Kirjoitukset 2005   Kirjoitukset 2004  Kirjoitukset 2003 Kirjoitukset 2002  Kirjoitukset 2000-2001  Kirjoitukset 1996-1999

Lehtikirjoitukset:
"TRIFISHLON"-KALASTUSKISOJA JÄRJESTÄMÄÄN

Liikennevaliokunnan puheenjohtaja Erkki Pulliainen
AUTOKANNAN UUSIMINEN EDISTÄÄ VIHREYTTÄ

Tämän haluan sanoa -kolumni
ENNAKOI TULEVA TILANNE - VAIHDA AUTOSI UUTEEN, YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISEEN

DIAKONI
KANNATTAAKO SITTENKÄÄN PYRKIÄ VARHAIN ELÄKKEELLE?
Kaltio
EI LÄNSIMAINEN KULTTUURIKAAN MUITA KUMMOISEMPI OLE

Turun Sanomat
AHVENANMAAN ITSEHALLINTO VALINKAUHASSA

Kaleva
KATETTA LUPAUKSIIN, KIITOS

Kaleva 1.2.1998
KOKOOMUS JOHTI EMU-TYÖPAIKKAPUSKURIEN TUHOAMISTA

Kaleva8.3.1998
SUOMI - UHANALAINEN LOTTOVOITTO

Kaleva 24.5.1998
SUPERLAKAISU TAPAHTUI - SUPERSIIVOUS EDESSÄ?

Kaleva 13.9.1998
SAAVUTUKSIA JA RAPORTOINTIA

Pohjolan Työ
KAIKKI KAUPAN KESKUSLIIKKEIDEN PUOLESTA?

Pohjolan Työ
"KIRKASOTSAINEN HÖLMÖ?"

Pohjolan Työ
VALTA EI JÄÄ KÄYTTÄMÄTTÄ

Pohjolan Työ
KOVA KUURI TAKANA, ENTÄ EDESSÄ?

Pohjolan Työ
HALUKKAILLE TYÖTÄ!

Pohjolan Työ
BUDJETTIRIIHEN RAHAPUIDEN VARJOSTA
ENERGIAPUUTA

Pohjolan Työ
OULUN JA MUUTAKIN ENERGIAPOLITIIKKAA

Maaseudun Tulevaisuus
PUOLA JA UNKARI EUROOPAN UNIONIIN - UHKA SUOMEN MAATALOUDELLE?

Iltasanomat ”vapaa sana”
KUNNAT SIJOITTAMAAN KUNTALAISTEN KUNTOON

Maaseudun Tulevaisuus
UUDEN SEELANNIN MAATALOUS - TUOTANTOA OSTAJIEN EHDOILLA

AHVENANMAAN ITSEHALLINTO VALINKAUHASSA
Ahvenanmaan saaristolla on strateginen sijainti Luoteis-Euroopassa tarkastelipa sitä, mistä ilmansuunnasta tai millaisesta sotilaspoliittisesta perspektiivistä tahansa. Tässä katsannossa se on kannattanut aikanaan linnoittaa (Bomarsundin linnoitus) tai estää sittemmin sen uudelleen linnoittaminen kansainvälisellä sopimuksella.
Itämaisen eli Krimin sodan (1853-56) aikana kesällä 1854  englantilais-ranskalainen laivasto purjehti Itämerelle häiritsemään keisarillisen Venäjän liikenneyhteyksiä. Oolannin sodaksi kutsutussa operaatiossa se valtasi ja hävitti Bomarsundin linnoituksen. Samalla tuhottiin eräiden Pohjanlahden rannikkokaupunkien varastoja.
Ahvenanmaan strateginen asema korostui Krimin sodan vuonna 1856 päättäneessä Pariisissa solmitussa rauhansopimuksessa. Venäjä joutui siinä luopumaan Ahvenanmaan uudelleen- linnoittamisesta. Sen sijaan Pohjanlahden rannikkokaupunkien asema säilyi entisellään.
Pariisin rauhansopimuksella sovittu Ahvenanmaan maakunnan demilitarisointi antoi maakunnalle lähtölaukauksen pelaamiseen alueen itsehallinnolla, mitä mahdollisuutta ei ole ollut Pohjanlahden rannikkokaupungeilla, vaikka niihinkin kohdistui 1800-luvun puolivälissä sotilaallista mielenkiintoa.
Itsenäisen Suomen eduskunta on ollut koko itsenäisyytemme ajan "heikkona" Ahvenanmaan maakunnalle. Maakunnan itsehallinnon säilyttävissä laeissa (1951 ja 1993) on vahvistettu alueen säilyminen demilitarisoituna alueena, mihin sisältyy sekin, ettei maakunnan nuorilla miehillä ole edelleenkään asevelvollisuutta.
Osoituksena Manner-Suomen suomenkielisten päättäjien "heikkonaolosta" suhtautumisessa Ahvenanmaan maakuntaan on sekin, että Mauno Koivisto lupasi aikanaan maakunnalle oman postilaitoksen, mikä sitten monien filatelistien iloksi toteutuikin. (Itsellänikin on kaikki tähän mennessä ilmestyneet maakunnan postimerkit.) 
Itsehallintoa vahvistettu
Päätöksenteon kivuttomuuus Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnon tosiasiallisessa vahvistamisessa on johtunut pääosin siitä, että tuon maakunnan itsehallinto oli pitkäänManner-Suomen kannalta melko harmiton asia, vaikka erioikeuksien myöntämiseen sisältyy aina riski, että niitä käytetään tilaisuuden tullen myös toisin kuin alunperin ajateltiin.
Mielenkiintoista on se, että vaikka itsehallintolakia viimeksi vuonna 1993 säädettäessä oli meneillään valtion voimakas velkaantumiskehitys, ei - tradition paineessa - tämä kehitys huolettanut, kun luotiin automaatti, jolla Ahvenanmaalle osoitetaan vuosittain valtion budjetista könttäsumma, jonka maakuntapäivät saavat käyttää suvereenisti haluamallaan tavalla ja jonka raameissa Helsingin ministeriöt kumileimasimina osoittavat mm. investointitukia paikallisille hankkeille.
Ahvenanmaan maakunnallinen kunnallinen itsehallinto ei sekään ollut vuonna 1993 sellaisenaan "ongelma", kun Manner-Suomen kunnillakin on itsehallinto.
Kotiseutuoikeus-asia oli sen sijaan huomattavasti vaikeampi asia. Äänioikeus ja vaalikelpoisuus ovat sidottuja tähän eri- oikeuteen, jonka voi saada asuttuaan viisi vuotta Ahvenanmaalla ja osoitettuaan osaavansa puhua tyydyttävästi ruotsin kieltä. Maakuntahan on täydellisesti ruotsinkielinen, eikä siellä ole yhtään suomenkielistä koulua, vaikka maakunnassa asuvista 25 000 ihmisestä reilu tuhat on ilmoittanut äidinkielekseen suomen.
Kun itsehallintolakia vuonna 1993 säädettiin, säilytettiin maakunnalla itsehallinto myös kalastus- ja metsästysasioissa. Jostain syystä keskusteluun eivät silloin nousseet periaatteelliset, eivätkä liioin koko valtakuntaa koskettavat asiat, kuten esimerkiksi lohen kalastus Itämerellä ja Ahvenanmaan vesialueella.
Muillakaan itsehallinnon yksityiskohdilla ei näyttänyt olleen tuolloin valtakunnan kannalta suurta merkitystä, joten ne hyväksyttiin yleismerkitykseltään vähäisinä.
EU-jäsenyys muutti kaiken
Grönlanti kuului aikanaan osana Tanskan valtiota Euroopan yhteisöihin, mutta se erosi yhteisöstä ongelmallisen asemansa takia. Kun Suomi päätti liittyä Euroopan unionin jäseneksi vuoden 1995 alusta lukien, olisi Ahvenanmaan maakunnalla ollut vuoden 1993 itsehallintolakiinsa vedoten mahdollisuusjättäytyä EU:n ulkopuolelle.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä 16.10.94 74 %:ia ahvenanmaalaista oli EU-jäsenyyden kannalla. Tämän mukaisesti toimi myös maakuntahallitus ja alueen kansanedustaja Gunnar Jansson (rkp) eduskunnassa.
Mielenkiintoista on, että käydyissä EU-jäsenyysneuvotteluissa Ahvenanmaan erioikeuksien säilyttämisellä Euroopan unionissa oli Suomen valtion taholta paljon suurempi merkitys kuin esimerkiksi yleisillä, koko valtakuntaa koskevilla kalastuspoliittisilla neuvottelutavoitteilla, joista vain rehusilakalle saatiin siirtymäkausi.
Niinpä ahvenanmaalaiset ovat säilyttäneet EU:ssa kotiseutuerioikeutensa. Ahvenanmaan maakunnan rajoilla on veroraja, vaikka ollaan EU:n sisällä. Näin suojataan verovapaata kauppaa. Vaikka kysymyksessä on samalla tulliraja, niin tulleja ei kuitenkaan kanneta, kun maakunta kuitenkin kuuluu - viranomaistulkinnan mukaan - unioniin. Aika ihmeellistä!
EU:n ulkopuolelta saa lähettää jäsenmaihin alle 130 markan postilähetyksen verottomasti ja tullittomasti, mitä etua maakunta on jo voinut käyttää hyväkseen. Koska maakunta on välillisen verotuksen kannalta unionin ulkopuolella, se voisi  käyttää tätä tilannetta hyväkseen välillisen verotuksen piiriin kuuluvissa toimeliaisuuksissa suomalla sinne asettuvalle erityisen kilpailuedun.
Tilanne muuttunut ratkaisevasti
EU-jäsenyys on siirtänyt Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnon uuteen toimintaympäristöön. EU:ssa ollaan yhteisillä sisämarkkinoilla ja tulliliitossa, joissa kuvatut poikkeusjärjestelyt ovat vähintäänkin outoja.
EU:ssa ollaan myös yhteisessä maatalous- ja kalastuspolitiikassa. Ei voi olla oikein, että Ahvenanmaalla on oikeus pyytää niin halutessaan ja kyetessään kaikki Suomen lohikiintiöön kuuluvat lohet (nykyisellään 104 000 kpl), mikä on pelkistetysti korkeimman oikeuden tulkinta itsehallintolain nykymerkityksestä.
Ei voi olla oikein, että tax free -kaupan muuttuessa EU:n laajuisesti ensi kesänä, Ahvenanmaasta voi muodostua eräänlainen tax free-keidas, joka voi imeä tämän kaupan edut itselleen. Viimeistään se katkeroittaa mannersuomalaisten mielet.
Olemme tulleet tilanteeseen, jossa ahvenanmaalaisia tulee suojella omalta itsehallinnoltaan rajoittamalla se siihen minimiin, minkä rajat asettaa demilitarisointivaatimus. Tämäkin antaa jo paikallisille nuorukaisille merkittävän etulyöntiaseman opintiellä edistymisessä suhteessa mannersuomalaisten ajallisiin mahdollisuuksiin.
Tavoitteeni on, että tulevien vaalien alla kaikilta kansanedustajaehdokkailta kysytään heidän kantaansa Ahvenanmaan itsehallinnon laajuuteen Euroopan unionin oloissa.
Valittujen edustajien mielipiteet taas vaikuttavat asian jatkokehitykseen Suomen eduskunnassa.Takaisin

KATETTA LUPAUKSIIN, KIITOS!
1980-luvun puolivälissä keskusta-, kokoomus- ja demaripoliitikot markkinoivat vapaita rahamarkkinoita ihanneolotilana. Pankit olivat pelissä mukana ja tarjosivat höysteeksi kasinopelimahdollisuutta. - Tämä pistäytyminen Onnelassa tuotti veronmaksajille ainakin 45 000 miljoonan markan pankkitukilaskun, joka on vielä kokonaan maksamatta.
Kun kasinopelikauden toinen tuote, lamakausi, oli pahimman läpikäynyt, täsmälleen samat poliittiset tahot markkinoivat uutena Onnelana EU-jäsenyyttä. Jos se toteutettaisiin, niin "Suomeen suorastaan virtaisi varallisuutta uusinvestointeihin". Näin vakuutettiin Kalevi Sorsan ja muiden suilla. Lisäksi olisimme samojen tahojen mukaan aktiivisesti mukana "vaikuttamassa suuriin päätöksiin".
Nyt olemme olleet EU:n jäseninä kolme vuotta. Mitään ulkomaisen rahan virtaa uusinvestointeihin ei ole tullut. Täällä pääkonttoriaan pitävät pörssiyhtiöt (kuten Nokia) ovat kylläkin siirtyneet ulkomaalaisomistukseen. Toiminta EU:ssa on ollut lähinnä reaktiivista, sen sijaan, että se olisi ollut lupausten mukaisesti aktiivista vaikuttamista.
Viime viikolla olleen itsenäisyyspäivän alla valtiokoneisto käynnisti aktiivisen kampanjan sen kertomiseksi, ettei EU-jäsenyys ole merkinnyt päätösvallan siirtymistä Brysseliin. Kysymys: Mikä teki tarpeelliseksi tämän vakuuttelun? Väitän: Huono kollektiivinen omatunto. Totuushan on se, että vaihtoehdot ovat hävinneet politiikastamme. Eduskunnan valiokunnissakin vain pähkäillään sitä, tarvitaanko sen ja sen EU-normin takia muutosta Suomen lainsäädäntöön vai ei. 
   *****
Edellä sanotulla on mitä suurin merkitys juuri nyt, kun ollaan ratkaisemassa Suomen lähtemistä ensimmäisten joukossa EMUn kolmanteen vaiheeseen, jos sellainen syntyy. Sehän tarkoittaisi, että Suomen markka poistuisi valuuttojen joukosta ja korvautuisi eurolla, EU:n yhtenäisvaluutalla. Ylimenokauden ajan olisi kuitenkin käytössä kaksi virallista valuuttaa. Kaupanteossa ja kirjanpidossa pitäisi olla kaksinkertainen järjestelmä. Lisäksi vuosiluvun alku vaihtuu, kun vuosiluku alkaakin ykkösen sijasta kakkosella.
Mitä lähemmäksi päätöshetki tulee, sitä useammalla tahollaon todettu, että "kyllä aikalisä eurolle olisi ollut paikallaan, mutta kun ...". Jopa supereuro eli Suomen Pankin uusin johtaja Matti Korhonen oli julkisuudessa tätä mieltä. Hermoilevat rahamaailman edustajat tekevät saman aikaan kaikki mahdolliset virheet. Pankit ja vakuutusyhtiöt pyritään keskittämään finanssitavarataloihin. Kiireessään kuka ei tule vilkaisseeksi itään nähdäkseen, kuinka Japanissa jättifinanssilaitokset kaatuvat. Suuruus ei ole ollutkaan kestävä etu. Suuren kaatuessa menee kaikki, hajautetussa jää aina joitakin pystyyn. Liian yksinkertaista kelvatakseen Suomen johtajille!
Mitä nyt luvataan kansalle, jonka enemmistö vastustaa mielipidetiedustelujen mukaan markan vaihtamista euroon? Nyt luvataan "vakautta".  Tämä on siinä mielessä turvallinen lupaus, että kukaan ei tiedä, mitä se pitää sisällään. Ensin sen piti luvata alhainen korkotaso, mutta kun korot nousivatkin juuri silloin, kun "euron tulon varmistuminen" piti ne alentaa, niin tästä sisällöstä luovuttiin.
Sitten euron piti olla vahva valuutta suhteessa Yhdysvaltain dollariin ja Japanin jeniin. Mutta jeni humpsahtikin sikäläisen pankkikriisin ja Kauko-Idän talousromahduksen vuoksi ja vakausvertailu menettikin tässä mielessä merkityksensä. Nyt ei voinutkaan verrata Japanin talousvakauteen.
Nyt yritetään löytää perusteita sille, että euro onkin heikko valuutta suhteessa dollariin. Sehän olisi etu meidän puunjalostusteollisuudellemme, joka riemu mielin nyt kannattaa euron tuloa.
EU:n alueella käydään parhaillaan älyllistä keskustelua eurosta, mutta ei kerrallaan yhden totuuden Suomessa. Saksassa vastustetaan euroa, koska se olisi vääjäämättä nykyistä demaria eli Saksan markkaa heikompi valuutta. Euron kohtalon ratkaisee Saksan vaalit ensi vuonna. Vilkaiskaapa muuten, mitä kirjoitin "Markka vai ecu" -kirjassani vuonna 1995!
Takaisin

Näin sen näin                      kolumni  PT 15.1.98
Erkki Pulliainen
"KIRKASOTSAINEN HÖLMÖ?"
Eduskunnan Ison Salin keskusteluilla on harvoin merkitystä tulevan äänestysvalinnan kannalta. Kanta on päätetty ennakkoon joko omassa mielessä, hallituksessa tai opposition osalta eduskuntaryhmässä. Puheenvuoro on usein vain äänestysselitys tai -selittely (lue: päivittely). Jos kuitenkin jaksaa istua ahkerasti salissa tai kuunnella työhuoneensa kovaäänisestä Salin puheita, voi niistä päätellä ainakin sen, kuinka ympäröivän maailman viestit on sisäistetty ja millaiseen vasteeseen ne ovat itse kunkin persoonassa antaneet aihetta.
Eräät asiat näyttävät askarruttavan edustajia laidasta laitaan, muun muassa se, millainen Suomen rooli on EU:ssa, ja se, millainen kansainvälistyvässä maailmassa. EU:n jäsenvaltiothan ovat ottaneet EU:n hyvin eri tavoin foorumikseen. Kansainvälistyminenkin voi merkitä hyvin montaa erilaista lähestymis- ja käyttäytymistapaa.
********
Kun Suomi liittyi (intohimoisesti) Euroopan unioniin, se kumarsi kohteliaasti kaikille ja omaksui EU:n lainsäädännön mukisematta. Jo ETA-vaiheessa pari sataa EU:n direktiiviä oli sopeutettu Suomen lain muotoon. Suomea ei aiheetta kutsuttu "EU:n mallioppilaaksi".
Tanska on EU:n vanha jäsenmaa, Ruotsi yhtä vanha kuin Suomi. Kumpikin niistä on käyttäytynyt toisin kuin Suomi. Ne ovat hyvin tarkoin katsoneet, ettei EU-normiston hyväksymisessä ole ylitetty kansan omaksumis(= hyväksymis)kykyä. Ne eivät ole myöskään tukka putkella hyväksyneet kaikkia komission ehdotuksia, vaan suhtautuneet asioihin peruskriittisesti.
Välimeren maat ja Irlanti ovat taas katsoneet, että yhdessäolosta pitää taloudellisesti hyötyä. Ne ovat pitäneet tästä huolen sekä valtioina sekä niiden kansalaiset yksilöinä. Jälkimmäiset ovat jopa innostuneet siinä määrin henkilökohtaiseen edunvalvontaan, että he ovat innostuksissaan puhaltaneet EU:n varoja miljardeja ecuja omiin taskuihinsa. Etelä- ja Keski-Euroopan valtioilta tulee jatkuvasti aloitteita oman maan maatalouden ongelmien rahoittamiseksi. Ennen pitkää löytyykin "poliittinen paketti", jonka yhteydessä hanke sitten toteutuu aloitteentekijän eduksi.
                      *******
Entä kansainvälistyminen? Suomessa on koettu kansainvälistymiseksi sekin, että ensin yksityistetään valtionyhtiöt ja sitten myydään ne ulkomaalaisomistukseen. Pörssikin iloitsee, kuinka jo kaikista osakkeista 40 % ja suurista yhtiöistä enemmistö on ulkomaalaisomistuksessa.
Tämän hengen mukaista on, että tällä hetkellä niukin käytetty meikäläinen luonnonvara on sellaisten aloitteiden teko EU:lle, jotka toteutettuina hyödyttäisivät taloudellisesti Suomea. Aihetta enempään olisi, sillä Suomessa on EU-maista toiseksi korkein työttömyysaste.
******
Joku väitti äskettäin, että edellä kuvattu Suomen EU-politiikka olisi saanut arvostusta ulkomailta. Väitän, ettei näin todellisuudessa ole. Päinvastoin. Suomea pidetään "kirkasotsaisena hölmönä". Ura on kulkenut luokan mallioppilaasta tähän suuntaan. On nimittäin niin, että jos ei pidä taloudellisesti puoliaan, niin nappulat loppuvat. Arvostettuna mesenaattina, taiteensuosijana, toimii vain sellainen, jolla on nappuloita. Lainarahoilla toimivaa mesenaattia ei kukaan pohjimmaltaan arvosta. Suomihan on velkarahan turvin nettomaksaja EU:lle.
Näissä merkeissä
Menestyksellistä Vuotta 1998!
Takaisin

Näin sen näin
Erkki Pulliainen
VALTA EI JÄÄ KÄYTTÄMÄTTÄ
"Maailma on täynnä potentiaalista valtaa. Kysymys on vain siitä, kuka sen kulloinkin sieppaa käyttöönsä." Tämä väittämä kuuluu siihen kokoelmaan hokemia, joita toistan puheissani ehkä liiankin usein. En voi sille mitään, mutta peilaan päivittäin kokemuksiani juuri tuohon sanottuun - ja hätkähdän, kuinka hyvin se kerta toisensa jälkeen pitää paikkansa. Tästä muutamia esimerkkejä.
*******
Kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, niiden virkamiesten, jotka käyvät asiantuntijoina eduskunnan valiokunnissa, tyyli muuttui hetkessä. Monet heistä tajusivat, että nyt valta kasvaa ja rajusti, kunhan osaa vetää kulloinkin oikeasta narusta.
Nämä virkamiehet edustavat nyt asenteellisesti EU:ta Suomessa, ei - niinkuin pitäisi - Suomea EU:ssa. Vaikka kysymys on samoista henkilöistä, tällä asenne-erolla on valtava merkitys. Ensi alkuun nämä virkahenkilöt totesivat mieluusti, että kyllähän muuten voisi, mutta EU:n takia ei voi. Kun tämä ärsytti kansanedustajia, niin he ottivat uuden tavan eli he vaikenevat siitä, mitä ei kysytä. Näin he kusettavat tietoa pimittämällä edustajia mennen tullen.
Tämä tarkoittaa, että edustajan arvo mitataan nykyisin sillä, millaisia kysymyksiä hän pystyy tiedoillaan ja taidoillaan valiokunnissa esittämään. Kun narauttaa valiokunnassa asiantuntijavirkamiehen kusetusyrityksestä, saa luonnollisesti pahan nimen - millä ei kuitenkaan edustajan työn hoitamisen kannalta ole mitään merkitystä.
********
Alho-Sundqvist-asia kiihdyttää edelleen kansan mieltä. Käytännöllisesti katsoen jokainen soittaja kommentoi asiaa, vaikka puhelun asiana tämä ei varsinaisesti olekaan. Ymmärrän erittäin hyvin tämän ärtymyksen.
Olen Arsenal Oy:n tarkastusvaliokunnan varajäsenenä ollut läsnä kaikissa valiokunnan kokouksissa. Siinä on päässyt kurkistamaan hivenen esiripun taakse. Kun valta näissä asioissa viime vuoden vappuna siirrettiin valtiovarainministeriölle, virkamiehet siirsivät itselleen tosiasiallisen vallan,josta kuitenkin vastuun kantaa nykytyönjaolla II valtiovarainministeri (eli ensin Arja Alho, nyt Jouko Skinnari).
Olemme saaneet kuulla kuvauksia, kuinka kaikki mahdolliset toimiohjeet A-S-asiassakin haettiin ministeriltä. Kuinka tämä käytännössä tapahtui ja tapahtuiko ylipäätään näin - ja erikoisesti, tiesikö ministeri mitä kulloinkin päätti, on edelleen kirkastumatta. Olennaista tämän jutun kannalta on, että virkamiehet sieppasivat potentiaalista valtaa tavalla, joka loi samalla miinakentän. Siihen polki - samalla myös kehnoa poliittista harkintakykyä osoittaen - A. Alho. Asioita valmistelevat juristit sen sijaan ovat junailleet asiat niin, että vaikka valta on heillä, vastuuta, jos mahdollista, ei lainkaan.
*******
On kansanvallan kannalta todella kurjaa, että ministereiltä edellytetään nykyisin valtavaa ministeriönsä edustaman alan asianhallintaa. Pelkona on, että puolueet eivät pian uskalla ottaa ministereikseen muita kuin alan huippuasiantuntijoita. Tämä johtaisi ennen pitkää tilanteeseen, jossa päätösten yhteiskunnalliset vaikutukset jäisivät nykyistäkin vähemmälle analyysille.
Sääli demokratiaa - ikävä kadotettua poliittisen vallan uskottavuutta.Takaisin

Näin sen näin            Kolumni Pohjolan Työ 1995
Erkki Pulliainen
KOVA KUURI TAKANA, ENTÄ EDESSÄ?
Eduskunta on saanut käsiteltyä vuotta 1996 koskevat budjettilait. Niiden keskeistä sisältöä olivat kansalaisten etuuksiin puuttuvat leikkaukset. Mm. montaa lapsiperhettä odottaa ensi vuonna merkittävä käytettävissä olevien tulojen lasku. Perheen menotalous on mietittävä kokonaan uudestaan. Joudutaan tinkimään vaatehankinnoissa ja miettimään tarkoin mistä ruoka valmistetaan.
                            *******
Leikkaukset on kaikkea muuta kuin mukava asia. Ne ovat poliittinen taakka seuraavissa vaaleissa ja jopa koko poliittisella uralla. Näin moni hallituspuolueiden kansanedustaja joutuu tiukan paikan eteen, etenkin, jos äänisaalis jäi viime kerralla heikonlaiseksi. Hyppäys "leikkausäänestyksissä" opposition rintamaan, vaikkapa vain tyhjää painamalla, antaisi pelastuspotkua seuraavissa vaaleissa. Näin eräät ajattelivat ja myös tekivät.
Kun Lipposen hallitusta muodostettiin, vihreät lähtivät mukaan äänestyspäätösten kautta. Jo ennen hallitussopimuksen lukkoonlyömistä, ilmoitettiin mitä ei tulla hyväksymään lähi viikkojen aikana.
Yleisesti uskottiin, että vihreät tulisivat näissä ensimmäisissä budjettilakien sisältöä koskevissa äänestyksissä olemaan heikko rengas. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan täsmälleen päinvastoin. Vihreät olivat ainoa ryhmä, joka kesti ryhmänä ulkoisen paineen ja antoi tukensa vuotta 1996 koskeville hallituksen budjettilakiesityksille. Kaikissa muissa ryhmissä, demarit mukaan lukien, esiintyi lipsumisia. "Vastalahjaksi" vihreiden hallitusohjelmaan sitoutunut ympäristöpolitiikka ei ole saanut paljonkaan tukea muilta hallituspuolueilta. Ei ihme, että vihreiden kentässä kiehuu.
                         ******
Lipposen hallitus sai edeltäjältään kurjan perinnön: valtavat velat ja puoli miljoonaa työtöntä. Suomi oli myös laitettu eurokuntoon tavalla, joka tuotti tuon edellä sanotun lisäksi 80 mrd tukitarpeen pankeille. Tästä on aikanaan jäävä veronmaksajien maksettavaksi ainakin noin 45 mrd markkaa eli veronmaksajat joutuvat ahkeroimaan puolitoista vuotta vain maksaakseen tämän laskun.
Mutta lisääkin saattaa tulla. Tietyt tahot haluavat, että Suomi liittyy Euroopan talous- ja rahaliiton, EMUn, kolmanteen eli yhtenäisvaluutan vaiheeseen ensimmäisessä ryhmässä. Se tarkoittaisi Suomenkin osalta sitä, että maamme talouspolitiikan välineistöstä poistuisi käytännössä valuutta- ja korkopolitiikka. Niinpä suhdanneherkällä tuotantokoneistolla oltaisiin kansainvälisen matalasuhdanteen oloissa todellisissa vaikeuksissa. Silloin joustaisivat mm. palkat, ei suinkaan ylös-, vaan alaspäin. Kun jo entuudestaan velkaantunut valtio ei voisi ottaa lisää velkaa, jouduttaisiin alentamaan voimakkaasti sosiaaliturvan ja koulutuksen tasoa. Vihdoin tuossa vaiheessa kansanedustajat olisivat tosi vaikeuksissa. Siis jäitä hattuun kaikki EMU-haihattelijat! Takaisin

Näin sen näin                          PT, kolumni,
Erkki Pulliainen
HALUKKAILLE TYÖTÄ!
Tämä ei ole moitekirjoitus Liisa Jaakonsaarelle hänen omalla kotikentällään. Työministeri on varmasti vilpittömästi tehnyt sen, minkä on hyväksi nähnyt. Kukapa ei haluaisi menestyä tehtävässä, jossa tuloksellisuutta tai ehkä oikeammin tuloksettomuutta on helppo mitata. Tämä kirjoitus on vain oma tapani lähestyä tätä vaikeaa työttömyysasiaa.
Suomalaisessa työttömyydessä on se pirullinen ominaisuus, että sen taustalla on niin sanottujen yleisten tekijöiden rinnalla itse hankittu "krapula". Tämän vuosikymmenen alkupuoliskon aikana kasinopelin jälkituotteena syntynyt taloudellinen lama tuhosi kymmeniä tuhansia yrityksiä ja satoja tuhansia työpaikkoja. Monet noista työpaikoista poistuivat ikiajoiksi pois Suomesta. Työstökoneetkin löytyvät nykyisin Baltian maista. Tämä on realiteetti, josta pääsee vain vaivoin eroon.
********
Työttömyys ei puolitu hallituskaudesta jäljellä olevan vuoden aikana, mutta tätä kunnianhimoista tavoitetta kohti kannattaa ponnistella ja on ponnisteltava.
Työttömyyttä on montaa lajia ja yksilöiden suhde siihen poikkeaa melkoisesti toisistaan. On eläkeputkea odottavia, minielintasoonsa tyytyväisiä, on kelkasta pudonneita ja on myös aidosti työtä haluavia. Tämä kolumni koskee viimeksi mainittuja.
Tuore työttömyystilasto kertoo, että pitkäaikaistyöttömien määrä on pysynyt Oulussakin korkealla tasolla. Tammikuussa 1998 heitä oli 2932 (vuotta aikaisemmin 3165). Työttömiä oli kaikkiaan 9434 eli noin tuhat vähemmän kuin edellisen vuonna vastaavana ajankohtana. Oikeansuuntaista mutta riittämätöntä kehitystä voimakkaasti kasvavassa osaamiskeskuksessa.
*******
Mitä sitten pitäisi tehdä? Oulunkin pitkäaikaistyöttömät lienee haastateltu menneen vuoden aikana. Jos haastattelu on ollut "viisas", heiltä on kysytty heidän valmiutensa erilaisiin töihin ja halukkuutensa ottaa työtä vastaan. Kysymys on siis toisaalta tämän tiedon hyväksikäyttämisestä ja toisaalta poliittisesta tahdosta junailla asioita oikeaan malliin.
Oulu on nimittäin tässä operaatiossa aivan toisessa asemassa kuin sellainen pohjoissuomalainen kunta, josta väki pakenee pois. Kun väkiluku kasvaa useilla tuhansilla vuodessa, merkitsee se samalla uuden työn syntymistä (eli siirtymistä muuttaneiden mukana). Yhteiskunnan tehtävänä on - niin halutessaan - kaivaa nämä usein pätkätyötehtävät ja välittää ne työtä haluavien tehtäväksi. Tätä operointia kutsutaan työpankkitoimeliaisuudeksi.
Ouluunkin olisi saatava kaupungin oma työpankki, joka välittää pätkä- ja muita työtehtäviä niitä haluaville pitkäaikaistyöttömille. On todella valitettavaa, että Oulun kaupungin kassa on tyhjä, eikä kaupunki kohta pysty mihinkään muuhun kuin menojen karsintaan. Älytön menojen karsinta johtaa pian niiden kohoamiseen - kuten kävi Esko Ahon hallitukselle. Tämäkin olisi hyvä muistaa kurjuuden keskellä. Takaisin 

Näin sen näin                     PT, kolumni, 25.8.98
Erkki Pulliainen
BUDJETTIRIIHEN RAHAPUIDEN VARJOSTA ENERGIAPUUTA
Valtiovarainministeriön virkahenkilöillä on huumorintajua. Tästä saatiin budjettiriihessä vakuuttava näyttö. Säätytalon huonetilat oli koristeltu rahapuilla, ei kuitenkaan toki niin kookkailla, joihin olemme tutustuneet Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Kun puut olivat kooltaan vaatimattomia, niin myöskin rahankeräys veronmaksajilta jää ensi vuonna tämänvuotista vaatimattomammaksi. Kun myöskään uutta velkaa ei enää oteta, niin kansalaisille palveluiden ja etuuksien muodossa jaettava ei koe tästä vuodesta suurenemisen ihmettä. Niukka mutta asiallinen linja jatkuu.
Minulla on ollut puolueen varapuheenjohtajan ominaisuudessa tilaisuus olla "takapiruna" budjettiriihessä läpi tämän eduskuntakauden. Tunnelma ministereiden pöydän äärestä on välittynyt ryhmähuoneeseenkin. Niin tälläkin kertaa. Nyt ei toki muutos- ja lisäysesityksiä puuttunut, mutta niistä päästiin ratkaisuihin hyvässä neuvotteluhengessä. Tätä oli edeltänyt ratkaisu tunnelmia nostattaneessa Natura-asiassa.
*******
Paavo Lipposen hallitus on ollut edeltäjäänsä nähden ylivertainen valtiontalouden tasapainottajana. Edellinen hallitus otti jopa 60 mrd markkaa vuodessa syömävelkaa. Ensi vuonna uutta sellaista ei oteta enää lainkaan. Rakenteellista korjaamistarvetta toki vielä jää, mutta se on miniluokkaa tuohon 60 miljardiin markkaan nähden.
Hallitus on joutunut aiemmin leikkaamaan valtion menoja, mutta näin on tapahtunut kaikilla toimintalohkoilla. Kaikki ovat näin joutuneet kantamaan vastuuta kasinopelikauden jälkilaskujen maksusta. Tämä laskujen maksu ei ole ollut kenellekään mukavaa, mutta se on ollut täysin välttämätöntä.
Ne, jotka ovat vaatineet valtiontulojen nykyistäkin voimakkaampaa supistamista, ovat samalla - työreformin nimellä - vaatineet menojen ja samalla sosiaaliturvan ja maatalouden tukien nykyistä rajumpaa leikkaamista. Tähän peliin Lipposen hallitus ei ole lähtenyt.
                          ******
Politiikka on sitkeää puurtamista. Kohta tämän eduskuntakauden alettua vaadin puun energiakäytön rajua lisäämistä. Jatkuva "jätköttäminen" johti siihen, että ministeriöt asettivat energiapuutyöryhmän. Kauppa- ja teollisuusministeriön oli sittemmin kaikkein vaikeinta lähteä toteuttamaan käytännössä työryhmän ehdotuksia.
Tämän vuoden talousarviota valtionvarainvaliokunnassa käsiteltäessä sain mietintöön ponnen, jolla asia liikahti hitusen eteenpäin, mutta nytkään KTM:n budjettiehdotukseen saakka energiatuen käytön laajentaminen tähän suuntaan ei yltänyt.
Nyt sain asian budjettiriihen listalle ja monien vaiheiden jälkeen talousarviotekstiä energiatuen (70 mmk) käytön ohjaamisessa muutettiin energiapuun käytön lisäämistä tukevaan suuntaan. Tälle lausumalle pitää saada vielä "kasvot", mutta nyt asia pitäisi olla neuvotteluilla hoidettavissa. Joka tapauksessa näin luodaan haja-asutusalueille uusia, niille ominaisia, kestäviä työpaikkoja.
Ilman sitkeyttä ei oltaisi edes tässä vaiheessa. Viime vaiheessakin piti olla toista viikkoa reissussa ja ajaa asiaa herpaantumatta niin puoluehallituksessa, eduskuntaryhmässä kuin itse budjettiriihessäkin. No, siihenhän kansa on edustajansa valinnut.Takaisin

Näin sen näin                            
Pohjolan Työ 25.9.97
Erkki Pulliainen
OULUN JA MUUTAKIN ENERGIAPOLITIIKKAA
Tämän lehden kunnioitettu päätoimittaja letkautti meille vihreille palstallaan tässä lehdessä tuonnottain, että me olimme väärillä raiteilla, kun Oulun energiataksa-asiat laitettiin odottamaan budjettikäsittelyä. Totuus on kuitenkin se, että vihreiden edustaja Armi Riekki oli energialautakunnassa ainoa, joka oli nykyisen järjestelmän säilyttämisen kannalla. Ehkä Risto Kenttä ei muistanut, mihin ryhmittymään Armi Riekki kuuluu.
Kun tämä oikaisu oli pakko tehdä, niin käsiteltäköön asiaa myös muutoin.
*********
Oulussa energia on moneen muuhun paikkakuntaan verrattuna halpaa. Se on viisaan politiikan tulosta. Oulu on taitavasti yhdistänyt lämmön- ja sähköntuotannon ja hankkinut vielä lämpöakunkin energian varastoimista varten. Näin hyötysuhde saadaan korkeaksi, mistä puolestaan seuraa, että hinta voidaan pitää kohtuullisena samalla kun Oulun Energia voi tulouttaa voittoa kaupungille.
Eikä hyöty pysähdy tähän. Toppilan yksiköissä käytetään energianlähteenä turvetta (4/5 osaa) ja puuta. Ne taas hankitaan Oulun talousalueelta, jonne luodaan näin työtä ja toimeliaisuutta.
Oulun kaupungin oma energiatase on kuitenkin heikko, koska energianlähteet tuodaan kaupungin rajojen ulkopuolelta. Oulu voisi kaunistaa kuvaansa tässä suhteessa rakentamalla merelle laivaväylän syventämisestä kertyvän maamassan läjitysalueelle joukon tuulivoimaloita. Tällöin puhutaan hienosti offshore-ratkaisusta.
                      ********
Esko Ahon hallituksen suuriin möhliin kuului sähkömarkkinalain läpiajaminen eduskunnassa. Muistan hyvin, kuinka keskustan energiaguru Markku Koski puhui eduskunnassa siitä, kuinka kilpailun myötä energian hinta halpenee. Nyt, kun kokemuksia on, tiedetään, että kyllä teollisuuden ja muiden suurkuluttajien maksama hinta saattoi aletakin, mutta pienkuluttajien eli kotitalouksien maksama hinta on monissa kunnissa noussut. Ei pienkuluttaja voi jo lain pohjaltakaan kilpailuttaa ostosähköään sen välittäjien/tuottajien kesken.
Keskusta yksinkertaisesti todettuna epäonnistui hankkeessaan. Nyt tätä epäonnistumista ollaan siirtämässä oululaistenkin pienkuluttajien maksettavaksi. Valtuusto toivottavasti pitää näissä asioissa vallan itsellään.
                      ******
Energiaa ei ole varaa tuhlata, ei kotitalouksissakaan. Nykyinen elintasomme perustuu fossiilisten energianlähteiden käyttöön (ei Oulussa!). Nämä varastot kuitenkin ehtyvät lähteestä riippuen muutamassa kymmenessä tai sadassa vuodessa. Nyt jäljellä olevat fossiiliset energiavarat pitäisikin ensisijaisesti käyttää uusiutuvien energianlähteiden käyttöön soveltuvien laitteiden valmistamiseen. Jos näin ei tehdä, edessä on viimeistään n. 50 vuoden kuluttua todellinen energiakriisi. Tänä päivänä syntyneet viettävät silloin 50-vuotispäiviään kurjissa ulkoisissa merkeissä, jos asiaa ei ole hoidettu heidän elinaikanaan.Takaisin  

Sähköposti eduskuntaan