Näin sen näin
Erkki Pulliainen
HISTORIAN UUDELLEENKIRJOITUSTA YRITETÄÄN


"Suomen suurpedot" -kirjani tuotti 1970-luvun puolivälissä sen verran hyvin,
että rahaa tarttui kukkaroon ulkomaanmatkan verran. Käytin sen heinäkuussa 1975
matkaan Kiinaan. kulttuurivallankumouksen satoa oli nähtävissä: yliopistot
olivat kiinni, samoin kirjastot. Syy oli yksinkertainen: kotimaan historiaa
kirjoitettiin vallitsevaan poliittiseen virtaukseen paremmin istuvaksi.


Historian uudelleenkirjoittaminen ei ole ollut kiinalaisten yksinoikeus. Sitä
ovat harjoittaneet ainakin pienessä mittakaavassa varsin monet
yhteiskunnallisesta perusvirityksestä riippumatta. Jutelkaapa hetkinen aitojen
jenkkien kanssa kahdennenkymmenennen vuosisadan Euraasian historiasta! Mutta ei
niin kauaksi tarvitse kalaan mennä. Lähihistoriaa kirjoitetaan juuri nyt
Koto-Suomessakin uudestaan. Se toimii lähinnä marxilaisen lehdistöteorian
mukaan eli vaietaan siitä, mikä on ideologialle/pyrkimykselle vierasta.


Valtiosihteeri Raimo Sailaksen raportista käytävä keskustelu käynnisti muun
ohessa 1980-luvun jälkipuoliskon ja 1990-luvun ensi puoliskon historian
uudelleenkirjoituksen. 1990-luvun alun valtion menojen leikkaustarve nähdään
siinä yksinomaan "1980-luvun jakopolitiikan" seurauksena. Sanaakaan ei mainita
Harri Holkerin hallituksen epäonnistuneesta rahamarkkinoiden vapauttamisesta,
"rakennemuutoksen" nimissä aktiivisesta kasinopelin suosimisesta ja
valtiovarainministeri Erkki Liikasen väärin ajoittamasta budjettielvytyksestä.


Lopputulosta ei tietenkään voi vääristellä: ajauduttiin valtion huikealla
vauhdilla velkaantuessa rajuihin budjetin menojen leikkauksiin - köyhällä
kansalla ja pienyrittäjillä maksatettiin rajuimman jälkeen kauppa- ja
teollisuusministeri Ilkka Suomisen "rakennemuutospolitiikan" laskuja. Siinä
sivussa hävisi yrityksiä, työpaikkoja ja käyttämättömänä osaamista. Siinä
tuotettiin rakenteellinen työttömyys, jota Lipposen hallitukset kykenivät vain
lievittämään.


Rakenteellinen työttömyys on nyt kaikkein vaikeimmin ratkaistavissa oleva
ongelma. Siinä Paavo Lipponen on täysin oikeassa. Akuuttina ongelmana sitä ei
kuitenkaan ratkaista Sailaksen reseptillä. Markkinat eivät ongelmaa hoida,
vaikka kuinka niille rahaa syytäisi. Tässä savotassa julkinen valta
virastoineen, laitoksineen, toimijoineen on avainasemassa. Meidän on kaivettava
1970-luvulla käytössä olleet keinot esiin ja räätälöitävä yhteiskuntaa
hyödyttävää tekemistä työstä vuosien varrella vieraantuneille. Emme suostu
siihen, että 300 000 työikäistä kansalaistamme unohdetaan noin vain. Se on ajan
menu nyt. Sailaskin voi olla väärässä.


Hei pääkirjoittajat ja kolumnistit! Olemme hereillä. Historian
uudelleenkirjoitus ei nyt kovin helpolla onnistu.
Takaisin