ELINTARVIKELOGISTIIKAN KESKUSTELU- JA INFORMAATIONTILAISUUDESSA  HELSINGISSÄ 4.9.2001

Lähden liikkeelle muistikuvalla 1950-luvulta. Joroisten kirkonkylän postitalon päässä oli käsivälitteinen puhelinkeskus,  jonka "sentraalisantrojen" joukossa oli ystäväpiiriini lukeutuvia nuoria naisia. Niinpä tuli silloin tällöin pistäydyttyä heidän työtilassaan sopimassa porukan tapaamisista. Sähköisesti välittyvä kauppa toimi hyvin: soittaja pyysi osuuskaupassa myymäläapulaisena olevaa naapurin tyttöä tuomaan kotiin tullessaan vaikkapa kahvipaketin. Jos kaupan myyjä oli juuri tuolloin varattu, puhelunvälittäjä sanoi hoitavansa viestin välittämisen perille, kunhan kohde vapautuu edellisestä tehtävästään. Saattoipa siinä samalla välittyä muitakin viestejä puolin ja toisin. Seuranneiden viiden vuosikymmenen aikana kehitys on ollut milloin kohti hyvän henkilökohtaisen palvelun, milloin itsepalvelun suuntaan. Nyt sähköinen kuluttajakauppa on ajan iskukäsitteitä.

Ajan trendin mukaisesti elintarvikealan sähköinen kuluttajakauppakin on lähtenyt käyntiin, uriaan etsien mutta kuitenkin. Hesarin maaliskuussa julkaiseman tiedon mukaan Internetin kautta tehtyjen ruokaostosten määrä oli kaksinkertaistunut vuoden kuluessa. Ainakin kauppa uskonee kehityksen jatkuvan tähän suuntaan. Tämän mahdollisuuden aktiivisia käyttäjiä on jo tuhansia, mikä ei kaupan kokonaisvolyymissä ole kuitenkaan vielä paljon.

Lainsäädännöllisesti tilanne näyttää olevan hallinnassa, ainakin sopimusten tekemistä koskevilta osilta.  Sähköistä kauppaa koskeva direktiivi pannaan Suomessa täytäntöön viimeistään ensi vuoden alussa, hallituksen esitystä odotetaan eduskuntaan  lokakuussa. Tämä lisännee kuluttajien luottamusta sähköiseen kauppaan ja sitä kautta edistää kaupankäyntiä myös yli rajojen.

Erilaisen sähköistä kauppaa ja tietoyhteiskunnan palveluita koskevan sääntelyn lähtökohtana pitää olla tekniikkaneutraalisuus. Puhelimella, faksilla, postitse, pc:llä ja kännykällä tehtävää kauppaa pitää periaatteessa ja käytännössä käsitellä samalla tavoin.

Internet ei siis voine muuttaa itse kaupankäynnin perusteita, mutta jos elintarvikkeiden etämyynnistä, jota internetin käyttö entisestään helpottaa, tulee laajasti käytetty ostostenteon muoto, eivät perinteiset logistiikkaratkaisut saata riittää. Tällöin on ratkaistava se, kuinka tavara saadaan myyjältä ostajalle luotettavasti, ajoissa ja tuotteen edellyttämässä kunnossa (siis myös tuoreena ja/tai kylmänä), samoin se,  kuka vastaa kuljetuksen ja mahdollisen varastoinnin aikana tavarasta (kauppias, kuljettaja, varastoija, ostaja)?

Vähittäiskauppiaiden tarjoamien kotiinkuljetusten ja vähittäiskaupasta tapahtuvan tavaran noudon rinnalle on pohdittu vaihtoehtoisia logistisia järjestelmiä. Niissä  kuluttaja noutaisi esimerkiksi valmistajan,  maahantuojan tai nettikauppaan erikoistuneen liikkeen toimittamat tuotteet muualta kuin vähittäiskaupan yhteydestä, joko automatkan päässä olevasta noutopisteestä taikka kuluttajien lähellä sijaitsevista hajautetuista "tavarapostilaatikoista", joihin tavarat voi toimittaa kuluttajan helposti ja jopa jalkaisin  noudettavaksi.

Logististen ratkaisujen kehittäminen kuuluu tyypillisesti markkinatalouden toimeliaisuuksiin. Erilaisille tuotteille tarvittaneen toisistaan poikkeavia ratkaisuja esimerkiksi juuri säilytykseen liittyvistä tekijöistä johtuen. Toimivat ratkaisut syntyvät luontevasti markkinoiden itsensä ja kuluttajien niitä testatessa ja erilaisten kuluttaja- ja tuoteryhmien tullessa laajemmin e-kaupan piiriin.

Tulee mieleen, että  juomien, kuivatavaran ja erilaisten kodintarvikkeiden kaltaisten tuotteiden herkkyys laajamittaiseen nettikauppaan jopa suoraan valmistajalta kuluttajalle on monia muita tuoteryhmiä suurempaa, koska niiden osalta myös logistiikan puolella on tarjolla kuluttajan kannalta helppoja ja kustannuksiltaan edullisempia ratkaisuja kuin kotiinkuljetus, kuten em. nouto asiakkaan lähellä olevasta varastosta tai lokerikosta. Riski siitä, että tuote ei siirry kädestä käteen tuoreena on vähäisempi.

Julkisen vallan ja lainsäätäjän nimenomaisena tehtävänä tässä kehityskulussa on sen varmistaminen, että yleinen lainsäädännöllinen kehys on kunnossa niin, että sopimusten tekoon ja tilaukseen, tietosuojaan, kuluttajansuojaan ja erilaisiin vastuukysymyksiin liittyvä lainsäädäntö on ajanmukaista. Tämä mahdollistaa  myös erilaisten logististen vaihtoehtojen synnyn. Vaihtoehtojen tulisi syntyä myös nykyisen vähittäiskaupan harjoittaman nettikaupan rinnalle siten, että kuluttaja voi mielekkäällä tavalla käydä e-kauppaa tuotanto- ja jakeluketjun eri portaiden kanssa.

Lainsäädännön tehtävänä on siis mahdollistaa uusien kaupankäynnin muotojen ja sitä tukevien logististen ratkaisujen synty ja kehittyminen. Täysin ilman ohjaavaa roolia julkinen valta ei kuitenkaan voi olla. Julkisen vallan tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi liikennemäärien kehittymiseen. Hyvin toteutetut e-kaupan logistiset ratkaisut voisivat vähentää nykyistä marketteihin suuntautuvaa liikennettä, joka on käytännössä yksinomaan yksityisautoliikennettä. Raakaöljyn hinnan hyvin mahdollinen kohoaminen tulevaisuudessa saattaa tuoda tähän eri vaihtoehtojen kehitykseen oman merkittävän vaikutuksensa. Tehokkaiden logististen ratkaisujen kehittyminen voisi parantaa myös yhdyskunta- ja aluerakennetta siten, että monipuolisia palveluja on kohtuuhintaisesti tarjolla myös niille ruokakunnille, jotka asuvat asutuskeskusten ulkopuolella.

Julkisen vallan ja viime kädessä lainsäätäjän velvollisuutena on myös huolehtia siitä, että syntyvät ratkaisut palvelevat koko valtakuntaa ja kaikkia ihmisryhmiä tasavertaisesti. Syrjäseutujen asukkaille, vanhuksille ja  vammaisille etäkaupasta ja e-kaupasta voisi olla suurtakin hyötyä, jos tietoliikennejärjestelmät ovat kaikkien käytettävissä ja jos kuljetuskustannukset voidaan pitää sellaisina, että ostaminen näillä keinoin kannattaa. On tärkeää, että julkisen vallan tuki on suoraa ja läpinäkyvää.Takaisin