|
KANNATTAAKO SITTENKÄÄN PYRKIÄ VARHAIN ELÄKKEELLE?
Eräällä ystävälläni on tapana tokaista: "Elämä on siinä määrin epävarma yritys, ettei sitä kannata yrittää varman päälle rakentaa".
Varsin moni kuitenkin yrittää. Lukuisat ovat nimittäin ne henkilöt, jotka haluavat päästä mahdollisimman varhain eläkkeelle "voidakseen nauttia (varman päälle) elämästä".
Suomessa on
siinä määrin korkea elintaso, että tämä kaikki on mahdollista. Tältä samalta mantereelta löytyy tälläkin hetkellä kolkkia, joiden väestön elämän sisältöön tämänlaatuinen "rakentelu" ei mahdu edes
hetkellisenä päähänpistona; aineellinen niukkuus rajoittaa myös henkistä ja mielikuvituksen liikkumatilaa.
Aineellinen hyvinvointi on kasvattanut myös ihmisten odotettavissa olevaa elinaikaa.
Elimistön iän mukanaan tuomaa rappeutumista se ei kuitenkaan ole pystynyt poistamaan, ehkä jossain tapauksessa hidastamaan. Eliniän pidentyminen ei siten ole ongelmatonta. Se ei ole sitä inhimillisesti, eikä
taloudellisesti. Paine kasvaa niin terveyttä edistävään toimeliaisuuteen kuin sairaanhoitoonkin, joka usein vaatii erikoislääkärien ammattitaitoa.
Jos kansalainen haluaa mahdollisimman
varhain eläkkeelle, niin se on hänen tahtonsa ilmaisu. Yhteiskunnalla, joka yhteisvastuullisesti osallistuu osaan tästä aiheutuvista kustannuksista, on kuitenkin oikeus asettaa tämän vaatimuksen oikeutus
kyseenalaiseksi. Päätösvaltakoneiston osasena teen näin nyt.
Vaadin, että selvitetään tutkimuksin mahdollisimman pian ja niin luotettavasti kuin mahdollista, kumpi takaa keskimäärin paremmin
suht' koht' terveenä pysymisen, eläkkeellä vai työssä olo 55-vuotiaasta 65 vuoden ikään saakka? Tällaiseen vertailuun löytynee riittävästi tietoa potilaskortistoista ja (mm. vakuutusyhtiöiden säilyttämistä)
terveydentilaraporteista.
Ymmärrän hyvin sen, että monilla aloilla 55-65 -vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvat eivät ole enää terävimmillään. Tähän liittyen ulvahdankin julki ajatuksen, että
yhteiskunta voisi kehittyä siihenkin suuntaan, että pitkään työelämässä olleet voisivat tuossa iässä siirtyä vielä uusiin juuri heidän kokemustaustalleen ja valmiuksilleen sopiviin tehtäviin. Tämä mahdollisuus
jouduttanee ottamaan vakavaan tarkasteluun joko taloudellisista ja/tai mainituista terveyspoliittisista syistä.
Jos lienevät kansalaiset lujilla nopeasti muuttuvassa maailmassa, niin se samaa
koskee heistä niitä, jotka joutuvat käytännössä tekemään vaikeita poliittisia valintapäätöksiä. Jotta todella rajuilta ratkaisuilta säästyttäisiin, on eri vaihtoehtoja vertailtava hyvissä ajoin.
Erkki Pulliainen
|
