Kolumni Koillisssanomissa syyskuussa 2002
RISKITALLETUKSIA SIELLÄ JA TÄÄLLÄ            
    Yhä epävarmemmaksi käyvässä maailmassa on yksi varma asia; kun säästäjien talletukset ovat rahalaitoksen huonon taloustilanteen vuoksi vaarassa, niin tallettajat kääntyvät oitis valtiovallan puoleen suojaa/rahaa saadakseen. Näin kävi aikanaan osuusliikkeiden säästökassojen kohdalla, näin kävi 1990-luvun alkupuolella säästöpankkikriisin aikoihin. Viimeksi mainittu kriisi maksoi suomalaiselle yhteiskunnalle kymmeniä miljardeja markkoja.
     Kymmenkunta vuotta on ihmisen muistissa pitkä aika. Poliittisen muistin sanotaan olevan vain pari kuukautta. Onkin aiheellista kysyä, tajuavatko yritysjohtajat ja kansalaiset, millaisia vaaroja piilee järjestelyihin, joissa pankkitoimintaa ryhtyvät harjoittamaan muut kuin asiaan vihkiytyneet pankit, kun pankitkin nykyisin kaatuvat. Hurjia uusia suunnitelmia tulee ainakin jatkuvasti esiin.
     Nurin menneet säästökassat houkuttelivat aikanaan kauppaliikkeiden asiakkaita tallettamaan varojaan niiden tileille tarjoamalla korkeampaa talletuskorkoa kuin pankit. Ne eivät kertoneet siinä samassa yhteydessä sitä, ettei talletuksilla ole pankkitalletusten tavoin talletussuojaa. Kysymys oli siis puhtaasti riskisijoituksesta. Tällaista sanakaan ei silloin edes näissä yhteyksissä käytetty.
    Näin säästökassat aikanaan. Nyt kauppaketjut muualla ja meilläkin toimivat aivan samalla tavoin. Ne tarjoavat asiakastilejä, joihin talletettuja varoja ne käyttävät rahoituksena omassa liiketoiminnassaan. Vaikka liikkeet maksavat korkeampaa korkoa kuin pankit, niin raha on niille näin kuitenkin halvempaa kuin se raha, jonka ne voisivat lainata pankeista vastaavaan tarkoitukseen. Liiketoiminta, johon rahat käytetään on riskialtista, ja siitä seuraa, että asiakastileille rahojaan tallettaneet ovat täysimääräisesti mukana firman riskiä kantamassa. Rahoitustarkastus on ollut käsittämättömän hiljaa näistä olennaisista asioista. Vain Suomen Pankin taholta on kiinnitetty asiaan jonkin verran huomiota.
    Mutta ei tässä vielä kaikki. Reilut puolenkymmentä vuotta sitten kaikki "viisaat" varoittivat finanssitavaratalojen luomisesta tähän maahan. Sellainenhan syntyy kun pankki- ja vakuutustoiminta hakeutuvat samaan konserniin. Varoituksista ei otettu vaaria. Nyt täysin kritiikittömästi niitä perustetaan. Tuorein esimerkki on 33 säästöpankin, vakuutusyhtiö Pohjolan ja henkivakuutusyhtiö Suomen solmima "yhteistyösopimus". Seuraava aste olisi, että Pohjola-leiriin kuuluva eläkeyhtiö Ilmarinen tulee mukaan tähän "säästöpankkiyhteistyöhön". Silloin viimeistään lisättäisiin eläkerahojen huoltoon liittyvää riskiä olennaisesti.
     Sonera-sotku potkii vielä hallituksen hyppysissä, mutta siitä huolimatta annetaan uusien riskikasautumien syntyä ilman minkäänlaista puuttumista meneillään oleviin kehityskulkuihin. Sampo-leiriläisten kanssa keskusteleminen tuo esiin piirteitä, joihin valtiovallan niinikään pitäisi ehdottomasti puuttua. Hallituksella näyttää olevan oma käsityksensä markkinataloudesta.
Takaisin