|
VIHREÄ EDUSKUNTARYHMÄ
Ryhmäpuheenvuoro välikys.kesk.
22.3.2000 / ed. Pulliainen
ARVOISA PUHEMIES!
Kuluvan kuun alussa voimaan tullut uusi perustuslaki säilytti luonnollisesti
parlamentaariselle oppositiolle sen järeimmän aseen välikysymyksen, keinon kaataa istuva hallitus. Samalla kun tämä politiikan teon väline säilytettiin, säilyi myös siihen sisältyvä vastuu. Välikysymykseen
turvaudutaan, kun on todella tarkoitus kaataa hallitus. Käytännössähän tämä tarkoittaa, että opposition omat parhaat naiset ja miehet ovat hallituksen kaatuessa valmiina ottamaan vastaan valtioneuvoston jäsenten
tehtävät, eivätkä ole esimerkiksi sapattivapaalla tai sellaiselle lähtemässä. Tässä suhteessa koordinaatio opposition sisällä ei näytä nyt aivan täydellisesti toimineen. Oppositiojohtaja on lähdössä
tilapäissiirtolaiseksi ja siis pois eduskuntatyöstä samalla kun hallituksen odotetaan kaatuvan.
Opposition jättämä välikysymys sattuu muutoinkin mielenkiintoiseen aikaan. Aiemminhan tasavallan presidentin
astuttua korkeaan tehtäväänsä hallitus jätti paikkansa, vaikkakin saattoi tulla kuta kuinkin entisellä kokoonpanolla oitis uudestaan nimitetyksi. Presidentin valtasuhdeaseman muututtua tämä rituaali ei enää kuulu
kuvaan. Sen sijaan oppositio on katsonut, että presidentinvaalin tulos on sellainen, että väri- ja muiden suorien ja väärien poistamiseksi hallitus on syytä kaataa ja korjata piirustusvirheet. Erityisen
mielenkiinnon kohteena tällöin ovat pääministerin ja ulkoministerin tehtävät, joihin oppositiolla täytyy olla tarjolla laadukkaat kandidaatit. Olisi mielenkiintoista tietää heidän nimensä, kun toisaalta nykyinen
oppositiojohtaja on lähdössä uudistamaan tietojaan ja MEP Paavo Väyrynen on ilmestynyt eduskunnan käytäville.
Mistä oppositio on sitten siinä määrin huolissaan, että aikoo kaataa hallituksen ja hoitaa asiat
paremmin? Oppositio kantaa huolta turvallisuus-, liikenne-, posti-, sivistys- sekä sosiaali- ja terveyspalveluista. Mikä tai mitkä puolueet ovat sitten hallituksessa vastuussa näistä toimialoista? Turvallisuudesta
vastaa kokoomus, liikenteestä ja postista kokoomus, sosiaali- ja terveyspalveluista kokoomus ja rkp, sivistyksestä kokoomus ja sdp. Siis kansallinen kokoomus on opposition mielestä ollut ohjaamassa muuta hallitusta
harhapoluille ja suorastaan tässä katalassa puuhailussaan onnistunut. Tuomiohan langetetaan tehdystä, ei pelkästä kehnonoloisesta aikomuksesta.
Käydyn presidentinvaalin jälkeen oppositio nosti keskeiseksi
päivänpolitiikan puheenaiheeksi "porvarillisen yhteistyön". Juuri tätä pyrkimystä vastaan on peilattava niitä syytöksiä, joita porvaristoon lukeutuva oppositio esiintuo välikysymyksessään. Sen mukaanhan
kokoomuksen läpiajama politiikka olisi ollut siinä määrin pieleen mennyttä, että hallitus pitää sen vuoksi kaataa. Ollakseen hallituskelpoinen kokoomuksen pitäisi opposition mielestä siis täydellisesti uudistua
pikavauhtia, suorastaan ilman Yhdysvalloissa tapahtunutta tietojen päivitystä. Näyttäisi perustellulta todeta, ettei "porvarillisesta yhteistyöstä" näillä näkymin tule yhtään mitään. Tässä tarkoituksessa
ei kannata hallitusta kaataa.
Mitä taas tulee muihin hallituspuolueisiin kuin kokoomukseen, niin hallituksen kaatumisen jälkeen niiden pitäisi muodostaa uusi hallitus nykyisen opposition kanssa. Toisin ilmaistuna
hallituksessa kokoomus pitäisi korvata lähinnä keskustalla tai sitten pitäisi kysyä kansalta neuvoa ennenaikaisten vaalien avulla. Lähtökohdat hallitusneuvotteluille juuri suoritetun kaadon jälkeen eivät olisi kovin
otollisia, vaikka neuvottelukyvykkyys nykyisillä hallituspuolueilla on luonnollisesti aina huomattavaa kansallista luokkaa.
Jo edellä esiin tuodun perusteella valtakunnan tila ei hallitusta kaatamalla kohennu,
pikemminkin päinvastoin.
Vaikka tämä johtopäätös on selkeä ja yksiselitteinen jo edellä esitetyn argumentoinnin perusteella, on paikallaan kiinnittää huomiota myös eräisiin välikysymyksen perustelujen
yksityiskohtiin.
Huomattava osa välikysymystekstistä on postipalvelutilanteen läpikäyntiä. Asian ajankohtaisuudesta vihreä eduskuntaryhmä on välikysyjien kanssa samaa mieltä. Liikennevaliokunnan käymä
asiantuntijakuuleminen on paljastanut, että tilanne ei ole päinvastaisista väitteistään huolimatta Suomen Posti Oy:n hallinnassa.
Suomen Posti Oy nojaa ratkaisuissaan keskeisesti asiamiesposteihin, joten
olennaista on, voiko palvelujen takaaminen onnistua niiden avulla. Nyt sovellettava malli ei takaa. Asiamiesposteille maksetaan mekaanisesti aivan liian alhaista korvausta tehtävien suorittamisesta, jotta palvelut
pelaisivat kaikissa oloissa. Monissa kylissä ja taajamissa vaihtoehdot ovat myös kilpailu- tai muista syistä vähissä ja kun viimeinenkin vaihtoehto on käyty läpi, Suomen Posti Oy:llä ei ole mitään ratkaisua
tarjottavana. Tämä on käynyt ilmi valiokuntakuulemisessa.
On hyvä, että postipalvelutoiminnan arkitodellisuus on käynyt ilmi jo tässä vaiheessa. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä postitoimintalakiin on lisättävä
ehdoitta velvoittava määräys, jonka mukaan Suomen Posti Oy:n on järjestettävä jokaisessa kunnassa kiinteä postipalvelupiste, joka hoitaa pakettiliikenteen ja mahdollisuuksien mukaan myös rahaliikenteen, jos
jälkimmäistä ei kunnassa muutoin ole. Nyt Suomen Posti Oy ei ole järjestänyt jouhevasti edes omaa sisäistä rahaliikennettään asiamiesposteista ja -posteihin. Liikenneministeriöllä on todella töitä taatakseen
hallituksen nimissä antamansa lupaukset eduskunnalle. Rahastahan ei posti-telelohkolla ole puutetta. Markkinatalouden väärä soveltamismalli vaan on parhaillaan tuhoamassa postipalvelutoiminnan. Asiantilan kuntoon
saattaminen ei kuitenkaan edellytä hallituksen vaihtamista.
Kuntien kohdalla tilanne on mielenkiintoinen. Valtion kantaessa lamakauden aikana päävastuun julkisesta taloudesta kunnat selvisivät sen läpi miltei
pelkällä säikähdyksellä. Noususuhdanteen aikana maan sisäisen muuttoliikkeen höystämänä kuntien väliset pärjäämiserot ovat kuitenkin kärjistyneet. Jokaisella kunnalla on oma historiansa menestyksen tai
pärjäämättömyyden tiellä. Valtio joutuu viime kädessä pelastamaan ahdinkoon joutuneet kunnat, joten on paikallaan, että valtionosuusjärjestelmää korjataan hyvissä ajoin, jotta vältetään Lex Karkkila -tapaukset.
Selvitysmies Jukka Pekkariselta odotetaan rakentavahenkisiä ehdotuksia. Asiaan on syytä palata selvitystyön valmistuttua.
Oppositio on oikeassa kantaessaan huolta hyvinvointivaltiolle ominaisista
perusoikeuksista. Karu totuushan on, että vuonna 1995 perustuslain perusoikeuksia uudistettaessa lamakauden vaikutukset näkyivät ratkaisuissa selvinä. Vaikka valtio otti, kuten todettua, kantaakseen velkaantumisen
päätaakan, ovat kuntatalouden vaikeudet tukeneet pyrkimystä vesittää kansalaisten perusoikeuksia käytännön soveltamistilanteissa. Erityisen selvästi tämä on näkynyt taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten
perusoikeuksien, esimerkiksi oikeuden työhön ja sosiaaliturvaan, sääntelyssä. Vastaavaa asennoitumista on ollut havaittavissa myös ympäristöä koskevassa sääntelyssä.
Käytännön tasolla nimenomaan kunnat, joissa
johtavalla oppositiopuolueella on useimmissa tapauksissa tosiasiallinen määräysvalta, ovat kyseenalaisesti ansioituneet siinä, että ne ovat keskittyneet pohtimaan sitä, kuinka voitaisiin kiertää
sosiaalioikeudellisia tai sivistyksellisiä velvoitteita, sen sijaan, että ne pohtisivat sitä, miten perusoikeusuudistus velvoittaa turvaamaan ja edistämään näitä oikeuksia.
Tämän kuukauden alussa voimaan tullut
perustuslaki antoi tuomioistuimille rajatun oikeuden valvoa lakien perustuslainmukaisuutta. Niiden on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen
olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. On perusteltua odottaa, että kansalaiset aiempaa valppaammin vetoavat suoraan perusoikeussäännöksiin silloin, kun esimerkiksi kunnallisessa päätöksenteossa perus-
ja ihmisoikeusnäkökulma on jäänyt huomioon ottamatta.
Näin tässäkään suhteessa perusteita hallituksen kaatamiseen ei löydy. Samaan hengenvetoon on kuitenkin korostettava, ettei todellista ratkaisuvaltaa
perusoikeusasioissa pidä siirtää poliittisilta päättäjiltä tuomioistuimille. Istuvan hallituksen on syytä skarpata tässä suhteessa politiikkaansa.
Kuten edellä sanotusta käy ilmi, vihreä eduskuntaryhmä kannattaa
yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.
|
|
