|
Naantalissa 22.10.99 klo 9.30
"AUTOILU IKÄÄNTYVÄSSÄ YHTEISKUNNASSA" -KONGRESSISSA
OMALTA LÄÄKÄRILTÄ LÄÄKÄRINTODISTUS AJOKORTIN UUSIMISEEN
Minulta on pyydetty eduskunnan liikennevaliokunnan
puheenvuoroa. Kun uusi valiokunta ei ole ehtinyt kongressin teema-asiaa käsitellä, esitän seuraavassa vain omia havaintojani ja mielipiteitäni.
Suomen kansa ikääntyy. Vuonna 2030 joka neljäs on
yli 65-vuotias. Tämä merkitsee, että myös iäkkäiden ajokortinhaltijoiden lukumäärä pyrkii kasvamaan. Kun vuonna 1980 yli 70-vuotiaista 19 300:lla oli AB-kortti, niin neljännesvuosisata myöhemmin eli tästä reilun
viiden vuoden kuluttua vastaavan luvun odotetaan olevan yli 100 000. Tässä odotusarvossa näkyy yksityisautoilun viime vuosikymmenien suosio, mikä on osaltaan romuttanut toimivaa joukkoliikennejärjestelmää. Suurissa
todellisissa kaupunkiyhteisöissä joukkoliikenne toimii hyvin ja uusi kalustokin on iäkäs-ystävällistä, mutta useimmissa pienehköissä taajamissa sitä ei koululaiskuljetuksia ja eräiden paikkakuntien
tilauspikkubussiliikennettä lukuunottamatta lainkaan ole, mikä lisää painetta jatkaa yksityisauton käyttämistä autoilijan ikääntymisestä huolimatta. Propagandassa tästä on tehty myös "yhteiskuntaeettinen"
kysymys.
Edellä sanotusta huolimatta vääjäämätön tosiasia on, että ihminen vanhenee biologisesti, mikä näkyy ja tuntuu jokapäiväisissä toimissa. Ihminen kuitenkin alitajuisesti vastustaa tätä
muutosta: hän haluaa tulla toimeen omin avuin eli pärjätä niin kuin ennenkin. Jos hän on nuorempana ajanut autoa kuta kuinkin säännöllisesti, hän haluaa paitsi pakottavilta tuntuvista syistä myös näyttönä itselleen
jatkaa autoiluaan ikääntymisestä huolimatta. Tunne yhteiskunnallisesta paitsiosta tuskin ketään tyydyttää.
Biologinen vanheneminen ja sen mukanaan tuomat sairaudet ja valmiuksien heikkenemiset
tuovat mukanaan sen vääjäämättömän tosiasian, että osa ajokortin haltijoista menettää edellytykset jatkaa ajoneuvonkuljettajina. Vahinkoriski kasvaa tasolle, jota ei voida hyväksyä. Tämä tarkoittaa, että on
löydettävä tapa tai tavat, joilla tunnistetaan henkilöt, joiden ajokortti ei ole enää ajoon oikeuttava. Viime aikaisissa selvityksissä näyttää olleen tendenssinä osoittaa, "ettei ikäautoilijoiden seulonta ole
tarkoituksenmukaista ja perusteltua liikenneturvallisuuden näkökulmasta". Toisaalta kuitenkin hyväksytään tarve tunnistaa iäkkäiden joukosta riskiryhmät.
Vastuullisen lainlaatijan
kannalta reunaehdot ovat selvät. Liikenneturvallisuutta edistävät ratkaisut on hyvä tehdä nyt, kun eduskunta on koostumukseltaan tässä tarvittaviin valintoihin kykenevä. Liikenneturvallisuutta ei saa
mielistelymielessä tietoisesti vähentää, mikä tarkoittaa päätöksien perustamista biologisille ja lääketieteellisille tosiasioille.
Ajokortin voimassaolon edellytyksenä tulee olla henkilön
valmius turvalliseen ajoon. Tämä tarkoittaa, että ajolupaa pitää voida rajoittaa kuljettajan muuttuvien valmiuksien mukaan. Vain kuljettajan oma lääkäri tietää - jos aina hänkään - henkilön ajovalmiuksien
heikkenemiset ja sairaudet sekä niihin määrätyn lääkityksen. Osa lääkkeistähän jo sellaisenaan alentaa kykyä selviytyä kunnialla liikenteessä. Kun olemme luoneet yhteiskuntaan omalääkärijärjestelmän, on myös juuri
henkilön oma lääkäri oikea antamaan lääkärintodistuksen. Hänelle voitaisiin myös säätää velvollisuus ilmoittaa ajokorttiviranomaiselle havaintonsa ajokortin omaavan henkilön ilmeisestä ajovalmiuden merkittävästä
heikkenemisestä. Tämä tarkoittaa myös, että lääkäreille tulee antaa tarkat ohjeet ajokykyyn vaikuttavista sairauksista, niihin liittyvistä oireista ja lääkkeiden vaikutuksista.
Takaisin
|
