|
MITÄ JA MILLÄ EVÄILLÄ KANSANEDUSTAJA TEKEE?
Oppositiojohtaja Esko Ahon pyrkimys lähteä uudistamaan itseään yhdysvaltalaiseen yliopistoon on saattanut jälleen kerran koko kansanedustajan työn arvioinnin
kohteeksi. Mitä ja millä eväillä me työtämme teemme? Polttaako työ meidät fyysisesti ja henkisesti karrelle? Onko apua haettava USA:sta saakka?
Ensi alkuun on todettava, että kansanedustajuus ei ole virka vaan
määräaikainen luottamustehtävä. Työjakso voi supistua hyvinkin vähiin, jos maassa ajaudutaan ennenaikaisiin vaaleihin. Tämä on myös tasavallan arvokkain luottamustehtävä. Tämän joutui perustuslakivaliokuntakin
korostaen toteamaan ns Juhantalo -tapauksessa.
Kun tehtävä on arvokas ja vaativa, se tarkoittaa, että jokainen kansanedustajaehdokkaaksi asettuva tarkoin selvittää itselleen ennen suostumuksen allekirjoittamista,
että hän on fyysisesti ja henkisesti valmis tehtävän hoitamiseen koko vaalikauden ajan. Tai sitten reilusti ilmoittaa jo vaalikampanjan aikana, että aikoo lähteä vuoden tehtävää hoidettuaan reilun puolen lataus- ja
uudistumismatkalle.
Rehellinen kansanedustaja joutuu päivittäin tunnustamaan itselleen riittämättömyyden tunteen. Uutta asiaa tulee sellaisella vauhdilla opeteltavaksi ja työstettäväksi, että on pakko tehdä
pitkää päivää urakasta selviytyäkseen. Henkinen pärjääminen ja uusiutuminen lähtevät juuri siitä, että tuntee tehneensä kaikkensa selviytymisen hyväksi.
Edustajan työhön sisältyy paljon rutiineita, jotka on
hoidettava. Puhelimeen ja kirjeisiin on vastattava, lähetystöt on otettava vastaan, valiokuntatyöhön on osallistuttava.
Takaisin
|
