|
Kaleva, kolumni 24.5.98
SUPERLAKAISU TAPAHTUI - SUPERSIIVOUS EDESSÄ?
Markka päätettiin lopettaa ennenkuin markat suomalaisilta loppuivat. Tämä kaikki varmistui vapun molemmin puolin. Paavot, saulit,
olet, klasut ja pekat saivat tahtonsa täällä läpi ja euroherrat sen jälkeen siellä. Jälkimmäisten sekoilua vappuviikonloppuna seuratessaan harva tuli ajatelleeksi, mitä muuta merkittävää tapahtui kuin kymmenen
kansallisen valuutan tappotuomion julistaminen ja EKP:n pääjohtajan valinta. Tämä muu ansaitsee seuraavat kaksi kappaletta.
Suomen veronmaksajille euroon valmistautuminen on tullut maksamaan rahamarkkinoiden
vapauttamisen myötä pankkituen muodossa ainakin 50 miljardia markkaa eli puolitoista kertaa yhden vuoden tuloverotuotto. Tätä velkaa vuodesta 2002 lukien kansalaisemme maksavat euroilla sen päälle, että pitävät
suomalaista yhteiskuntaa muutoin pystyssä ja maksavat EU:lle enemmän kuin siltä saavat. Suomihan on EU:lle nettomaksaja.
Tuo verotaakka on kova kannettavaksi. Ryhdyn ennustajaukoksi ja väitän, että jos joku
hyvämuistinen kansalainen muistuttaa ensi vuosikymmenellä siitä, kuinka paljon euroaikaan valmistautuminen tuli maksamaan ja murisee laskun maksamisen kurjuudesta, niin hän saa osakseen näpäkän huomautuksen siitä,
että nyt eletään uutta aikaa, eikä siihen kuulu vanhojen epäonnistumisten kaivelu. Vapun tienoilla eurojohtajat lakaisivat poliittisesta muistista kaiken 1980-luvun jälkipuoliskolla ja 1990-luvulla tapahtuneen.
Tapahtui superlakaisu.
*********
Vielä kuukausi sitten täällä eduskunnassa ei olisi saanut huomautella siitä, että EMU tuo tullessaan väistämättömästi liittovaltiokehityksen. Jos tämän lausui Ison Salin
keskustelussa, niin sekä demarien että kokoomuksen penkeistä kuului tiukkoja vastalausevälihuutoja. Nyt kun euron tulo on siunattu, niin lehdet ovat täynnään asiantuntijalausuntoja siitä, että nyt on pakko siirtyä
liittovaltioon, jotta homma onnistuisi. Yhtään vastalausetta näihin kannanottoihin en ole nyt nähnyt demari- tai kokoomusleiristä. Sellaista on päivänpolitiikka!
Kun Euroopan keskuspankille oli vaivoin saatu
valittua johtokunnan puheenjohtaja, niin oitis Keskuskauppakamarin ja TT:n johtajat ilmestyivät TV-ruutuun vaatimaan verotuksenharmonisointia (lue: alentamista), palkkojen alentamista ja muutoinkin työntekijöiden
etujen kaventamista (jollei peräti poistamista). Näin on niiden mielestä tehtävä, jotta Suomi pärjäisi "kiristyvillä markkinoilla". Mutta mikä on tässä tämä "Suomi"? Siis euro kiristääkin
kilpailua entisestään. Senhän piti helpottaa pärjäämistä.
*******
Ainahan vaatia voi, mutta em vaatimuksia
ei voi sivuuttaa olan kohautuksella. (Ulkomainen) pääoma tietysti pyrkii voittojensa maksimointiin. Sen onnistumisen eräs mahdollistaja olisi se, että palkkamenot minimoituisivat. Toisaalta yhteiskunnassamme on yhä
edelleen lähes puoli miljonaa työtöntä, joista monet elävät köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Oulun kaupungin toteutettua lieviä sosiaali- ja terveyspuolen järjestelyjä, luottamushenkilö sai oitis kuulla
kunniansa, vaikka ei ollut itse päätöksiä tekemässäkään. Tästä kansalaisten reaktiosta ei sovi moittia.
Luottamushenkilöt joutuvat tässä ristiaallokossa todella koville. Toisaalta pitäisi luoda työssäkäyville
taloudellista liikkumavaraa ja toisaalta pitäisi kerätä verotuloja, jotta mm. koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuolto saataisiin toimimaan kohtuullisesti. Tässäkin tarvitaan poliitikkoja, jotka uskaltavat sanoa
asiat halki ja uskaltavat ottaa vastuuta tekemistään päätöksistä. Vuoden kuluttua ovat ohi vaalit, joita jotkut kutsuvat jo verovaaleiksi ja jotkut taas perusturvavaaleiksi. Joka tapauksessa niissä vaaleissa
punnitaan se, kuka uskaltaa ottaa vastuun yhteiskunnan todellisesta sisäisestä turvallisuudesta.
Erkki Pulliainen
Takaisin
|
