|
Näin sen näin (kolumni Pohjolan Työssä elokuussa 2000)
Erkki Pulliainen
JOUKKOLIIKENNETTÄ KEHITTÄMÄÄN!
Tämän aamun (2.8.) lehti tiesi kertoa, että liikenneministeri(ö) on havahtunut kesän
tasoristeysonnettomuuksien jälkeen tekemään varojen käytössä painopistemuutoksen. Nyt aiotaan käyttää ratahallintokeskuksen ja tielaitoshallinnon varoja sata miljoonaa markkaa vuodessa tasoristeyksien poistamiseen
ja uudistamiseen lähinnä pääratojen varsilla. Tämän suuntaisesta painopistemuutoksesta on sinänsä vain pelkkää hyvää sanottavana.
Asialla on kuitenkin monta puolta. Ensinnäkin palautuu mieleeni oululainen
esimerkki. Soittelin puolentoista vuosikymmentä sitten kaupungin teknisen puolen apulaiskaupunginjohtajalle liikennevalojen tarpeesta erääseen vaaralliseen risteykseen. Vastaus oli valmiina: "Ei siinä ole
kuollut vielä tarpeeksi ihmisiä!" Klik! Huh! Tämä sama vastetapa näyttää pätevän myös liikenneministeriöön; nyt uhreja oli kesässä riittävän paljon. Kuitenkin tasoylikäytävät on saatava vauhdilla poistettua
pääradoilta, jotta nopeat luotijunayhteydet voidaan ottaa käyttöön. Nämä yhteydet tarvitaan ensi tilassa Helsingistä Vaasaan, Ouluun, Kajaaniin ja Joensuuhun. Luotijunahan kulkee turvallisimmillaan aidatussa
putkessa.
*******
Liikenneministeriön johto on yli kaiken viehättynyt informaatioteknologiasta, viestintäyhteyksien nykyaikaistamisesta ja kaikkinaisesta kilpailusta. Tämäkin on OK, mutta siinä sivussa tuppaavat unohtua tai jäädä
vähälle huomiolle lukuisat muut kehitystarpeet. Edellä mainittu rautatieverkon täysin välttämätön kehittäminen on siitä havainnollinen esimerkki. Toinen vähintäänkin yhtä valaiseva esimerkki löytyy joukkoliikenteen
puolelta.
Joukkoliikennemuodoista rautateiden henkilöliikenteen säilyttämiseen tähtääviä ostoja VR-Yhtymältä on tehty kohtuullisesti, mutta linja-autoliikenteen puolella on ollut selvä laskeva kehityskulku. Raju
hintakilpailu selittää osan määrärahan käytön vähentymisestä, mutta osa selittyy linja-auto/pikku-bussi/tilataksiliikennepalvelujen heikentämisestä. Asiantilaan voidaan saada merkittävä parannus, jos viitsitään
nähdä vaivaa. Ruotsi on näyttänyt esimerkkiä.
*****
Ruotsissa on perustettu läänikohtaiset yhtiöt (50 % omistaa landsting ja 50 % läänin kunnat) hoitamaan läänien joukkoliikennettä. Esimerkiksi Norrbottenin läänissä "Länstrafikenin"
yhteistyökuljetusyrityksiä on 40, joilla on 500 kuljettajaa, 230 bussia (joukossa erikoiskalustoa) ja 200 sopimussuhteessa olevaa taksia. Sairaudesta johtuvalta matkalta ei peritä omavastuuosuutta, jos se tapahtuu
tällaisella joukkoliikennevälineellä. Säästö on ollut tästä huolimatta tämän läänin alueella 700 000 mk kuukaudessa. Kuljetukset tilataan/niihin ilmoittaudutaan etukäteen soittamalla tiettyihin palvelunumeroihin.
Vastausta puheluun tarvitsee odottaa alle puoli minuuttia.
Suomessa Kela käyttää vuodessa sairauksista ja vammaisuudesta johtuvien kuljetusten korvauksiin noin 600 milj. markkaa vuodessa. Ruotsin malli voitaisiin
sopeuttaa Suomen oloihin ja saada yhdellä kertaa parannusta sekä palveluihin että joukkoliikenteeseen. Tähän tarvitaan poliittista tahtoa ja viitseliäisyyttä. Jään odottamaan kumpaakin.
|
