. Tällä kokonaisuudella uuden työpaikan hinta on vähäinen murto-osa edellisessä kohdassa mainitusta. Uusien pysyvien työpaikkojen kokonaismäärä nousee yli viidentuhannen.

IV.Tuulivoiman hyväksikäyttöä silmällä pitäen Suomen Lapin sijainti on erinomainen. Läänin lounaisnurkassa on Perämeren pohjukka, jonne voidaan sijoittaa satoja megawatteja tuulipuistokapasiteettia. Ratkaisuissa pitää lähteä siitä, että yksiköt ovat kolmen tai viiden MW:n tehoisia. Toinen merkittävä alue on Metsä-Lappi ja Tunturi-Lappi. "Jatkuvien tuulten vyöhykkeen" alaraja on noin 370 metrissä (mpy). Tunturimaastossa on valittavissa myllyjen sijainnit niin, ettei niistä ole ääni-, eikä eräiden turistien korostamaa maisemahaittaa. Tavoitteena tulee olla, että vähintään viidennes Lapin kuluttamasta sähköstä tuotetaan tuulivoimalla. Rahoitus hoituu odotettavissa olevan tuulisähkön syöttötariffin avulla. Rakentaminen voidaan suorittaa talvella jäädytettyjä polanteita hyväksi käyttäen tärvelemättä näin luonnonmaisemaa.

V.Haja-asutusalueilla tulee tukea niitä omakotitalouksia, joissa halutaan siirtyä lämmityksessä maalämmön käyttöön. Haja-asutusalueella tulee tukea ja kehittää energian käytön mittausjärjestelmää kotitalouksissa ja yrityksissä. Nykytiedon mukaan energiankäytön reaaliaikaisella mittauksella voidaan luoda 25 % säästöjä energiankäytössä, ja tämä säästövoima tarkoittaa sitä, että uusille ydinvoimaloille ja vesivoiman lisärakentamiselle ei ole tässäkään mielessä tarvetta.

VI.Turpeen uusiutuvuuden energialähteenä ratkaisee hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli, IPCC, eikä siihen tule ottaa kantaa tällaisessa asiayhteydessä.

VII.Vastustamme kappaleessa toimenpiteitä Lapin uusiutuvan energiatuotannon lisäämiseksi ensimmäistä kappaletta, jossa todetaan vesivoiman olevan ylivoimaisin uusiutuva energiamuoto. Vesivoiman lisääminen valjastamattomissa joissa ei ole lainmukaista. Uusiutuvista energioista ylivoimaisia ovat nykyisten resurssien tehokkaampi käyttö, maalämmön hyödyntäminen rakennusvaiheessa, tuulivoima ja bioenergia sekä aurinkoenergia.. Vesilain 2 luvun 5 § tulee säilyttää ko. lain uudistuksessa sisällöltään muuttumattomana, millä tuetaan sitä, ettei Kemihaaran, Vuotoksen ja Ounasjoen latvalle kaavailtua allasta, eikä myöskään Kollajan allasta rakenneta. Näitä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan allashankkeita ei tule muutoinkaan yrittää edistää, kuten esimerkiksi siirtymällä jo ajatuksellisesti käsittämättömään nykyisten Natura-alueiden korvaamiseen muilla alueilla. Koskiensuojelulakia ei tule avata. Tulvasuojelu puolestaan lähtee tietenkin siitä, ettei sallita rakentamista tulvarajan alapuolelle.

Raportissa johdannossa ja kappaleessa 5.1 esitettyä vesivoiman lisärakentamista Ounasjoelle ja Vuotoksen alueelle ei siis voi hyväksyä. Esitykset ovat nykyisen oikeusjärjestyksen vastaisia. Toteutuessaan Ounasjoen valjastus tuhoaisi alueen poronhoitokulttuurin ja saamelaiskulttuurin perustan. Ounasjoen ja Vuotoksen valjastamisella vesivoiman tuotantoon ei ole laillisia, ympäristöllisiä eikä energiataloudellisia perusteita. Erityisesti vastustamme raportissa esitettyä tapaa yhdistää kyseisten alueiden tulvasuojelu ja energiantuotanto. Alueiden tulvasuojelun tulee perustua alueen maankäytön ja rakentamisen suunnitteluun ja ohjaukseen. Tulvasuojelua eikä vesivoiman lisärakentamista saa yhdistää eivätkä asiat liity toisiinsa. Koskiensuojelulailla suojeltujen ja virkistysarvoltaan suurien jokien osalta niitä ei voi valjastaa vesivoimatuotantoon eikä vesivoiman lisäykselle ole laillisia tai energiataloudellisia perusteita. Maininnat suojeltujen jokien vesivoimatuotannosta ovat perusteettomia ja nykyisten lakien vastaisia. Vesistöjen tulvasuojelua pohtineen työryhmän raporttiin otetut ehdotukset patoamisaltaista Kemi-Ounasjoki alueilla eivät ole asiallisesti valmisteltuja.

Taustaraportissa esitetään tekojärvillä olevan myönteisiä vaikutuksia ja esimerkiksi maininnat tekojärvien perustamisen aiheuttamista ihmisten pakkosiirroista on poistettu taustaraportin tekstistä. Esimerkiksi saamelaisten kotiseutualueelle perustetut Lokan ja Porttipahdan tekojärvet ovat aiheuttaneet ihmisten pakkomuuttoja ja suuria laidunmenetyksiä poronhoidolle. Kalastusmahdollisuuksien lisääntyminen ei pysty millään tavalla kompensoimaan poronhoidolle aiheutuvia haittoja ja pakkomuuttojen aiheuttamaa haittaa. 

VIII.Loppuraportissa puhutaan toistuvasti "säätövoiman tarpeesta". Työryhmän enemmistö ei näytä lainkaan ymmärtävän sitä, että maan pohjoispuolisko, Lapin ja Oulun lääni, on täynnä säätövoimaa: Lokan ja Porttipahdan altaat, Oulujärvi sekä valtava määrä patoaltaita. Kysymys on järjestelmästä, kuinka näitä käytetään säätövoimaelementteinä. Kaiketi sitten muutosta nykytoimintamalliin kaivataan.

IX.Loppuraporttiin ei ole otettu toimenpiteitä, jotka kehittäisivät ja parantaisivat porotalouden tilaa. Raportti on sivuuttanut poron merkityksen imagotekijänä ja porotalouden kehittymismahdollisuudet. Loppuraportti huomioi poronhoidon kehittymisen vain sukupolvenvaihdosjärjestelmän osalta. Loppuraporttiin ehdotettuja eläinkohtaisen tukimäärän nostoa EU:n sallimissa rahoissa poronhoitovuodelle 2008/2009 ja porotalouden paimennustuki ovat jääneet huomioitta loppuraportissa. Edelleen muut porotalouden kehittämisehdotukset kuten lihateurastamoiden ja jalostamoiden investointien helpottaminen ovat jääneet raportissa huomioitta. Yhtenä esimerkkinä kaivos- ja allashankkeiden maankäytöllisiä vaikutuksia poronhoidon laiduntalouteen ei ole millään tavoin noteerattu.

Taustaraportissa esitetään virheellisesti vastoin riippumattomien tutkimuslaitoksien tutkimuksia, että poronlihan jalostus olisi siirtymässä lihataloudesta luun ja nahan tuotantoon. Valitsevan tutkimustiedon mukaisesti lihantuotanto tulee säilymään porotalouden tärkeimpänä osana myös tulevaisuudessa. Poronhoito on ekologista ja luonnonlaitumilla laidunnetun poron lihalla on kasvavaa kysyntää lihan terveellisyyden ja erinomaisen maun johdosta. Poron ruhon muiden osien hyödyntäminen on nykyisin todella vähäistä, ja ruhon osien laajempi hyödyntäminen edellyttää joka tapauksessa poronhoidon harjoittamista ja porojen paimentamista. Ruhon muiden osien hyödyntämisellä voidaan saada parannettua porotalouden kannattavuutta. Porotalouden kannattavuuden parantaminen, jalostusasteen nostaminen ja ruhon muiden osien laajempi hyödyntäminen teollisuudessa edellyttäisi toimenpiteitä uusien teurastamoiden ja jalostamoiden perustamiseksi ja tukemiseksi, joita työryhmä ei ole esittänyt.

Hallituksen esityksessä uudeksi perustuslaiksi vuonna 1994 todettiin saamelaiseen kulttuurin kuuluvan saamelaiselinkeinot ja erityisesti poronhoito. Perustuslakivaliokunta on vuosina 1994-2007 lausunut vähintään 13 kertaa että saamelaiseen kulttuurikäsitteeseen kuuluvat perustuslain edellyttämällä tavalla myös elinkeinot. Viimeksi perustuslakivaliokunta on lausunut hallituksen esityksestä poro- ja luontaiselinkeinojen rahoituslaista antamassaan lausunnossa PeVL 21/2007 vp (HE 112/2007 vp). Perustuslakivaliokunta korosti tällöin juuri poronhoidon merkitystä saamelaiskulttuurin keskeisenä elinkeinona. Perustuslakivaliokunta piti myös tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdyttäisiin kokonaisuudistukseen, jossa saamelaiskäräjien kyseiset kulttuuriset ja oikeudelliset kysymykset otetaan asianmukaisesti huomioon nykyistä selkeämmin. Yhdenvertaisuuslain eduskuntakäsittelyssä kiinnitettiin huomiota siihen, että viranomaisen tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa (TyVM 7/2003 vp). Euroopan Unioni on hyväksynyt Suomen (ja Ruotsin) liittymissopimukseen erityisen lisäpöytäkirjan nr 3 Saamen kansasta ja sen perusteella Suomen viranomaisilla on mahdollisuus kansallisin toimin ja EY–oikeuden estämättä myöntää saamelaisten poronhoitoon erityisiä oikeuksia saamelaisten kotiseutualueella. EU:n parlamentti puolestaan on pitänyt mahdollisena sallia saamelaisporonhoidon edelleen kehittämisen saamelaisten omalta kulttuuriselta pohjalta yhteisön tukemana. Poronhoitolaki samoin kuin poronhoitoa rajoittavat EU-säädökset tulisikin viipymättä tarkistaa edellä olevan mukaisiksi saamelaisten kotiseutualueen poronhoidon osalta. Lisäpöytäkirja on tullut täysimääräisenä EU-peruslakiehdotukseen, ns. Lissabonin sopimukseen. Toisin sanoen saamelaisen poronhoidon tukemiselle on mitä vakuuttavimmat perusteet ja sen vuoksi loppuraportissa tulisi esittää saamelaisten harjoittamalle poronhoidolle huomattavaa tukea valtion budjetista uudistettavana olevassa poronhoidon ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa, POLURAssa.

X.Ympäristönäkökohtia sisältävä tekstiosuus on työn aikana parantunut, mutta esimerkinluonteisesti pitää tähdentää sitä, ettei tekstiä tule tulkita siten, että esimerkiksi mahdollisen Soklin kaivoksen jätevedet voitaisiin laskea Sotajokeen ja sitä kautta Kemijokeen. Tämä jätevesiratkaisu on nimittäin nyt olennainen osa arvioinnissa olevaa Sokli-suunnitelmaa. Toteutuneena se olisi mm. lopullinen kuolinisku sille vaelluskalahankkeelle, jota Lapin liitto näyttää ajavan Kemijoelle. Tässäkään tyypillisesti ei nähdä kokonaisuuksia ja järjestelyjä, jotka ovat toisensa poissulkevia. Erityisen merkityksellistä on se, että Soklin fosforimalmia on aiemmin mainostettu sellaisena, että sitä voidaan käyttää sellaisenaan metsien maapohjan lannoitukseen. Vesistöön joutuessaan se lisäisi sen primäärituotantoa ja siten rehevöittäisi sitä, tässä tapauksessa lopulta myös Ruotsin puoleisia Perämeren rannikkovesiä. Tässä asiassa ehkä Ruotsillakin on jotain sanottavaa tässä kokonaishankkeessa. Kemi-Sompion paliskunnan yläperän porojen kesälaitumet tuhoutuisivat. Alavien maiden kesälaitumet, kuten suot, ovat ylipäätään ratkaisevia porojen vuotuisen ravintotalouden kannalta. 

XI.Fennovoiman Simon ydinvoimalaitoshankkeen esiin nostaminen on perusteetonta loppuraportissa. Toteutuneena ydinvoimalan sellaisen lauhdevedet sotkisivat merilohien ja muiden vaelluskalojen paluun kutujokiinsa juuri ratkaisevassa vaiheessa. Tästä syystä ja monista muista syistä emme voi olla tukemassa tällaisen energiataloudellisesti kestämättömän hankkeen (hyötysuhdekin alle 40 %) edistämistä.

XII.Saamelaiskulttuurin-, kielen ja elinkeinojen kehittämisestä on poistettu suurin osa toimenpide-ehdotuksista.  Saamelaisia koskevat aloitteet olisi tullut tuoda esiin tapahtunutta voimallisemmin. Suomen perustuslain § 17 takaa saamelaisille oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan. Yhdenvertaisuuslain (21/2004) 1 ja 2 §:ssä korostetaan yhdenvertaisuuden toteutumista lain soveltamisalaan kuuluvissa syrjintätilanteissa. Muun muassa etnisestä syrjinnästä johtuvia haittoja voidaan poistaa oikeasuhteisella positiivisella erityiskohtelulla. Tietyissä tilanteissa yhdenvertaisuus edellyttää positiivisia erityistoimia.

Tämän vuoksi tulee ehdottaa, että:
·saamelaiselinkeinoja tukevien hankkeiden EU-hankerahoitusmahdollisuuksia tulee parantaa turvaamalla riittävä kansallinen rahoitusosuus
·saamelaiselinkeinojen toimintaedellytysten kehittämishankkeelle turvataan riittävät resurssit
·saamelaisen taiteen osaaminen ja tilanne, julkaisutoiminnan ja järjestötoiminnan nykytila kartoitetaan kehittämishankkeen avulla sekä luodaan yhdessä saamelaisen taiteen ja järjestötoiminnan kentän toimijoiden kanssa yhteinen strategia ja toimintalinjat taiteen ja kolmannen sektorin kehittämisestä ammattimaiseksi toiminnaksi
·saamelaista kulttuurimäärärahaa nostetaan ja avustus muutetaan lain nojalla pysyväksi
·Inarin kirkonkylään rakenteilla olevan saamelaiskulttuurikeskuksen osatoimintoja kehitetään ja turvataan niille riittävät toimintaresurssit
·valtion talousarviossa on myönnettävä erillinen valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi tuodaan lailla määrättäväksi
·saamelaiskäräjille siirretään valtionapuviranomaisen tehtävät saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi osoitetun valtionavustuksen osalta
·saamelaiskäräjät voi toimia sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden hakijana ja toteuttajana
·saamelaisten sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin myönnetään täysimääräinen valtionavustus

XIII.On syytä muistaa, että mm. elämysmatkailijat eivät odota kohtaavansa Lapissa laajoja metsien avohakkuita vaan tyypillistä lappilaista harvapuustoista, puistomaista, laajakuvioista männikköä tai kuusikkoa ja niistä kohoavia tuntureita. Kesäkeleissä tuntureiden rinteissä voi jo nyt olla näkyvissä ihmisen aikaansaaman eroosion tuloksena syviä uria ja kasvillisuuden poiskulumisia. Ne pilaavat elämyksen. Talvellahan lumi peittää kesäisin näkyvissä olleet ihmisen tuottamat kulutusjäljet. Lapin elämysmatkailun laajentaminen kesällä on perusteltua, mutta se pitää toteuttaa hallitusti. Tämä edellyttää myös mm. kalastusmahdollisuuksien määrätietoista kehittämistä, minkä työryhmäkin on ottanut maininnalla huomioon.

XIV.Emme voi hyväksyä toimenpide-esitystä, jonka mukaan osa Metsähallituksen tuotosta tulee palauttaa alueen elinkeinotoiminnan tukemiseen. Alueen elinkeinotoiminnan edistäminen ei saa perustua metsien kestämättömiin hakkuisiin. Toimenpide-ehdotus toteutuessaan asettaisi alueen elinkeinotoiminnan riippuvaiseksi Metsähallituksen tuotosta, asettaen eri elinkeinomuodot vastakkain, ja ohjaisi maankäyttöä siten, että kaavoituksen kautta pyrittäisiin saamaan maksimaalinen hyöty.  Saamelaisten kotiseutualueella ehdotus toteutuessaan lisäisi saamelaiskulttuurin ja metsätalouden välisiä ristiriitoja ja vaikeuttaisi poronhoidon harjoittamisedellytyksiä. Toteutuessaan tuoton palauttaminen tarkoittaisi lisääntyviä metsänhakkuita, jotka taas veisivät perustan saamelaisen aineellisen kulttuurin, poronhoidon harjoittamisen, toimintaedellytyksiltä. Työryhmän ehdotus toimii ennakko-ohjaavana ajatellen tulevaa työryhmätyöskentelyä, jonka tavoitteena on saada Suomen lainsäädäntö tasolle, mikä mahdollistaisi ILO 169-sopimuksen ratifioinnin. Kyseisen työryhmän tulee voida tehdä omat ratkaisunsa ja ehdotuksensa riippumattomasti ilman että sen työtä ohjaisivat minkään muun työryhmän ehdotukset. Saamelaisten maanomistusoikeuskysymyksen ja ILO 169-sopimuksen ratifioinnin ollessa vielä avoinna metsänhakkuut on kiellettävä Suomen kansainvälisten velvoitteiden vastaisina. Elinkeinotoiminnan kehittämiseen tulee turvata riittävät resurssit valtion budjetin kautta.



Helsingissä 3     päivänä lokakuuta 2008

Klemetti Näkkäläjärvi                                                                Erkki Pulliainen
FL, saamelaiskäräjien puheenjohtaja                                  FT, professori, kansanedustaja






 

Sähköposti eduskuntaan