Lahdessa Putkiradion avajaisissa 10.8.2001
Arvoisat kuulijani,
Markkinatalouteen kuuluvat olennaisina asioina kysyntä ja tarjonta. Jos tarjonta ylittää kysynnän, yksikköhinnat pyrkivät laskemaan. Tarjonnan niukkuus taas pyrkii nostamaan tarpeellisiksi koettujen hyödykkeiden hintoja. Se, mikä koetaan tarpeelliseksi, vaihtelee tunnetusti ajassa ja alueellisesti sekä myös kulttuurien mukaan. Näin on perinteisesti markkina-asioita tarkasteltu.
Yhdyskuntina elävälle lajille tiedonvälitys on yhteisön menestymisen kannalta välttämättömyys. Yhteiskuntina elävänä ihminen on aina keksinyt keinon sanomansa välittämiseksi toiselle ihmiselle. Tähän sisältynyt luontainen, jatkuva tarve on puolestaan synnyttänyt toistuvuudellaan markkinan. Yksinkertaisin markkina on syntynyt siitä, että kuriiri on tarjoutunut viemään viestin sen luottamuksellisuus säilyttäen turvallisesti vastaanottajalle. Ajan saatossa ihmiskuriiri ja kirjekyyhky ovat saaneet kilpailijoikseen mm. sähköiset viestinvälitysmuodot.
Yhdyskunnalla on ollut ja on edelleen sanottavaa myös jäsenilleen. Joukkoviestin on ollut luonteensa vuoksi tavoitettava joukot jopa siinä samassa. On luonnollista, että yhteiskunta on jo tästä syystä ylläpitänyt omaa radiota. Kun lähetysajasta vain pieni murto-osa on täyttynyt virallisista tiedotuksista ja uteliaisuutta tyydyttävistä uutisista, on musiikille ja puheohjelmille tarjoutunut oma ekolokeronsa. Demokratian kiinnostavuuden säilyttämiseksi yhteiskunta tarvitsee jatkossakin "eduskunnan radion ja TV:n".
Vaikka radiotaajuudet ovat hyvin rajallinen luonnonvara, on taajuuksia jäänyt julkisyhteisön oman tarpeen ulkopuolellekin. Näiden vapaiden taajuuksien olemassaolo on synnyttänyt omat markkinansa, joilla kilpailevat kaupalliset radio- ja TV-kanavat. Markkinoiden näkökulmasta ja yhteiskunnallisestikin on varsin mielenkiintoista, että maakunnallisten ykköslehtien kustantajat ovat kiinnostuneet kaupallisista radiotaajuuksista, vaikka niillä välitettävät mainokset kilpailevat lehdissä julkaistavien mainosten kanssa. Ajatellaanko, että saman firman eri mediat täydentävät toisiaan näkyvyydessä, kiinnostavuudessa ja viime kädessä hyväksyttävyydessä? Taloudellisesti uusi avaus paikallisradiomarkkinoilla tuskin osoittautuu nykyisessä kilpailussa rahasammoksi.
Putkiradion lähetysten käynnistyminen ajoittuu viestintäpoliittisesti mielenkiintoiseen ajankohtaan. Toisaalta kaupallisten TV-yhtiöiden kannattavuus on jatkuvasti heikentynyt ja kaupallisista paikallisradioista vain kolmannes tuottaa plustulosta ja toisaalta siirtyminen digi-aikakauteen lisää kilpailua kuuntelijoista ja kuuntelija-katselijoista. Kotitaloudet kokevat tämän paitsi tarjonnan lisääntymisenä myös investointimenojen kasvuna, kun on hankittava joko digi-boxi tai uusi TV-vastaanotin.
Tarjonta radio- ja tv-kanavilla siis kasvaa, mutta mitä tekevät vastaanottajat. Radio ja televisio ovat toisistaan poikkeavassa kilpailutilanteessa. Suomen-, ruotsin- ja saamenkieliset radiot, joissa puhutuilla ohjelmilla on merkittävä osuus, kilpailevat näitä kieliä ymmärtävien kuuntelijoiden suosiosta, kun taas tekstitykset helpottavat TV:n välittämän sanoman ymmärtämistä alkuperäiskielestä riippumatta.
Radio ja televisio ovat myös muutoin eri asemassa. Televisio sitoo ihmisen kuvapiirongin ääreen ja siten rajoittaa hänen muita aktiviteettejaan, kun taas radiota voi kuunnella samalla kun tekee muita puuhia. Radionkuuntelussa intensiteetin vaihtelu voi tapahtua kuuntelijan korvien välissä hänen kääntämättä mitään hanikkaa. Internet kuuluu ihmisen paikalleen sitojana vielä televisiotakin jyrkempään kategoriaan.
On selvää, että mitä useampia TV-kanavia on tarjolla, sitä todennäköisempää katselijan on löytää kulloinkin itseään kiinnostavaa seurattavaa. Tämä ei kuitenkaan ehkä olekaan ihmisen valintakäyttäytymisen kannalta ratkaisevaa. Tätä tärkeämpään asemaan voivat hyvinkin nousta sellaiset vapaa-ajankäyttömuodot, joihin radionkuuntelu voi sisältyä muuta toimeliaisuutta häiritsemättömänä. Juuri tämä tarjoaa oivan kilpailukentän paikallisradioille, sekä ei-kaupallisille että kaupallisille.
Jokaisella paikallisradiolla pitää olla oma selkeä profiilinsa, tapa tehdä ohjelmaa muista poikkeavalla ja tunnistettavalla tavalla. Työmatkoilla eri puolilla maata paikallisradioiden ohjelmia vertailemalla olen voinut havaita merkittäviä tapa- ja tyylieroja myönteisessä mielessä todettuna.
Entä kuuluuko omistajan ääni paikallisradioiden ohjelmissa? Erään kustannusyhtiön hallituksen puheenjohtajana olen pitänyt huolen siitä, että kustantamamme lehden toimituspolitiikkaan yhtiön hallitus ei kajoa. Jos lehden sisältö ryhtyisi todella pahasti tökkimään, niin siitä sitten keskustelisin päätoimittajan kanssa. Toistaiseksi ei ole tökkinyt. Uskon vakaasti, että tämä on sovellettavissa myös oikeaksi paikallisradiopolitiikaksi.
Näen siis paikallisradioiden tulevaisuuden varsin valoisana. Olennaista on löytää paikallisuudesta, alueellisuudesta tahi kohderyhmistä sellaisia ominaispiirteitä, joita voi jalostaa oman radiokanavan tunnistettavaksi toiminta- ja kulttuuriprofiiliksi. Teemojen ja ohjelmien pitää olla kiinnostavia ja toimittajien kansaan meneviä.