Kolumni Koillissanomissa marraskuussa 2002
SUOMEN PANKKI LAIHIKSELLE
Olipa kerran aika, jolloin Suomen Pankki (SP) esiintyi mediassa päivittäin. Talouselämää, mediaa ja kansaa kiinnostivat valuuttakurssit, inflaatioluvut ja devalvaatiopelin kulloinenkin vaihe. Valuuttamarkkinoiden uutisilla oli korkea julkisuusarvo. Tuohon aikaan kuului erikoisuuksiakin. Niinpä valtiovarainministerin oli sallittua valehdella, ettei devalvaatiota ole tulossa, vaikka sellainen osui "sattumalta" seuraavalle päivälle, ja vaikka hän tiesi tästä "sattumasta" lausuntoa antaessaan. Kun pääministerin ja SP:n pääjohtajan sukset menivät ristiin, niin pääjohtaja sai lähteä hiihtelemään muihin maastoihin. SP:n johtaja saattoi kyllä muutoin ansioitua hiihto-merkkisessä urheilulajissa.
Neuvoa-antavassa EY-kansanäänestyksessä 16.10.1994 Suomen kansan enemmistö tietämättään hyväksyi EU-jäsenyyden lisäksi täydellisen muutoksen Suomen Pankin rooliin. Suomen EU-arkkitehdit tulkitsivat kansanäänestyksen tulosta niin, että Suomen markasta voidaan luopua ja SP:n keskeiset tehtävät päivittäistä kansallista rahahuoltoa lukuun ottamatta siirtää Euroopan keskuspankille, EKP:lle. Valuuttavarannon pääosakin taisi siinä yhteydessä luiskahtaa Frankfurtissa sijaitsevan keskuspankin hoitoon.
Yhteisvaluutta, euro, on nyt todellisuutta ja päivittäisiä korko- ja muita keskuspankkiuutisia odotetaan Helsingin sijasta Frankfurtista. Uutisarvo on tietenkin entistä luokkaa. Suomen pankki on kuitenkin edelleen kapasiteetiltaan (n. 700 henkilöä) se sama SP kuin se oli ennen emua ja euroa. SP pääsee nyt uutisiin lähinnä vain silloin, kun sen pääjohtaja ulvahtelee jotain mielenkiintoista julkisuudessa tai sen johtajanpaikkoja täytetään. Varatuomari Matti Louekoski tosin uusi paikkansa lyhyellä julkisuudella. Hyvä niin.
Suomen Pankista onkin muodostunut kaikessa hiljaisuudessa talouselämän asioiden tutkimus- ja seurantaorganisaatio. Sen hankkimasta tiedosta on konkreettista hyötyä Suomen kansalle ymmärrettävästi vain silloin, kun SP:n pääjohtaja pystyy tekemään osaltaan Suomen kannalta viisaita valintoja Euroopan keskuspankin hallintoelimissä toimiessaan. Tähän tarkoitukseen SP:n nykyinen organisaatio on todella pönäkkä. Tosin erään selvityksen mukaan 200 henkilöä pystyy ylityöllistämään jokaisen työntekijänsä, kun tavoitteena on vain organisaation itsensä kehittäminen. Jokaisesta kehittämisideastahan pitää pyytää lausunto kaikilta muilta organisaatioon kuuluvilta.
Laihis on siis enemmän kuin paikallaan Suomen Pankin organisaatiossa. Aivan miniksi tuota instituutiota ei pidä toki kutistaa, sillä siinä vaiheessa kun Euroopan unioni ja sen piirissä toimiva rahaliitto keskuspankkeineen ajautuvat mahdottomaan tilanteeseen, on hyvä, että on olemassa valmis suomalainen keskuspankki vastaanottamaan Suomen markan aikaiselle SP:lle kuuluneet tehtävät.