|
Välikysymys harmaan talouden talouden torjunnasta 22.11.2002
Eduskunnalle
Harmaa talous nakertaa lähes kaikkien läntisten markkinatalousmaiden
julkisen talouden rahoituspohjaa; yksityiset henkilöt ja yhtiöt jättävät
demokraattisesti päätetyt verot ja maksut maksamatta. Ilmiön merkityksestä
yksittäisen kansantalouden kannalta saa jonkinlaisen kuvan toteamalla, että
harmaan talouden osuus bruttokansantuotteesta voi ylittää 20 prosenttia.
Tietomme Suomen harmaan talouden ilmiönä laajuudesta ja sen tuottamasta
julkisen vallan tulomenetyksistä ovat täsmentyneet viime vuosien aikana.
Menetykset ovat yli kahden miljardin euron luokkaa vuodessa. Minkä tahansa
mittapuun mukaan tämä on paljon rahaa. Sitä tarvittaisiin kipeästi valtion
menotalouden katteeksi ja sen velkojen lyhennyksiin. Hyvinvointivaltion
säilyttäminen kaipaa sitä kipeästi. Tästä odottaisi olleen seurauksena, että
harmaan talouden lopettamiseksi olisi tehty ja tehtäisiin sekä
tutkinnallisesti että lainsäädäntöä kehittämällä kaikki mahdollinen. Näin ei
kuitenkaan valitettavasti ole asianlaita.
Kuten todettua, harmaa talous ei ole yksinomaan suomalainen ilmiö. Siitä
kärsivät lähes kaikki markkinatalousmaat, toiset enemmän, toiset vähemmän.
Tämä tarkoittaa mm. sitä, että tulopohjastaan huolestuneet valtiot ovat
ryhtyneet aktiivisiin toimiin harmaan talouden saattamiseksi kuriin. Pontimena
on ollut tulojen lisäämisen ohella rehellisen yritystoiminnan suojeleminen
harmaan talouden tuottamilta kilpailun vääristymiltä. Suomi on tässä veneessä
muiden markkinatalousmaiden kanssa. Täälläkin joudutaan tekemään valinta
kahden välillä, rehellisten yrittäjien ja koijareiden.
Harmaata taloutta ei voida pitää kurissa yksinomaan viranomaisten toimin.
Tuoreimpien selvitysten mukaan ylityöllistettyjen poliisin, veroviranomaisten
ja ulosottomiesten kapasiteetti puuttua edes tiedossaan olevaan harmaaseen
talouteen ja talousrikollisuuteen on huolestuttavasti laskenut. Harmaan
talouden käyttämää laajaa toiminta-arsenaalia vastaan tulisikin iskeä
rakenteellisilla toimenpiteillä.
Otamme muutaman valaisevan esimerkin.
Rakennustoiminta on yksi merkittävistä harmaan talouden toimintakentistä.
Tiedossa on, että siirtymällä rakennustyömailla pakolliseen sähköiseen
kulkulupajärjestelmään ja ns. käännetyn arvonlisäverojärjestelmän käyttöön
tämän toimialan harmaan talouden toimijoiden operointimahdollisuus kaventuu
ratkaisevasti. Vaikka edellinen on jo otettu vapaaehtoisesti käyttöön monilla
työmailla, valtioneuvostolta ei ole saatu toistaiseksi tukea järjestelmän
tekemiseksi pakolliseksi. Riippumatta Euroopan yhteisöjen kuudennesta
arvonlisäverodirektiivistä (77/388/ETY) useat EU-maat, kuten Belgia ja
Hollanti, ovat saaneet EU:n hyväksynnän käännetyn arvonlisäverojärjestelmän
käyttöönottoon. Kokemukset näissä maissa ovat olleet hyviä.
Arvonlisäveromenetykset ovat vähentyneet tuottamatta hallinnollisia ongelmia.
On käsittämätöntä, että Suomessa ei voida menetellä samoin kuin esimerkiksi Hollannissa ja Belgiassa.
Ulkomaiset sijoitukset suomalaisiin arvopapereihin olivat reilu vuosi sitten
Suomen Pankin maksutasetilaston mukaan 1078 miljardia markkaa, josta
sijoitukset osakkeisiin olivat 781 miljardia markkaa. Suomalaisen sijoittajan
ulkomaalaisena esiintyminen johtaa pääomatulojen verotuksen kannalta
pääsääntöisesti edullisempaan lopputulokseen kuin se verotus, jonka kohteeksi
suomalainen sijoittaja rehellisenä suomalaisena joutuu. Nykyisin
hallintarekisteröityihin osakkeisiin tai joukkovelkakirjalainoihin sijoittajan
ulkomaalaisuus on viranomaisten kannalta uskon asia. Sekä hallinnollisesti
että periaatteellisesti täysin toteuttamiskelpoinen olisi ratkaisu, jossa
hallintarekisteriä hoitava tai joukkovelkakirjalainan korkoja maksava pankki
joutuisi vaatimaan asiakkaansa ulkomaalaisuudesta jonkin konkreettisen
todistuksen. Sellaisten pitäisi olla tietenkin Suomen verohallinnon
pistokokein tarkistettavissa. Ei ainakaan kansainvälisillä suursijoittajilla
luulisi olevan mitään syytä pelätä sijoitustensa viranomaisjulkisuutta
Suomessa. Tämänkään pyrkimyksen toteuttamiseen ei
valtioneuvostolta ole toistaiseksi riittänyt minkäänlaista aktiivisuutta.
Esitellyt ja useat muut aiemmin eri yhteyksissä esiintuodut vastaavat
epäkohdat, jotka ovat tukeneet harmaan talouden toimijoiden pyrkimyksiä, ovat
pääsääntöisesti saaneet valtioneuvoston taholta tukea. Tällaista
käyttäytymistä on ollut vaikea ymmärtää hyvinvointivaltion säilymistä
tukevaksi toiminnaksi.
Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme
valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Mihin pikaisiin toimiin hallitus ryhtyy harmaan talouden torjunnan
konkreettiseksi edistämiseksi?
Helsingissä 22. päivänä marraskuuta 2002
Erkki Pulliainen /vihr
|
