|
Kaleva, kolumni
MITÄ NYT POHJOIS-SUOMESSA?
Pohjois-Suomesta on kerrottavissa monta menestystarinaa viime vuosilta, mutta myös aivan päinvastaisesta. Ensin
tekstiä edellisistä, sitten esimerkkejä jälkimmäisistä. Elektroniikan ja eräiden muiden tekniikan alojen menestys on kaikkien huulilla. Savupiipputeollisuus on siinä sivussa hoitanut osansa matalalla profiililla,
mutta menestyksellä.
Agenda 2000- ja artikla 141 -neuvottelut tuottivat Pohjois-Suomen kannalta neuvotteluolosuhteisiin nähden lähes parhaan mahdollisen tuloksen. Alueemme maatalous on päinvastaisista väitteistä
huolimatta hyvässä iskuasemassa.
EU:n meneillään olevan rakennerahastokauden tarjoamat taloudelliset mahdollisuudet ovat huikeat vuoteen 2006 saakka. On vain ajan kysymys, koska Etelä-Suomessa huomataan, että
juuri tännehän kannattaa lähteä tuotannollista toimintaa kehittämään.
Hyvä, hyvä, mutta jatkomenestys tarvitsee monta merkittävää linjausta ja investointipäätöstä.
On suorastaan fantastista, että tähänastiset
menestykset on saavutettu suomalaisin voimin, joskin tietysti viisaasti hyödyntäen kansainvälisen tieteen tuloksia. Jälkimmäinen on tietenkin jo taito sinänsä eli kyky nähdä mikä on olennaista ja
kehittämiskelpoista, mikä ei siinä määrin.
Tästä eteenpäin kansalliset henkiset voimavarat eivät kuitenkaan näytä riittävän tarvetta tyydyttämään, uuden sukupolven ratkaisut kun ovat aiempia vaativampia.
Jatkomenestykseen tarvitaan entistä enemmän osaamista. Meidän on pakko houkutella muualta osaajia Suomeen, näin myös Pohjois-Suomeen. Se ei ole kehitysmaiden sorsimista, kuten ministeri Tarja Filatov totesi viikko
sitten. Tarvittavat lisäarvon tuojat tulevat, jos tulevat, aivan muualta.
Olosuhteiden pitää olla osaajien muuttopäätöksille otolliset, siksi tarvitsemme Ouluun peruskoulun ja lukion, joissa opetuskielenä on
englanti. Tämän koulun perustamisella on kiire. Oulun opetuslautakunnan tulisi tehdä sitä koskeva periaatepäätös ja määrärahaesitys valtuustolle välittömästi.
Pohjois-Suomen teollisuuden pohjaa on laajennettava.
Suurimmat mahdollisuudet lienevät nyt huonekaluteollisuudella. Tekesin Divan-ohjelman kaipaama ensimmäinen suuri menestystarina tarvitsee taustakseen muotoiluinstituutin perustamisen. Sellaisen mainio sijaintipaikka
on Kajaani.
Pohjois-Suomen osittain jo verkostoituneet mekaanisen puun "verstaat" ovat hyvää pohjaa suurten sarjojen huonekalutuotannolle. Jotta sijoittajat kiinnostuisivat tämän uuden vaiheen
rahoittamisesta, tarvitaan Muotoiluinstituutin perustamisen kaltainen avaus. On outoa, jos EU:n rakennerahastovarat eivät olisi avuksi käytettävissä.
Tyrittykin on. Oli järkyttävää kuulla Suomen
Posti Oy:n edustajalta liikennevaliokunnassa, etteivät firman johtajat ole edes miettineet ratkaisumallia tilanteessa, että taajamassa ei ole ketään asiamiespostiksikaan hyväksyttävissä olevaa ja tehtävään
halukasta. Johtajilta on unohtunut täydellisesti postitoimintalain velvoittavuus ja valtioneuvoston periaatepäätös. Kansainvälinen bisnes ja yksikkökohtainen voiton tekemisen vaatimus ovat syrjäyttäneet
peruspalveluajatuksen. Suunnittelu meni täysin uusiksi.
Toinen "hyväkäs" on Tielaitos, jonka johtajat keskittyvät nykyisellään liikelaitostamiseen ja sen avulla oman valtansa lisäämiseen. Tuorein
esimerkki taitamattomuudesta on henkilökunnan ohjaaminen sanoilla "tämän vuoden syksyllä kortistoon", vaikka eduskunta ei ole vielä edes saanut käsiteltäväkseen liikelaitostamislakeja. Tieherrojen
tukipakettia esittelevällä kalvolla lukee näin: "Ilmoittautumiset työnhakijoiksi työvoimatoimistoissa elo-syyskuussa 2000". Liikenneministeri tosin lupasi neljään kertaan eduskunnan täysistunnossa, ettei
ketään irtisanota. Kuullun ymmärtämisessä on tämänkin laitoksen johdossa ongelmia.
Minä en voi ymmärtää tällaista höyrähtämistä markkina-puuhasteluun. Jotta yhteiskunta voisi kokonaisuutena menestyä, sen
peruspalvelujen pitää olla kunnossa ja toimivia kaikissa oloissa ja tilanteissa. Juuri siksihän me elämme yhteiskuntana.
Erkki Pulliainen
|
