Kolumni Koillissanomissa marraskuussa 2002
SUOMELLE KALLEIMMAT MIEHET
Juorukalenteri oli vuosikymmeniä syksyn hittituote. Sekin kehittyy. Nykyisin verohallinto myy verotustietoja ja erikoisesti aamuyöllä ilmestyvät iltapäivälehdet niitä julkaisevat. Kansan uskotaan haluavan tietää, kuinka paljon itse kukin on ansainnut. Tietysti erityistä mielenkiintoa omaavat hyvin paljon ansaitsevat ja hyvin paljon omistavat.
Meillä on myös toisenlaisia rahojen kanssa tekemisissä olleita "sankareita". Niissä "sankaruus" polveutuu teoista, joilla on ollut hyvin kauaskantoinen merkitys. Minut siivitti kirjoittamaan näistä jälkeä jättäneistä tuore uutinen siitä, kuinka paljon valtio on maksanut korkoja laman aikana otetuista veloista. Valtiokonttorin tuoreen tilaston mukaan korkoa on maksettu kahdentoista vuoden aikana 45,4 miljardia euroa eli yli 270 miljardia markkaa. Valtio otti vuosina 1990-98 uutta velkaa yhteensä 61,8 miljardia euroa. Tätä velkaa on sittemmin lyhennetty 10,5 miljardilla eurolla. Laman jäljiltä valtionvelka on edelleen nimellisesti yli kuusi kertaa suurempi kuin vuonna 1990.
Äskettäin eduskunnassa selvitettiin perusteellisesti Soneran umts-kauppoja ja niistä suomalaiselle omistukselle koituneita menetyksiä. Lamavelasta maksetut kortot ovat kuitenkin aivan kokonaan muussa suuruusluokassa - ne ovat kymmenkertaiset. Kun näihin menetyksiin lisätään pankkikriisin kautta valtiolle koituneet kymmenien miljardien markkojen menetykset, liikutaan uskomattoman suurissa rahamäärissä.
Jos suomalainen yhteiskunta haluaa todella kaivella menneitä, niin 1980-luvun rahamarkkinoiden vapauttajista ja heidän tekemistään virheistä kannattaa kaikki kaivaa esiin. Osa heistä, kuten markkinamannekiiniksi Holkerin hallituksessa asetettu nykyinen meppi Ilkka Suominen on edelleen pelissä mukana, osa eläkkeellä ja osa jo manan majoilla. Kauppa- ja teollisuusministerinä Ilkka Suominen kehui Isossa Salissa, kuinka "rakennemuutoshallitus toteuttaa yhteiskunnallista palvelutehtävää" dumpatessaan ulkomailta otettua lainarahaa kasinopelimarkkinoille. Osaa tästä toiminnasta ohjattiin kolmen suurimman puolueen puoluetoimistoista, osaa Suomen Pankista ja osaa teollisuuden ja työnantajien keskusjärjestöstä.
Soneran umts-operaatioissa oli paljon samanlaista huumaa kuin kasinopelikauden kuumimmissa käänteissä. Uskottiin täysin mahdoton mahdolliseksi. Liikuttiin niin suurissa rahamäärissä, että toimijan hahmotuskyky petti. Luotettiin samalla tavoin houreissa elävien mielikuviin.
Soneran umts-pyykki on pesty ja eräät tahot ovat saaneet kilpeensä merkin. Laman arkkitehtien kilvissä ei näy mitään merkkejä, vaikka yhteiskunnalle tuotetut menetykset ovat kokonaan toisessa mittaluokassa. Heitä tapaa entiseen tapaan niissä kabineteissa, joista maan ja Euroopankin elämää johdetaan. Jos ei ole enää virkaa, niin on harmaan eminenssin viitta. Olisipa tutkivalla journalismilla, joka juuri juhli 10 toimintavuottaan, töitä.