|
Näin sen näin kolumni Pohjolan Työ
Erkki Pulliainen
KAIKKI KAUPAN KESKUSLIIKKEIDEN PUOLESTA?
Marketteja, supermarketteja, hypermarketteja, marketit auki päivää ja yötä - kaiken huipuksi yksi yrittää ostaa kaikki muut pois. Siinä Syksyn Kauppasävel 1996! Näin oli Oulussa, näin oli koko valtakunnassa. Näistä
aineksista pääministeri muodosti jopa hallituskysymyksen.
Jotta ymmärtäisimme tämän ilmiövyyhden, meidän tulee esittää eräitä kysymyksiä. Tässä muutamia. Onko jollakin jäänyt rahaa käyttämättä sen takia, ettei
ole ollut kauppapuotia, joka olisi rahat huolinut? Onko viime aikoina ollut nähtävissä kansalaisten käytettävissä olevien rahamäärien räjähdysmäinen kasvu? Onko työttömyys jo puoliintunut tai peräti kadonnut? Onko
kansan jakaantuminen a- ja b-väkeen päättynyt? Onko kaikilla h-auto käytettävissään shoppailua varten?
****
Suomalaiset keskusliikkeet (myös ainakin yksi oululainen keskusliike) on ollut
"amerikkalaisopissa". Kauppaopas on ollut puheissaan selkokielinen: "Toimikaa niin aggressiivisesti kuin mahdollista!" Uhkailkaa, tehkää mitä tahansa, kunhan ette joudu putkaan. Oulustakin nuo
uhkaukset tunnetaan: "Pääkonttori siirretään toiselle paikkakunnalle". Suurin ja Kaunein oli operoinnissaan siinä määrin reipas, että joutui EU:n komission vastaiskun kohteeksi.
Kaikki nämä operaatiot
ovat osoittaneet, ettei kysymys ole halusta palvella asiakkaita siellä, missä he asuvat, vaan halusta rahastaa keskitetysti. Tässä pitää muistaa yksi kauppatoiminnan keskeinen pelisääntö: "Se jolla on
irtonaista rahaa eniten käytössään, voittaa aina vähäisemmillä rahavaroilla operoivat".
*******
Kuinka kaupan keskusliikkeet (lopulta yksi ainoa) aikovat sitten varmistaa lopullisen voiton. Se tapahtuu
niin, että kauppa keskitetään muutamiin hypermarketteihin, joissa kaikilla kauppaliikkeillä on kuitenkin yksi omistaja (= keskusliike). Liikeapulaisilla ei ole pysyviä työsuhteita lainkaan. Heidän kaikkien odotetaan
olevan kotonaan odottamassa, koska kutsutaan tunniksi tai muutamaksi töihin. Merkki tarpeestahan syntyy kassajonosta. Näin kauppa maksaa edustajiensa kertoman mukaan vain "todellisesta työstä".
Kilpailevat liikkeet taas syödään pois erikoistarjousoperaatioilla. Kauppojen aukioloaikojen täydellinen vapauttaminen antaisi tässä "pienemmät-pois-syönti-operaatiossa" lopullisen aseen Suurille ja
Mahtaville. Ne pakottaisivat pienemmät paitsi rahalla, myös näännytyksellä alistumaan. Kun yrittäjäpariskunta on pitänyt kauppapuotiaan viisi vuotta yhteenmenoon viikonvaihteet auki, on takki varmasti tyhjä ja
luopumisajatus lähellä.
****
Kuinka saatan
kirjoittaa näin vakaumuksen kynällä. Siksi, että tiedän omasta kokemuksesta, mitä kirjoitan. Olin kymmenvuotiaasta lähtien isän kenkä- ja nahkakaupassa töissä myymässä kenkiä ja valjaita. Koko ajan käytiin valtaisaa
hintakilpailua läheisen Työnvoima -nimisen osuusliikkeen kanssa. Lopulta lopetimme kaupan ja mainittu osuuskauppa osti meiltä koko kiinteistön ja rakensi paikalle marketin. Minun sympatiani on liikeapulaisten,
lähikauppiaiden ja muiden pienyrittäjien, autottomien ja vähävaraisten puolella. Tämän mukaan myös eduskunnassa äänestin.
Takaisin
|
