Juhlapuhe Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen 35-vuotisjuhlassa 8.7.2006Jokivarren väen aktivoiduttava puolustamaan Iijoen keski- ja yläjuoksua rakentamiselta

ARVOISA JUHLAVÄKI!

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry on 35-vuotias. Se on juhlimisen arvoinen asia. Valitettavasti kansanedustajalle ei ole annettu oikeutta tuoda virallisesti valtiovallan tervehdystä tällaiseen arvokkaaseen juhlatilaisuuteen, se oikeus kuuluu valtioneuvoston jäsenille. Henkilökohtaisen onnittelun saa toki esittää ja sen teen todella mielelläni, kiittäen samalla tilaisuudesta käyttää puheenvuoro tässä juhlassa.

 Kuluneisiin vuosikymmeniin mahtuu monta merkittävää asiaa, joissa luonnonsuojeluyhdistys on voinut luontevasti aktivoitua. Käyn niitä muutamia läpi. On tapana sanoa, että historia toistaa itseään. Tätä sanontaa voidaan muokata niin, että pelkästään taloudellisen voiton motiivilla toimivat intressitahot eivät yleensä tyydy siihen, että kuittaavat kärsimänsä tappion, vaan tekevät toistuvasti kaikkensa saavuttaakseen tavoitteensa. Näin käy erikoisesti tilanteessa, että toimintakenttiä on rajoitetusti tarjolla. Onhan kysymys yritysvoitosta, jonka luonnon jonkin yksityiskohdan hyödyntäminen tarjoaa pitkän ajan kuluessa.

 Juuri tällainen toimija on voimayhtiö-instituutio. Jos kysymys on vesistörakentamisesta, sitä yritetään niin monta kertaa uudestaan, että asetettu tavoite saavutetaan. Samaan pakettiin kuuluu velvoitteista lipeäminen, jollei muutoin, niin tuomioistuinlaitosta ja heikkoja valtionvirkamiehiä hyväksi käyttäen. Aivan uusi ilmiö tässä on asioiden paketointi, joka voi saada osto- ja myyntiliikeluonteen.

Tämä juhla on osa perinteistä Iijokisoutua. Vuoden 1987 alun suuri saavutus oli Iijoen keski- ja yläjuoksun koskien suojelu asianomaisella lailla. Laki käytännössä esti samalla eräät allashankkeet. Sittemmin Kemijoen vesistöalueella voimayhtiön hanke rakentaa Vuotoksen allas ajoi kiville. Iijoen ja Kemijoen alueilla voimayhtiöiden kokemat tappiot eivät suinkaan niitä lamauttaneet, eikä hankkeita haudattu. Yhdessä Suomen keskustan ja MTK:n kanssa yhtiöt ovat etsineet päivittäin revanssia kokemilleen tappioille. Hankkeiden superfinaali ajoittuu ensi kevättalven hallitusneuvotteluihin.

Uusi viritys käynnistyi jo vuosia sitten asettamalla vesilain uudistamista varten komitea. Itse vesilaissa on toki jo pelkästään perustuslakiuudistuksen tuottamaa rukkaustarvetta, mutta tätä mahdollisuutta puuttua vesilain olennaiseen sisältöön halutaan nyt käyttää perusteellisesti hyväksi. Konkreettisin ja suurin hanke koskee koskien ja altaiden rakentamista. Perusteet ja lain pykälät on tarkoitus muokata sellaisiksi, että vanhat ja uudet allashankkeet voidaan kevyellä oikeusprosessilla viedä toteutukseen. Asianajajat ovat olleet siinä määrin innostuneita edistymisestään vesilakiluonnoksen muokkauksessa, ettei uskoa lopulliseen voittoon ole peitelty. Sama koskee eräitä Suomen keskustan listoilta Pohjois-Suomesta valittuja kansanedustajia.

 Synnytetty uusi asetelma on tehnyt voimayhtiöt höveleiksi. Joitakin rakennettujen jokien rantoja on vihdoin EU:n tai muilla rahoilla siistitty. Kuin peläten, että vanhojen kompensaatiovelvoitteiden kehno käytännön toteutus nousee vielä näyttävästi esille, nyt on kaavailtu asianosaisten ja oikeudenomistajien hiljaiseksi ostamista isolla rahalla. Tästä informoitiin tämän vuoden alussa mm. Pohjois-Pohjanmaalta valittuja kansanedustajia.

 Tähän voidaan sivuhuomautuksena todeta, että voimayhtiöt olivat haistaneet aivan oikein palaneen käryä. Ne olivat tajunneet, että vihdoinkin nyt ne voivat myös kokea perusteellisen tappion. Olin nimittäin saattanut asian perusteellisilla kantelukirjeillä oikeuskanslerin tutkittavaksi. Asiassa oli käyty normaalivastinekierros ja jo tuolloin oli nähtävissä, että laiminlyönneistä ja suoranaisista sikailuista koituvien laskujen maksun aika koittaa. Ala-arvoisilla kalanpoikasistukasmateriaaleilla ei enää velvoiteistutuksissa tulla pärjäämään. Oikeuskansleri antoi asiassa päätöksensä toukokuun 11. päivänä eli vajaat pari kuukautta sitten. Päätöksestä on luettavissa mm. seuraavaa:

 "Edellä selostetuista syistä johtuen on aihetta ryhtyä toimenpiteisiin kalatalousvelvoitteiden täydentämiseksi. Asia koskee sekä vahingonkärsijöiden etua että yleistä kalatalousetua. Yleisen kalatalousedun valvonnasta ja siihen kuuluvista toimenpiteistä vastaavat kalastus- ja kalatalousasioita hoitavat viranomaiset. Siten viranomaiset eivät voi vetäytyä asiasta sillä perusteella, että asiassa saattaisi jokin muu kuin viranomaistaho esiintyä vireillepanijana. Itse asiassa viranomaisilla lienee parhaat mahdollisuudet asian vireillepanemiseen ja sen ajamiseen.

“ Tähän nähden olisi mielestäni perusteltua, että maa- ja metsätalousministeriö ylimpänä kalatalousviranomaisena ja myös yleisen kalatalousedun valvojana neuvottelisi toimenpiteistä, joihin asiassa tulisi ryhtyä, asiantilasta haittaa kärsivien asianosaisten kanssa. Edellä selostetuista selvityksistä on apua harkittaessa, millaisia toimenpiteitä asiassa on mahdollista vesilain nojalla esittää ja millaisia muita selvityksiä asian eteenpäin vieminen mahdollisesti vielä vaatii. Viime kädessä - ellei muuta ratkaisua ole - kysymykseen tulee asian saattaminen asianomaisen ympäristölupaviraston käsiteltäväksi vesilain 2 luvun 22 §:n nojalla. Selvitysten perusteella ympäristölupavirasto voi tarvittaessa harkita, onko velvoitteita muutettava ja miten esimerkiksi siikaistukkaiden kannan, koon ja istutusajankohdan suhteen."

 Oikeuskansleri laittoi siis maa- ja metsätalousministeriön paljon vartijaksi. Prosessin aikana voimayhtiöitä puolustavat tahot olivat olleet odotetusti sitä mieltä, että kalastajat nostakoot kanteet tuomioistuimessa, jos katsovat oikeuksiaan poljetun. Yleisesti tiedossa on, kuinka paljon tällainen operaatio maksaa ja kuinka monta vuosikymmentä sellainen saattaa kestää. Tämä merkittävä oikeuskanslerin päätös tarkoittaa, että Iin rannikon ja Iijoen varren asukkaat tietävät nyt, minkä tahon puoleen heidän tulee vastedes kääntyä oikeuksiaan puolustaessaan. Nyt on järjestäytymisen ja edunvalvonnan voimakkaan tehostamisen aika asetelmassa, ettei ole tuhansien ja kymmenien tuhansien eurojen laskun maksu edessä pelkästä suunsa aukaisemisesta. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että olen tehnyt myös valjastetun Oulujoen kalatalousasioiden hoidosta vastaavantyyppisen kantelukirjeen oikeuskanslerille.

 Arvoisat kuulijani! Mitä tämä kaikki merkitsee? Se merkitsee eräällä tavoin palaamista vuosikymmenien takaiseen tilanteeseen, osapuolet ovat samat, asialistan sisältökin on sama.

 Ensimmäinen kantaa otettava asia on, kuinka nyt suhtaudutaan laajojen vesialtaiden rakentamiseen, johon väistämättömästi kytkeytyy koskien valjastamista. Jos kanta vivahtaakaan kielteisen suuntaan, nyt on oikea, suorastaan korkein aika ryhtyä vaikuttamaan poliitikkoihin. Tässä on syytä muistaa, mistä Iijokisoudussa oli alun perin kysymys. Vaikka vaaleihin on vielä aikaa vajaat yhdeksän kuukautta, tehdään hallitusohjelmakaavailuja eri tahoilla jo nyt. Hallitusohjelmaan sisältyy varmasti vesilain kokonaisuudistus. Meidän alueemme kannalta muita kiinnostavampia on muutama lain yksityiskohta. Ensimmäinen sellainen on etuvertailua koskeva lainkohta. Sehän määrittelee nykyisin yleisen edun vahvasti yksityisen edun edelle. Lähes kaikki luontoa tärvelevät ratkaisut tehdään tämän vuonna 1987 vesilakiin otetun lisäyksen perusteella. Toinen mielenkiintoinen pykälä edellisen rinnalla on se, jonka turvin tehtäisiin mahdolliset allas- ja koskirakentamisia koskevat lupapäätökset. Nyt on todella aika Vapaa Vuotos- ja Iijokisoutuliikkeillä aktivoitua tässä asiassa.

Mainitsin äsken, että voimayhtiöiden toimihenkilöistä on tullut viime kuukausina höveleitä. Muun muassa rakennetuissa jokivesistöissä padot ohittavista vaelluskalaväylistä on voitu asiallisesti keskustella, aiemman jyrkän kielteisyyden ajanjakson jälkeen. Mistä nyt oikein tuulee? Iijokisoutuväkeä tämä luonnollisesti kiinnostaa, sillä nousukalan puolestahan on näyttävästi soudettu lukuisia kertoja. Uuden asetelman pohdiskeluun on syytä varata muutama minuutti aikaa.

Lähden liikkeelle Oulujoesta, joka on niin ikään valjastettu joki. Oulujoen Merikosken ohittava kalatie onnistui teknisesti, mikä innosti vaatimaan vastaavia kalateitä myös muiden kuin Merikosken padon ohittamiseen. Nämä padot omistava Fortum ilmoitti, että he voivat olla mukana hankkeessa, mikäli kalateiden hoito on taloudellisesti ja toiminnallisesti pysyvällä ja luotettavalla tavalla järjestetty. Tämä vaatimus on kohtuullinen ja oikea. Siihen on olemassa myös yksiselitteinen ainoa ratkaisu. Vastuu kalateistä kuuluu ko. kunnille, jotka voivat perustaa yhtiön tai kuntayhtymän hoitamaan asiaa sitouttamalla perustamispäätöksessä ao. kunnanvaltuustot institutionaalisesti asiaan. Tämä sama periaate soveltuu myös Iijokeen, voimayhtiö on vaan toinen.

Minun mielipiteeni on, että padot ohittavaa kalatiehanketta ei pidä sekoittaa tai paketoida missään nimessä velvoiteistutus- ja muihin kalatalousasioihin. Ei näin ole tehty Oulujoellakaan. Jos paketointi tehtäisiin, niin sekoittaisi vastuun kalateiden rakentamisesta ja hoidosta niihin kuulumattomiin asioihin. Kysymys on toki pohjimmaltaan kaloista, mutta kalatien tarkoituksenahan on tarjota meressä syönnösvaelluksella olleille vaelluskaloille nousutie kutualueille. Silloin olennaista on, että merivaellukselta riittää nousukalaa jokiin nousemaan, ja että nousua ei pyyntilaitteilla jokisuulla kohtuuttomasti rajoiteta. Itämeren yleinen kalatalouspolitiikka, josta vastaavat EU:n komissio ja kalastusneuvosto, heijastuu näin kalateiden rakentamisen ja käyttöönoton kautta Iijoen ja Oulujoen latvoille saakka.

Kalatieasia on siis osa luonnon oman järjestelmän palautusta, joka on pidettävä kaikissa vaiheissa omana kokonaisuutenaan. Sen rinnalla samoja vesistöalueita koskevat tuomioistuinten päätökset, joilla korvataan sitä kalastusmenetystä, joka on koitunut itse vesistörakentamisesta. Siinähän menetettiin valtava määrä kalojen kutualueita, joita ei voida saada ennallistamisen kautta tähän tarkoitukseen takaisin. Myös kalastuksen teknisessä toteuttamisessa koettiin pysyviä menetyksiä. Oma lukunsa on ollut ns. miljöömenetys. Joki ei ole koskaan olemaan entisensä. Velvoiteistutuksilla tulee näitä menetyksiä korvata sekä joen vesistöalueella että merialueella, joka on kuulunut syönnösalueeseen. Oikeuskanslerin toukokuussa tekemä päätös antaa uuden pohjan vaatia ministeriöltä välittömiä toimia tässä asiassa. Aloite voi tulla maakunnan liitolta, kunnilta, kalastusorganisaatioilta ja/tai vaikkapa luonnonsuojeluyhdistyksiltä. Kaikki nämä voisivat liittoutua yhteen.

Menestystä joka suuntaan ja erikoisesti Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistykselle, jolla on työsarkaa myös kiinteällä maalla. Onhan yhdistys ansioitunut myös mm. soidensuojeluasioissa.

Takaisin

Sähköposti eduskuntaan