Puhetilaisuudessa Kuhmossa 9.2.2003
ERIKOISSAIRAANHOITO VALTIOLLISTETTAVA
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen on kuntien vastuulla, joiden taloudellista selviytymistä vastuista heikentää se, että valtionosuudet kattavat enää keskimäärin noin 15 % kuntien kokonaismenoista.
Yhä useampi kunnista on eri syistä johtuen suoranaisessa rahoituskriisissä. Tämä vaikeuttaa sekä peruskuntien että kuntayhtymien selviytymistä eduskunnan päättämien tehtävien hoidosta.
Vaikka rahoitus on reaalisesti "hyvän vuoden" 1990 tasolla, vaatimukset ovat väestön ikääntymisen ja muiden yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten vuoksi aivan uudella tasolla. Erityisen voimakkaana rahoituksen ja vaatimustason kohoamisen välinen ristiriita tuntuu sairaanhoidossa, jonka kansalaiset ovat mielissään asettaneet työllisyysasioiden hoidon rinnalla ykkösasiaksi tulevalla vaalikaudella.
Poliitikkojen on pakko ottaa realiteetteina huomioon mm. syntyneiden hoitojonojen purkaminen ja henkilökunnan palkkatason nousu. Henkilökuntaa on myös lisättävä ja laitteistoja uusittava. Tilanne vaatii radikaaleja ratkaisuja. Ensi vaiheessa erikoissairaanhoito on valtiollistettava. Mielenkiintoista on, että tämän väistämättömän toimenpiteen vastustus on jo hivenen murtunut, sillä erityiskalliiden hoitojen siirtäminen valtiolle hyväksytään jo alan kuntayhtymissäkin.
Selvintä tietenkin on, että tilaajavastuu siirretään kerralla kokonaan valtiolle, jonka puolesta eduskunta päättää samalla kertaa sekä rahoituksesta että henkilökunnan määrästä, alueellisesta yhdenvertaisuudesta ja muusta normituksesta. Hoitojonojen purkamisessa voidaan käyttää luonnollisesti tilaaja-tuottaja -mallin mukaan yksityistä lohkoa tuottajana, jos kilpailukykyistä tarjontaa esiintyy.