kolumni Pohjolan Työssä elokuussa 2001
Erkki Pulliainen
LISÄÄ RAHAA TERVEYDENHUOLTOON
Yli viisi kuukautta kestänyt kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevien lääkärien lakko on - onneksi - vihdoin ohi. Nyt on edessä krapulavaihe. Siinä on kolme merkittävää osaa. Lakon synnyttämien potilasjonojen purkaminen. Rahan kerääminen kohonneiden terveydenhuollon menojen kattamiseen. Lakon aikana havaittujen suojelutyön epäkohtien poistaminen.
Lääkärit ja työnantajaesimiehet tietävät, kuinka potilasjonot poistetaan eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Se vaatii asiantuntemusta, jota tämän kirjoittajalla ei ole. Toimenpidekohtaan kaksi sen sijaan otan kantaa. Viime aikoina on puhuttu paljon hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Tässä on konkreettisesti kysymys juuri siitä.
Lääkärit "ansaitsivat" lakollaan kymmenyksen korotuksen palkkoihinsa kahden vuoden aikana eli jättivät tupossa mukana olevat kauaksi taakseen. Se "muu" koostuu lääkäreitä huonommin palkatuista kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevista ylimpiä johtotason toimijoita lukuun ottamatta. Olisi lapsellista kuvitella, että näitä "muita" edustavat ammattijärjestöt eivät olisi noteeranneet sitä, mikä taho pyyhkäisi tuporajan tuolle puolelle. Vaste tulikin oitis: "Meille kanssa kun saamaan on alettu". Kuntakenttä niin sanotusti elää.
Jonkun ryhmän lakko ei ole kuitenkaan ainoa syy kuntakentän liikehdintään. Laman aikana ja sen jälkeen kuntasektorilla on toisaalta vähennetty henkilökuntaa, ja toisaalta teetetty jäljellejääneillä poislähteneiden työt ja vielä lisättykin "kehityksen" nimissä heidän työtehtäviään. Tuloksena on ollut mm. sairaspoissaolojen kasvu ja lisääntynyt tarve siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kun uutta väkeä ei ole palkattu, työntekijöiden keski-ikä on kasvanut ja edessä on pian "suuri vaihto" henkilökunnassa, kun jopa kaikki vaihtuvat reilussa vuosikymmenessä. Tilalle pitäisi saada pätevää ja motivoitua väkeä. Se saattaa edellyttää nykyistä paremman liksan maksamista. Uusia vakansseja on pakko perustaa monissa kunnissa, vaikka edessä olisi jonkinasteinen talouden taantuma.
Kolmas asia on lakon aikaisen suojelutyön käsitteen selventäminen. Nykyinen virkariitalautakuntaan perustuva järjestelmä ei toimi. Tarvitaan suojelutyön tarkkaa kuvaamista lailla.
Tätä kolmatta asiaa lukuunottamatta kysymys on rahasta. Kunnilla ja kuntayhtymillä pitää olla kerta kaikkiaan enemmän varoja käytettävissä ikääntyvän väestön terveydenhuoltoon. Niitä saadaan kestävällä tavalla vain veroina niitä maksavilta. Syksyn aikana päätetään kunnissa ensi vuoden veroprosentista. Yhdelläkään kunnalla ei ole nyt mahdollisuutta veroaleen, useimpien on pakko nostaa jopa reippaasti veroprosenttia. Näin on tehtävä, vaikka se olisi suhdannepoliittisesti väärä teko. Kokoomus ja keskusta ovat kovan paikan edessä, muille puolueille välttämätön teko lienee helpompi tehdä.