Kolumni Kalevassa 2.11.2002
RISUPAKETTI NIUKKASEKSI KUTISTUI
Politiikka on taiteen alalaji, jossa tieteen pelisäännöt eivät päde. Politiikkahan on laillistettua suhmurointia. Parlamentarismi luo jo itsessään pohjan suhmuroinnille, sillä sen ydinajatus on, että hallitus hallitsee ja oppositio arvioi ja arvostelee. Hallitus on oikeutettu tarjoilemaan ratkaisumalleja, joihin on jippo tai peräti jippoja haudattuna. Opposition luovuttamattomana tehtävänä on tunnistaa nämä jipot ja käydä hallituksen kimppuun sanoilla ja muilla laillisilla toimenpiteillä. Järein keino on välikysymyksellä hallituksen kaataminen.
Tämä on ollut elävänä mielessäni, kun olen seurannut eduskunnan viime keväänä osana ydinvoimapäätöstä hyväksymän ns. risupaketin (= joukko ponsilausumia) kohtaloa. Hallituksen ja sen eduskunnassa toimivan ydinvoimalobbyn taktiikkanahan oli eräiden epäröivien kansanedustajien houkuttelu ydinvoimarintamaan mainitulla risupaketilla, jolla ilmoitettiin edistettävän pikaisesti ja voimallisesti uusiutuvien, erikoisesti bioenergianlähteiden käyttöä. Tähän lupaukseen äänestyksessä "jaa-rintamaan" asettuneet kansanedustajat vetosivatkin sitten puheissaan yksi toisensa jälkeen. Äänestystä seurannut kirjoittelu lehdissä oli tämän mukaista.
Jo kesällä hälytyskellot kilkattivat nupissani, kun lehdet alkoivat julkaista kauppa- ja teollisuusministerin ja -ministeriön todisteluja siitä, kuinka risupaketti muka etenee jouhevasti. Sama todistelu jatkui budjetin lähetekeskustelussa, jossa kauppa- ja teollisuusministeri vastaili kiihtyneenä kaikkeen arvosteluun. Ydinvoimalobbyn todistelu lehdistössä on jatkunut näihin päiviin saakka kesällä omaksuttuun tyyliin.
Mitä sitten on todellisuudessa tapahtunut? Tässä tilanne Kalevan (29.9.2002) mukaan: Risupakettilausuma 1 - hallitus on asettanut toimikunnan, jonka määräaika päättyy 31.12.2003. Lausuma 2 - hallitus on asettanut työryhmän, jolla ei ole määräaikaa. Lausuma 3 - hallitus on asettanut työryhmän, jonka määräaika päättyy 30.11.2002. Lausuma 4 koskee jo ponnen sisältönä seuraavaa vaalikautta. Nykyisen hallituksen toimikausi päättyy joskus ensi keväänä, jollei välikysymys hallitusta aiemmin kaada. Hallitus on siis siirtänyt kaiken olennaisen seuraavan ja sitä seuraavien hallitusten päänsäryksi. Mieleeni palautuu 1970-luku. Silloinkin asioita hoidettiin tähän malliin. Itse asiat ovat toki olleet vihreiden toimesta esillä kautta Lipposen hallitusten toimikausien ja kaikki tarpeelliset toimenpidemallit ovat olleet selvillä koska tahansa realisoitaviksi. Toimikunnat ja työryhmät ovat silkkaa ajan peluuta ja velvoitteista ulos uimista.
Mainitaan budjettiesityksessä toki risupakettikin. Metsähakkeella tuotettu sähkö ja muu biosähkö ovat saamassa 18 miljoonaa euroa verotukea. Hallitus epäilee tosin esityksensä perusteluissa itsekin, että "mukana on polttoaineita, jotka jo tänä päivänä saattavat kuulua verotuen piiriin". Joka tapauksessa nämä tuet kanavoituvat pääosin niiden energiayhtiöiden hyväksi, jotka omistavat ko. polttoaineita käyttäviä valmiita voimalaitoksia, ja jotka ovat mukana rahoittamassa uutta ydinvoimalaa. Näppärä kikka kerätä rahoituspottia ydinvoimalalle! Talousarvioaloitteeni pohjalta luotu energiahaketukikin menee pääosin kolmen tämän vuoden myrskyn kaatamien puiden haketukseen.
Ratkaisevaa nyt on, ettei hallituksen tähän mennessä päättämillä toimilla todellakaan rakenteellisesti edistetä uusiutuvien energianlähteiden käytön laajentamista. Nyt puuttuu edelleen mm. investointituki uuden tekniikan demonstraatiolaitoksille. Edustajille näitä uusien laitosten suunnitelmia on käyty esittelemässä ja samalla valittamassa, ettei valtio lupauksiaan lunasta. Yhä edelleen jää luomatta todelliset uusiutuvien energianlähteiden laajentuvat markkinat. Nykyisellä tikkukaramellitukipolitiikalla on vain kosmeettista merkitystä ja mitään todellisia bioenergian tuotantorakenteita ei pääse syntymään. Uudet työpaikatkin jäävät näin syntymättä ja rahat menevät tuontipolttoaineiden laskujen maksuun.
Vihreiden lähtö hallituksesta oli todella perusteltua!