|
SAAVUTUKSIA JA RAPORTOINTIA Kaleva, kolumni, 13.9.98
Pääministeri Paavo Lipposen hallitus on julkistanut neljännen ja samalla tämän vaalikauden viimeisen
talousarvioesityksen. Se oli esittelyvaiheessa muutama sata miljoonaa markkaa ylijäämäinen. Tämä on aikakirjoihin jäävä saavutus, vaikka se pitääkin sisällään viiden-kuuden miljardin markan rakenteellisen
rahoitusvajeen. Palkkatuloillaan elävän kansalaisen verotus kevenee ensi vuonna sen alusta lukien juhannuksen alla tehtyjen päätösten mukaan. Tämäkin on hyvä asia, sillä Suomen veroaste on edelleen Euroopan
korkeimpia. Tällöin on kuitenkin pidettävä pää kylmänä, sillä mainitun rakenteellisen alijäämän korjaaminen jää odottamaan seuraavan hallituksen ja eduskunnan ratkaisuja. Valtion on joko saatava lisätuloja menojensa
katteeksi tai sitten sen menoja olisi leikattava. Realiteetti on, että on äärimmäisen vaikeaa supistaa nykyisestään opetuksen ja/tai sosiaali- ja terveyspuolen menoja, joten tuloja on mieluummin lisättävä. Siinä
tullevat kysymykseen lähinnä teollisuuden käyttäytymistä ohjaamaan tarkoitetut ympäristöverot. Vihreä verouudistus siis jatkunee.
*******
Korkeasuhdanne on pukannut tuulta Lipposen hallituksen
purjeisiin. Sattuipa siis sopiva suhdannevaihe suhdannevaihteluiden kierrossa, mutta on Lipposen hallituksella piikissään ainakin yksi sellainen ansio, jota sitä korvaavalla Ahon toisella hallituksella ei olisi
varmasti ollut. Se on järkevä, pitkäkestoinen tupo. Esko Aho ei nimittäin ole koskaan tullut toimeen ay-liikkeen kanssa. Hän suorastaan "pelkää" ay-johtajia. Hänestä ei ole ollut rakentavahenkisten tupojen
takapiruksi, eivätkä työntekijät huomioonottavat tupot hänen työreformi-ideologiaansa sitä paitsi sisälly. Hänen ajatuksiinsa mahtuu vain palkkatyötä tekevien turvattomuuden lisääminen. Hänen mielestään pitäisi
siirtyä takaisin 1880-luvun patruunoiden aikakaudelle.
Tämä on realismia, jolla uskon olevan ratkaisevan merkityksen, kun maalisvaalien jälkeen vauhdilla kootaan uutta hallitusta. En halua vähätellä demokratiaa
ja eduskuntavaalien tuloksen merkitystä, mutta väitän, että maalisvaalien jälkeen puolueiden enemmistö ei uskalla ottaa sitä riskiä, että työmarkkinat menisivät "solmuun" juuri silloin, kun Suomi on
keräämässä europisteitä EU-puheenjohtajakaudellaan. Tämä riski on todellinen, sillä keskustan työreformi ei ole kirkastunut ulkopuolisille minään muuna kuin operaationa, jolla työntekijöiltä pitää saada oikeudet
mahdollisimman laajasti pois.
Hyvin mielenkiintoinen keskustan työreformi on työmarkkinoiden yleisessä tarkastelussa. Samanaikaisesti kun keskusta yrittää hävittää työmarkkinoilta pelisäännöt, ylemmät
toimihenkilöt haluavat päästä työehtosopimusten yleissitovuuden piiriin. Se olisi ilmeisesti myös työnantajien edun mukaista, sillä mitä selkeämmät pelisäännöt ovat, sitä helpommin voidaan keskittyä olennaiseen eli
tuloksen tekoon.
Sanottu ei tarkoita sitä, etteikö ns verokiilalla olisi erityistä merkitystä kun pieni yritys suunnittelee työntekijän palkkaamista. On laskettu, että yrityksen on tuotettava 10 500 mk
kuukaudessa, jotta palkkaaminen olisi edes minimipalkalla mielekästä. Nyt vain on niin, että juuri olemassaolevien työmarkkinoiden vakaa kehitys luo pohjaa verokiilan kaventamiseen. On muistettava asioiden
marssijärjestys. Keskustan keskeiseen poliittiseen pyrkimykseen sisältyy siis pyrkimyksen itsensä tuhoava mekanismi.
*********
Kansanedustajan tehtävässä ei ole irtisanomissuojaa. Paikka on
ansaittava jokaisena päivänä. Mutta mistä äänestäjä tietää, mitä hänen edustajansa on vaalikauden aikana saanut aikaan? Lehdissä olleita juttuja muistelemalla voi tulla jonkinlainen mielikuva. Parasta olisi, että
jokainen kansanedustaja julkaisisi vaalikausittain kertomuksen toiminnastaan ja aikaansaannoksistaan. Näin tapahtui yleisesti vielä 1960-luvulla, mutta nykyisin harvemmin. Itse omaksuin tämän käytännön jo
ensimmäisellä edustajakaudellani. Tämän vaalikauden osalta keskeiset aikaansaannokset ovat todennäköisesti plakkarissa, joten on ollut paikallaan kirjata ne yhteen kertomukseen. Niinpä kausiraporttini tältä kaudelta
on valmiina.
Saat sen, kun soitat avustajalleni
Ani Kuuranteelle (puh. 050-3569650) tai suoraan minulle eduskuntaan (09-432 3142).
Faxikin on käytettävissä: 09-432 2722, samoin e-mail: erkki.pulliainen@eduskunta.fi.
Takaisin
|
