Kirjoitus Kalevassa 5.1.2003
MITÄ LAPISSA VUOTOS-PÄÄTÖKSEN JÄLKEEN?
Prosessi "Vuotos" osoitti meille toimijoille, että suuri yhtiö saa tehdä vuosikymmeniä lähes mitä tahansa etujensa ajamisessa. Asiakin oli sellainen, että kaiken päälliseksi toimeenpanovalta saattoi lainsäädäntövallassa haukkua tuomiovallan sen päätöksestä. Näin teki 19.12.2002 pääminis-
teri Paavo Lipponen eduskunnassa arvostellessaan KHO'n Vuotos-päätöstä. Tosin hän ilmoitti myös, ettei Vuotos -prosessia jatketa.
Jälkipelissä on ollut vastakkain kaksi perusteiltaan toisistaan poikkeavaa suhtautumista ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen, nimittäin pitkän aikavälin kestävään kehitykseen tähtäävä ja lyhyen aikavälin etuja tavoitteleva.
Edelliset näkevät KHO'n ratkaisussa historiallisuutta tukeuduttiinhan siinä Vesilain ehdottomaan luvanmyöntämis-
kieltoon: "Lupaa ei saa myöntää, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa, aiheuttaa huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja". On selvää, että tätä 2. luvun 5 pykälää tullaan nyt myös jatkossa käyttämään.
Lyhyen aikavälin etuja noukkiva yhteiskunnan osa ei olisi suonut em. kuolleena pidetyn pykälän käytön avaamista. Tämän tahon arvioinnissa merkityksellisiä ovat vain investoinnit sinänsä ja niiden toteutuksessa välittömästi syntyvät työpaikat. Sillä, onko esim. 10 vuoden jälkeen jäljellä yhtään työpaikkaa, ei ole merkitystä. EU:n sisämarkkinoilla tekijätkin saattavat olla toiselta puolelta Eurooppaa.
Mitä Lapin "reservaatissa" on tapahtunut?
Pääministeri Paavo Lipponen käytti eduskunnassa Lapista nimitystä "reservaatti". Mitä sitten reservaatissa on Lipposen hallituskausina tapahtunut? Sehän on väistämättä pohja ja mallikin tulevaisuudelle.
Pääministerin puolueen lappilainen opetusministeri on pitänyt huolen siitä, että alueen opetus ja kulttuuri ovat olleet valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Ministerin oman talousalueen teollisuuteen on tehty satojen miljoonien eurojen investoinnit, jotka edelleen jatkuvat.
Matkailuelinkeino on uskonut omin päin tulevaisuuteen. Yksistään Kittilän Levin alueelle on investoitu 15 vuoden aikana yli 500 miljoonaa euroa, niistä valtaosa laman jälkeisenä "Lipposen aikana". Luotu 15 000 vuodepaikan tarjonta kasvaa tuhannella vuosittain. Kittilän bruttokansantuotteesta kaksi kolmasosaa muodostuu Levillä.
Nelostien toisella puolella on - ei kaukana Vuotoksen alueesta - Pyhä-Luoston matkailukeskittymä. Täälläkin on investoitu rakenteisiin, neljän vuoden aikana 17 miljoonaa euroa. Luostolla työpaikat kaksinkertaistettiin parissa vuodessa.
Vaikka Lapilla on ollut erikoisasema Euroopan unionin rakennerahaston kohdealueena ja se on ollut Barentsin alueen kansainvälisen yhteistyön veturi, väkiluku on siellä laskenut. Kuolleisuudenkin kerrotaan jo ylittäneen syntyvyyden. Näin tapahtuu paikoin Etelä-Suomessakin, joten Lappi ei ole tässä suhteessa missään poikkeustilassa. Kehitys sinänsä on huolestuttava.
Menestysmittari hakusessa
Kuntatalouden tila on Lapista puhuttaessa pinnalla. Siitä pitää huolen parikymmentä kunnan/kaupunginjohtajaa. Luvut kertovat kuitenkin suurista kuntien välisistä eroista. Asukaskohtainen velka vaihtelee 89 (Ylitornio) ja 2269 (Rovaniemen mlk) euron välillä, kassan riittävyys yhden (Enontekiö) ja 117 (Ylitornio) päivän välillä ja veroprosentti 17,50 (Tervola) ja 19,25 (Enontekiö ja Savukoski) välillä.
Pelkosenniemi ja Savukoski nostavat veroprosentin vuodeksi 2003 20,00:een. Jos Tervola tekisi saman, se voisi lyhentää 1309 euron/asukas velkaansa ja parantaa kahden viikon kassansa riittävyyttä. Kun Kittilän infraan on sijoitettu miljardeja vanhoja markkoja julkista ja yksityistä rahaa, niin sen kuntatalouden tilaa kuvaavien lukujen luulisi olevan huippuluokkaa. Näin ei kuitenkaan ole. Velkaa on 1511 euroa/asukas ja kassa riittää vain kuuden päivän menoihin. Kuntien talouden tilalle ei olekaan olemassa yhtä yhteistä selittäjää - ja viime kädessä Lex Karkkilan tapaan valtio maksaa velat, jotta julkisen talouden yhteinen reittausluokka ei alenisi.
Tässä vaiheessa 80-luvun alun Vuotos-kuntien elvytyspaketin uusinta on perusteltu (esim. 20 milj. euroa). Jo luvattu Martti-Tulppio tie on kunnostettava.
Mistä kannattaa olla huolissaan?
Moni taantuva Etelä-Suomen teollisuusseutu olisi äärimmäisen otettu, jos sen teollisuuteen investoitaisiin siinä laajuudessa kuin Kemi-Tornion talousalueen teollisuuteen juuri nyt sijoitetaan. Alueen ammattikorkeakoulukin kuuluu menestyjien joukkoon.
Aivan samaa voidaan sanoa Rovaniemen seudusta, jonka toiminnallisiin aarteisiin kuuluu yliopisto. Moni Etelä-Suomen kaupunki (esim. Etelä-Savossa, Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa) ottaisi mielellään vastaan Lapin yliopiston nykyiset toiminnat. Lapin yliopisto voisi kylläkin ottaa muista yliopistoista mallia ja siirtää matkailualan opetuksensa Kemijärvelle.
Matkailualan toimijat jakavat Lapin viiteen alueeseen: Levi (ml. Ylläs, Pallas- ja Olostunturit), Saariselkä, Pyhä-Luosto, Rovaniemi ja Kemi-Tornio. Niistä jokaisella on omat erityispiirteensä, mikä vähentää keskinäistä kilpailua ja antaa sijaa ominaispiirteiden vahvistamiseen ja siten helpottaa rahoittajien ratkaisuja.
Jos Irakin sota laajenee avoimeksi selkkaukseksi, turval-
lisuusnäkökohdat korostuvat entisestään matkailijoiden kohdevalinnoissa. Suomen Lappi osoittautunee silloin maapallon turvallisimmaksi vapaa-ajan viettoalueeksi. Kun vielä talvella voi aina luvata lunta, niin matkailu kannattaa pitää erikoisasemassa Lapin elinkeinoelämää kehitettäessä. Kesäksikin riittää eksotiikkaa. Kaikessa tässä luonto arvottuu uudella tavalla. Missä muuten ovat matkailuun erikoistuneet lukiot Lapissa?
Entä Vuotoksen alueen tulevaisuus?
Kun 250 neliökilometriä ei hukuteta veden alle, alueen omat luonnonarvot säilyvät. Tekoallasta, jonka vedenpintaa säännös-
tellään 8-9 metriä, kukaan ei lähde muualta katsomaan. Luonnontilaisina Vuotoksen alueen suot ympäristöineen ja Kemijokimiljöö Keminsaarineen muodostavat kesäisin vertaansa vailla olevan luontomatkailukohteen, jonne on lyhyt matka Pyhätunturin majoituspaikoista - ja Pyhätunturilla on jo oma kansallispuistonsakin. Tarvitaan vain toimijoita.
Vuotoksen alueella poronhoito, metsästys ja kalastus voivat jatkua. Maatilat on saatava takaisin tuotantokäyttöön, ensisijaisesti entisille omistajille tai heidän perillisil-
leen. Valtiolla on kaiken aiheuttamansa murheen jälkeen velvollisuus tukea kauppoja investointituella. Tiloilla olisi viisasta aloittaa lihatuotanto matkailukeskusten tarpeisiin (Ylämaan karjaa ja biisoneita kävisivät turistitkin katsomassa). Teurastus tapahtuisi poroteurastamoissa Pudasjärven malliin.
Tunnusluvuiltaan parhaassa Lapin kunnassa, Ylitorniolla, on myös alkutuotanto kunnossa. Lapissa ei ole ylipäätään ymmärretty sitä, että Lappi kuuluu niihin alueisiin, joita EU yhteisessä maatalouspolitiikassaan viimeisenä Suomessa tukee. Siitä pitävät Etelä- ja Keski-Euroopan vuoristoalueiden valtiot huolen.
Alueen talousmetsät on saatava pikaisesti metsälakien mukaisen hoidon piiriin samalla, kun erityisen luontoarvon omaavat alueet otetaan Natura-ohjelmaan. Lapissa on ylipäätään metsureille töitä yksityismetsien hoitorästien vuoksi.
Vuotoksen rakentajat odottivat 100 miljoonan euron investointia ja 2400 henkilötyövuotta, minkä jälkeen työpaikkoja olisi ollut nolla. Esimerkiksi investoinnit matkailuelinkeinoon (ks. luvut edellä) tuottavat työpaikkoja moninkertaisesti, huomattavasti pidemmälle aikavälille ja ympäristöongelmia tuottamatta.
Johtamani Värriön tutkimusasema on tarjonnut Itä-Lapin asukkaille 35 vuoden aikana yhteensä 400 henkilötyövuoden edestä työtä. Kuusi kertaa se on 2400. Kaikki on kovin suhteellista.