VIHREÄ EDUSKUNTARYHMÄ
Ryhmäpuheenvuoro välikysymys-
keskustelussa 10.3.98/ed. Pulliainen
ARVOISA PUHEMIES!
Suomen keskusta on päättänyt kaataa pääministeri Paavo Lipposen hallituksen. Edellisestä kaatoyritysäänestyksestä ehti kulua vain pari viikkoa, kun keskustan edustajat allekirjoittivat jo uuden välikysymyksen. Välikysymyshän on opposition järein ase parlamentarismin toteuttamisessa. Sitä pitäisi käyttää vain hallituksen kaatotarkoituksessa. Tietenkin oppositio voi tuottaa välikysymyksellä myös poliittista viihdettä, mutta sellainen toimeliaisuus ei arvoa ansaitse.
Mutta kuinka harkittu tämä välikysymys ylipäätään on? Aiheena on maatalouden nykytila ja sen tulevaisuus. Keskusteltavaksi aihe on erittäin ajankohtainen. Sen keskustelun oppositio olisi voinut käynnistää ehdottamalla ajankohtaiskeskustelua. Nyt Suomen keskusta on päätynyt sen ehdottamisen sijasta välikysymyksen esittämiseen. Siinä ollaan erityisesti huolissaan Agenda 2000-neuvottelujen tilasta ja lopputuloksesta. Komission esitys on odotettavissa maaliskuun 18 päivänä, jonka jälkeen alkavat keskustelut ja neuvottelut sen lopullisesta sisällöstä. Suomen keskusta siis aikoo kaataa hallituksen juuri silloin, kun varsinainen Agenda-puserrus käynnistyy. Sen mielestä toimitusministeristö ja ennenaikaiset vaalit olisivat tässä tilanteessa parempi vaihtoehto kuin nykyinen poliittinen hallitus, jossa maatalousasioita hoitaa ammattiministeri. Ajoitusvirhe on siinä määrin paha, että voidaan sanoa, että keskusta periaatteessa vaarantaa toimillaan neuvottelumenestyksen.
Mutta millainen Suomen keskustan oma lähihistoria näiden suuren luokan maatalousasioiden hoidossa on ollut? Löytyykö sieltä oikeutusta moittia muita samassa asiassa?
Kaikkihan alkoi valmistautumisesta neuvotteluihin Euroopan yhteisöjen kanssa. Silloin vihreän eduskuntaryhmän taholta ehdotettiin - tosin oppositioasemasta - perustaksi maamme luonnonmaantieteen rinnastamista Keski-Euroopan vuoriston vastaavan vyöhykkeisyyden kanssa. Jälkimmäinenhän oli hyväksytty erityiseksi tukialueeksi EY:n yhteisessä maatalouspolitiikassa. Meidän vihreiden ehdotus hylättiin kelvottomana. Sen sijaan silloinen keskustalainen ulkoministeri puhui "arktisesta maataloudesta", vaikkei todellisessa arktikumissa maataloutta kukaan harrasta, jollei sellaiseksi lueta vihanneksien tuottamista kasvihuoneissa.
Tämä ensimmäinen yritys luoda vankka luonnonmaantieteellinen pohja EY-tavoitteille siis epäonnistui. Varsinaisiin EU-jäsenyysneuvotteluihin Suomen keskusta lähti tiedollisesti ja taidollisesti maan parhaalla ajateltavissa olevalla miehityksellä. Neuvottelujen päävastuu oli Suomen kaikkien aikojen parhaalla maatalouspolitiikan asiantuntijalla, MTK:n entisellä puheenjohtajalla Heikki Haavistolla, jonka avustajajoukkoihin kuuluivat mm. MTK:n nykyinen puheenjohtaja ja nyt keskustan kaadon kohteena olevan hallituksen maatalousministeri, maatilahallituksen entinen pääjohtaja. Tämän joukon aikaansaannosta Suomen keskusta arvioi välikysymyksessä seuraavasti: "Suomen maatalouden kannattavuus on viime vuosina ratkaisevasti heikentynyt ja edelleen heikentymässä. Keski-Euroopan olosuhteisiin räätälöity EU:n maatalouden tukijärjestelmä ei sovellu Suomeen. Tukijärjestelmä ei kannusta yritteliäisyyteen, vaan suora viljelyalaan perustuva tuki pääomittuu kustannuksia lisäävästi ja se johtaa näennäisviljelyn lisääntymiseen." Tylyä teksti, kun sillä arvostellaan pääasiassa oman puolueen jäsenten aikaansaannoksia. Itse maataloutemme nykytilan arviointia koskeviin johtopäätöksiin vihreä eduskuntaryhmä voi yhtyä. Juuri näitä tulevaisuuden kuvia pidimme mahdollisina, jollei neuvotteluja pohjusteta luonnonmaantieteellisillä faktoilla ja jollei EU:sta tule Rooman sopimuksen muutoksilla keskeistä maksajaa tuotanto-olosuhde-erojen tasoittamisessa.
Kun eduskunta nyt tässä viime vaiheessa valmistautui Agenda 2000-neuvotteluihin vihreä eduskuntaryhmä palautti maa- ja metsätalousvaliokunnan mieliin aiemmin esittämänsä luonnonmaantieteelliset näkökohdat, joiden turvin tuli lähteä vaikeiksi oletettuihin neuvotteluihin. Nyt nämä perusteet kelpasivat ja niihin nojautuen maa- ja metsätalousvaliokunta muokkasi lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Vaikka suuri valiokunta yrittikin hämärtää näitä perusteita, pääministeri ilmoitti Ison Salin keskusteluissa hallituksen yhtyvän maa- ja metsätalousvaliokunnan yksimieliseen lausuntoon, joka on sittemmin toimitettu tiedoksi myös EU:n komissiolle. Merkittävää tässä on välikysymyksen kannalta kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että ehdotus tuli hallituspuolueen taholta, ja toiseksi se, että valiokunta oli kannanotossaan yksimielinen.
Kaikesta tästä huolimatta kannattaa olla edelleen huolissaan. EU:n vanhat jäsenvaltiot ovat luoneet yhteisön päätöksentekoon lobbaus- ja mielenosoitustradition. Ne ovat realiteetteja, jotka suomalaistenkin pitää sisällyttää vaikuttamisrutiineihinsa. MTK:n toissa viikonvaihteen mielenosoitus olisi saanut olla tässä mielessä näyttävämpikin. Ranskalaisittain arvioiden se ei kuulunut kovin kauaksi. Todellinen moka tapahtui siinä, että Suomen keskusta yhdisti oman välikysymyksensä tähän tuottajien mielenosoitukseen. Näin tämän mielenosoituksen vaikutus Brysselistä katsottuna kutistui keskusta-opposition mielenosoitukseksi, jolla vain vauhditettiin omaa hallituksen kaatohanketta. Keskusta kantaa tästäkin taktisesta virheestä suuren vastuun. Se ei ole pystynyt sopeuttamaan omaa toimintaansa EU-kulttuuriin, vaikka juuri se vei Suomen EU:n jäseneksi.
Suomen maatalouden kannattavuus on todella heikentynyt ja sen biologinen pohja on murtumassa. Johtuen rehuviljan ja nurmirehun keskinäistä hintasuhteista lehmistä ollaan tekemässä "pikaevoluutiolla" yksimahaisia eläimiä, kun luonnon pitkän aikavälin evoluutiossa nämä eläimet ovat kehittäneet - EU:n komissiolta lupaa kysymättä - itselleen monimahaisen märehtijäjärjestelmän. Luonnonmaantieteellisten tekijöiden rinnalla tämä on toinen kova biologinen fakta. Juuri nyt on vihon viimeinen hetki saada EU:n komission virkamiehet ymmärtämään nämä kaksi luonnontieteellistä tekijää. Kun ne on komissiossa oivallettu, sen tehtävä on muokata Rooman sopimuksen artiklat sellaisiksi, että nämä näkökohdat on pysyvällä tavalla otettu huomioon EU:n lainsäädännössä. Tämä on siinäkin suhteessa H-hetki, että Euroopan unionia ollaan laajentamassa sellaisilla Baltian ja Keski-Euroopan alueilla, joiden tuotanto-olot ovat Suomea edullisemmat.
Kolmas asia, joka on saatava EU:n komission virkamiesten eläväksi tietoisuudeksi, on, että suomalainen maatalous perustuu perheviljelmiin. Lähes jokaisella meikäläisellä maatilalla on ollut sekä maataloutta että metsätaloutta. Rannikoilla ja Järvi-Suomessa tähän kaksinaisuuteen on liittynyt vielä kalastusta ja Pohjois-Suomessa poronhoitoa. Perheen elanto on näin koostunut useista eri tulolähteistä. Tämä poikkeaa rajusti Keski- ja Länsi-Euroopan vastaavasta rakenteesta. Sille tyypillisiä ovat äärimmilleen koneellistetut suurtilat, joilla on satoja hehtaaria peltoa ja maitotiloilla vähintään 50 lypsävää lehmää. Sikalat ja kanalat ovat siellä puolestaan suurtuotantolaitoksia. EU-normisto on muodostettu näitä suurtiloja varten, ei ajatellen tyypillisiä suomalaisia maatiloja, joilla elanto otetaan monesta eri lähteestä.
Vihreän eduskuntaryhmän mielestä suurtehotilat eivät ole Suomen vaihtoehto, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Meidän mielestämme Suomen tulee ajaa voimakkaasti sitä, että EU:n maa- ja kalatalouden päätoimisuusmääritelmiä väljennetään niin, että ne mahdollistavat tukien maksamisen hyvinkin monesta tulolähteestä elantonsa hankkiville tiloille. Nyt kun maatilojen kannattavuus on - edellisen hallituksen epäonnistuttua maataloutta koskevissa EU-jäsenyysneuvotteluissa - heikentynyt, on entistäkin tarpeellisempaa, että näin tapahtuu. Toisaalta tietenkin tulee tehdä kaikki voitava, että käytävissä Agenda- ja muissa neuvotteluissa saadaan kokonaisuuden kannalta paras mahdollinen tulos. Erikoisesti vaakalaudalla on maito- ja nautatalous, jotka ovat itse asiassa juuri ne tuotantolohkot, joiden menestyksestä Suomen koko maatalous on jatkossa riippuvainen.
Vasta kolmantena EU:n jäsenyysvuonna eli viime vuonna päästiin kunnolla investoimaan maatalouteen käyttäen kehittämisrahaston, Makeran, varoja apuna. Vihreä eduskuntaryhmä tervehtii tyydytyksellä  hallituksen päätöstä, jonka mukaan Makerasta muodostetaan jatkossa eräänlainen maatalouden puskurirahasto. Investointi- ja korkotukia myönnettäessä tulee muistaa, että C-alueilla maitotalous muodostaa maatalouden ylivoimaisen perusrungon. Vuoden 1997 tukipäätöstilastossa se jäi A- ja B-alueita vähemmälle osalle. Jatkossa tämä epäsuhta on korjattava.
Maatalouspolitiikan tavoitteena ei voi olla tilojen määrän vähentäminen vaan niiden pärjäämisen parantaminen. Tässä tulee kaikki mahdollisuudet käyttää hyväksi. Suomella on erikoisen hyvät mahdollisuudet käyttää hyödykseen tuotetun ruuan puhtautta esimerkiksi Keski-Euroopan tehotuotantoalueilla tuotettuun verrattuna. Maallamme on myös erinomaiset mahdollisuudet kehittää samasta syystä luomutuotantoa. Vihreä eduskuntaryhmä on erittäin pahoillaan siitä, että ministeriö ei ole kyennyt tekemään luomutuotteiden markkinoinnin kehittämiseen liittyviä rahoituspäätöksiä siinä määrin kuin eduskunnan myöntämät määrärahat olisivat mahdollistaneet. Asiaan on saatava pikaisesti korjaus. Sitä mukaa kuin markkinat saadaan vetämään, on
luomutuotannon volyymiä lisättävä, sillä halukkuutta siirtyä luomutuotantoon on ilahduttavassa määrin edelleen olemassa.
Tuottajien pärjäämiseen vaikuttaa olennaisesti tukimarkkojen ja ecujen ohella alkutuotteista saatava hinta ja tuotantokustannukset, joista jälkimmäisiin vaikuttavat lähinnä markkinoiden kylmät lait. Kielteisin yllätys EU-jäsenyydessä on ollut se, että lähinnä tuottajien itsensä omistamat yhtiöt ja osuuskunnat ovat maksaneet tuottajille yleiseurooppalaista tuottajahintatasoa alhaisempia hintoja. Pelättävissä on, että nykyiset ostajatahot keskittävät lisää jalostustoimintaansa muutamiin harvoihin yksiköihin ja siirtyvät uhkaustensa mukaisesti maksamaan tuottajille hinnan jalostuslaitoksen portilla. Laajojen alueiden tuottajille ainoa jatkon takaava mahdollisuus on silloin jalostuksen käynnistäminen omalla alueella. Paikalliset juustolat ja osuuskuntien omistamat teurastamot saattavat olla näin hyvinkin pikaista huomispäivää. Niissä tuottajat itse hoitavat osan töistä ja teurastamoissa jopa kaikki työt.
Arvoisa puhemies! Maassamme on parhaillaan meneillään merkittävä sisäinen muuttoliike, joka kasvattaa väkilukua viidessä kasvukeskuksessa. Haja-asutusalueet ja niiden taajamat menettävät vastaavasti asukkaita ja veronmaksajia. Heidän poismuuttonsa heikentää menettäjäalueiden infraa. Olennaista on, ettei maatalouden säilyminen näillä alueilla yksin riitä säilyttämään yhteiskunnan toimivia perusrakenteita. Itse asiassa on niin, että mitä suuremmiksi tilayksiköt tulisivat, sitä vähemmän ne infraa säilyttäisivät.
Mielenkiintoista nykytilanteessa on, että samalla kun väkeä, lähinnä nuorta, koulutettua väkeä, muuttaa maaseudulta pois, sinne suuntautuu päinvastaista muuttoliikettä. Tähän suuntaan muuttajat ovat voineet elämäntilanteensa vuoksi tehdä tällaisen valinnan. Vihreiden maaseutuohjelma lähtee ajatuksesta, että kansalaisrahan käyttöönotto voisi osaltaan tukea maaseudulle muuttoa ja siten tukea siellä olevan infran säilymistä. Tämä hallitus - jollei se nyt kaadu keskustan välikysymykseen - voisi käynnistää kansalaisrahan käyttöön tähtäävän kokeilun ensi vuoden alusta. Kokeiluun halukkaita kuntiakin on jo ilmoittautunut. Kokeilulla saataisiin seuraavaa hallitustakin varten arvokasta kokemusperäistä tietoa.
Naturan aikaansaama julkisuusmylläkkä on luonut vaikutelman, että kysymyksessä olisi maaseutukuntien kannalta jostakin todella pahasta ja kurjuutta tuovasta. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Monet Itä- ja Pohjois-Suomen kunnat ovat jo heränneet havaintoon, että suojellut alueet voivat tuoda kuntaan Life- ja muuta EU-rahaa. Luoduilla ohjelmapalveluilla on ilmiselvästi kysyntää, mikä merkitsee jatkuvia tuloja ja työpaikkoja ko kuntaan. Luontomatkailun kehittämishankkeet lienevätkin määrältään kehittämishankkeiden kärjessä koko maassa.
Arvoisa Puhemies! Lopuksi sananen inhimillisestä tekijästä. Sekin nimittäin voi olla ongelma, että uusi perhe totutusta poikkeavine arvoineen ja asenteineen muuttaa kyläyhteisöön. Tätä yhä useammin toistuvaa tilannetta voidaan kutsua vaikkapa maaseudun uudeksi arjeksi. Se edellyttää kummaltakin osapuolelta sopeutumiskykyä. Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että kaikkea uutta ei ensi näkemältä torjuttaisi, vaan torjuntareaktion sijasta edes kokeiltaisiin luovaa uteliaisuutta. Maaseudun asukkaan muutto kaupunkitaajamaan merkitsisi joka tapauksessa hänelle sopeutumista totutusta poikkeavaan elinympäristöön.
Vihreä eduskuntaryhmä tekee osaltansa voitavansa maaseudun elinvoiman lisäämiseksi. Vuosi 2007 tulee olemaan hyvin tärkeä virstanpylväs. Silloin nähdään, onko onnistuttu säilyttämään Suomen maitotaloudelle olennainen kiintiöjärjestelmä, ja ovatko odotetut maailmanmarkkinahintojen kohoamiset toteutuneet, jolloin myös täällä tuottajahinnat olisivat suhteellisesti nykyistä korkeammalla tasolla. 

Hallituksen vastaus tyydyttää vihreää eduskuntaryhmää ja se kannattaa yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.    
Takaisin

Sähköposti eduskuntaan