|
VASTINE PAULI SAAPUNGIN KANTELUKIRJEESEEN OIKEUSKANSLERILLE
Valtioneuvoston oikeuskanslerille
Kansanedustaja Pauli Saapungin tekemän kantelukirjeen johdosta esitän vastineenani
kunnioittaen seuraavan:
Kansanedustaja Saapunki kertoo allekirjoittaneen kiinnittäneen toistuvasti huomiota hänen rooliinsa Sonera Oyj:n ns. UMTS-kaupoissa. Pitää paikkansa, että olen
kiinnittänyt 24.7.2000 jälkeen toistuvasti huomiota (eduskunnan täysistunnoissa ja niiden ulkopuolella) Soneran hallintoneuvoston puheenjohtajan institutionaaliseen rooliin UMTS-päätöksenteossa. Noissa yhteyksissä
olen maininnut puolenkymmentä kertaa myös edustaja Saapungin nimen, koska hän itse esiintyi hallintoneuvoston puheenjohtajana varsin voimakkaasti UMTS-kauppojen puolesta eduskunnassa ja mediassa, mm.
TV-haastatteluissa. Edustaja Saapungin henkilöllä ei kannanotoissani ole ollut merkitystä. Olisin toiminut samalla tavoin, oli tuolla paikalla henkilönä kuka tahansa. Huomautukseni ovat olleet puhtaasti
institutionaalisia. Selvitän tätä seuraavassa.
Soneran operatiivisen johdon ja hallituksen ulkopuolella liikenne- ja viestintäministerillä (tuolloin Olli-Pekka Heinonen) sekä
hallintoneuvostolla yleensä ja sen puheenjohtajalla erikoisesti saattoi olla aktiivisen toimijan merkittävä rooli UMTS-päätöksenteossa. Passiivinen rooli oli valtioneuvoston 16.9.2002 tekemällä valtion
omistajapolitiikkaa koskevalla periaatepäätöksellä ja yhtiön toimintastrategialla.
Em. ulkopuolisista toimijoista liikenne- ja viestintäministeri omaksui julkisuudessa hermeettisesti sen
kannan, ettei ministerin omistajaohjauksen nimissä kuulunut ottaa kantaa siihen, tuliko Saksan tai jokin muu UMTS-kauppa hyväksyä vai ei. Heti alkuun näytti jo siltä, että ministeri vetäytyy tässä mielipiteessään
osakeyhtiölain taakse (esim. 8 luku, 6 §). Hän jätti tällä ratkaisullaan aktiivisen omistajaohjauksen valtiovallan edustajan (käytännössä liikenne- ja viestintäminis-
teri tai hänen määräämänsä) toimintaan
yhtiökokouksissa, missä tämä enemmistöosakkaan edustajana saattoi sanella mm. yhtiön hallituksen kokoonpanon, so. vaihtaakin hallitusta, jos tarvetta ilmeni. Tuonaikaisessa käytännössä ministeri henkilökohtaisesti
"värväsi" hallituksen jäsenet. Sittemmin tämä tehtävä on siirretty nimitysvaliokunnalle eli valtion omistajaohjausta on edelleen kavennettu, vaikka valtio omistaa yli puolet yhtiön osakkeista.
Edellä sanottu merkitsee käytännössä sitä, että tuolloin vielä instituutiona käytössä ollut hallintoneuvosto nousee aktiivisena toimijana operatiivisen johdon ja hallituksen ulkopuolelta
ratkaisijan paikalle. Jo mediajulkisuudesta sai käsityksen, että hallintoneuvosto sai sekä etu- että jälkikäteen tietoa mm. UMTS-kauppahankkeista. Sillehän kuului jo osakeyhtiölain 8 luvun 11a §:n mukaan
"valvoa hallituksen ja toimitusjohtajan hoitamaa yhtiön hallintoa...". Lähempi tarkastelu paljastaa, että yhtiöjärjestyksen 7 §:n 2) kohdan mukaan "hallintoneuvosto päättää hallitukselle annettavista
ohjeista asioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä". Jotta hallintoneuvoston valvojan ja päättäjän roolit olisivat toteutuneet käytännössä, sen puheenjohtajalla oli oikeus olla yhtiön
hallituksen kokouksissa läsnä (8 §). Tämän mukaisesti Soneran hallintoneuvoston tuolloinen puheenjohtaja oli läsnä 24.7.2000 pidetyssä hallituksen kokouksessa, jossa päätös Saksan UMTS-kaupan hyväksymisestä tehtiin.
Myöhemmin hän kansanedustajana kiinnitti tähän läsnäoloonsa huomiota eduskunnassa, kuten myös median tentattavana ollessaan eduskunnan ulkopuolella.
Kun operatiivinen johto ja yhtiön hallitus
näyttivät hyväksyvän em. UMTS-kaupan, hallintoneuvoston puheenjohtaja jäi hallituksen kokouksessa läsnäolevana ratkaisijan rooliin. Hänen olisi tullut yhtiöjärjestyksen mukaan ilmoittaa hallituksen
kokouksessa, että hallintoneuvosto ottaa hankkeeseen virallisesti työjärjestysasiana kantaa ennen Saksan UMTS-kaupan lopullista käsittelyä hallituksessa. Näin hän ei julkisuudesta muodostuneen kuvan
perusteella menetellyt. Jos hallintoneuvosto olisi toimiohjeellaan kieltänyt kaupan teon,
hallitus olisi tuskin hyväksynyt kauppaa. Juuri näistä syistä olen korostanut eri yhteyksissä hallintoneuvoston
puheenjohtajan roolia ja suurta vastuuta kuvatussa päätöksentekoprosessissa. Laiminlyöntinä voidaan pitää sitä, ettei puheenjohtaja vienyt asiaa hallintoneuvoston päätettäväksi toimiohjeen osalta. Teon merkitystä
korostaa, että kysymyksessä oli kansallisomaisuuteen verrattavissa olevan omaisuuden vaalimisesta siihen hetkeen saakka, kunnes siitä on eduskunnan antaman valtuutuksen perusteella luovuttu. Näin ei ole vieläkään
tapahtunut. Hallintoneuvosto sen sijaan on instituutiona lakkautettu sen epäonnistuttua tehtävässään yhtiön asioiden hoidossa. Instituution lakkauttaminen ei kuitenkaan poista vastuuta tapahtuneesta.
Eduskunnassa syyskuussa 2002 käyty Sonera-tiedonantokeskustelu antoi lisätodistusta sille, ettei eduskunta 0-valtuuspäätöksessäänkään antanut minkäänlaista siunausta Soneran Saksan
UMTS-kaupoille. Kansanedustajana hallintoneuvoston puheenjohtajan täytyi olla eduskunnan kannasta tietoinen. Tämäkin yksityiskohta korostaa hallintoneuvoston puheenjohtajan erityistä vastuuta kuvatuissa kesän 2000
tapahtumissa.
Eduskunnassa 24 päivänä syyskuuta 2002
Erkki Pulliainen
kansanedustaja
|
