KANSALLISPUISTOISTA VIERASHUONEITA JOISSA KÄY VIERAITA
Suomessa on tapahtunut asenteellisesti vallankumous, joka ansaitsisi maapallonlaajuista julkisuutta: Pohjois-Suomen kunnat ovat ryhtyneet ajamaan kansallispuistoja alueelleen.
Taustahavainto on mielekäs: näin kunta voi saada uusia pysyväisluontoisia työpaikkoja Life-rahojen lisäksi.
Jos kunta rakentaa omilla ja toisten rahoilla käyttökelpoiset rakenteet kansallispuistoonsa, se voi houkutella tuhansia sellaisia vierailijoita, jotka jättävät matkailueuroja kuntaan.
Kansallispuisto on luonnonreservaatti, mutta se on samalla tarkoitettu alkuperäiseen luontoon tutustumiseen. Vierailija on kansallispuistossa kuin perheen vieras vierashuoneessa; likaisten astioiden lisäksi ei vierailusta jää muuta merkkiä huonetilaan.
Amerikkalaisissa kansallispuistoissa on rajoitettu puistossa kerrallaan olevien ihmisten määrää. Suomessa tällainen rajoitus jää riippumaan siitä, kuinka hyvin vierailijoiden kulkeminen on järjestetty pitkospuita pitkin ja kuinka paljon rakennetut levähdyspaikat heitä vetävät.
Kiilopäällä ja eräillä Saariselän tunturialueen osilla on nähty, kuinka herkkä luonto on pohjoisessa kulumaan. Tämä kuluminen voidaan ja se tulee rakenteilla estää. Tämä tarkoittaa, että kansallispuistolle tulee tehdä tarkka "rakennussuunnitelma", jolla suorastaan määrätään vierailijoiden maksimimäärä per aikayksikkö.
Hankauksesta luonto kuluu, ei tuijotuksesta. Samalla pitää ottaa huomioon, kuinka paljon henkilökuntaa on käytettävissä rakenteiden huoltoon ja valvontaan. - Kuntien, joilla on alueellaan hyvin ja oikein varustettuja (sertifiointikelpoisia) kansallis-puistoja, tulisi verkostoitua kertoakseen maailmalle, kuinka arvokkaita luontokohteita niiden alueella on ja kuinka niihin voi päästä tutustumaan. Mitä järkevimmin kunnan alueella oleva kansallispuisto on hoidettu ja  vahingoittamatta hyödennetty, sitä varmemmin sen olemassaolo on puskuroitu populististen poliitikkojen mieliala-ailahteluja vastaan.
Takaisin

Sähköposti eduskuntaan