DEMARIN MENTÄVÄ AUKKO PERUSKÄYTTÄTYMISESSÄ
Viime vaalikaudella maamme sai uuden perustuslain ja sen mukaan valittiin
nyt kevättalvella ensi kertaa pääministeri. Lukuisissa juhlapuheissa
tähdennettiin sitä, että uusi perustuslaki ja siihen nojautuen säädetty muu
lainsäädäntö on toiminut käytännössä varsin, jopa suorastaan ällistyttävän
hyvin. Tämä kielii siitä, että lainsäädäntötyötä olivat näiltä osin vetämässä
varsin pätevät juristit. Valistunut eduskunta sitten hyväksyi, mitä
lainoppineet olivat saaneet aikaan pannen tosin vähän perusturvapolitiikkaakin
höysteeksi.
Kokemus ja toimintaympäristön muutokset olivat ohjanneet perustuslain
valmistelun suuntaa ajan mittaan. Taustalla olivat myös tiedostamattomat
taustaoletukset siitä, että tietyt kuviot sujuvat ilman erityistä ohjausta niin
kuin ne olivat aiemminkin menneet. Näin ei kuitenkaan aina ihmisten maailmassa
käy. Kaikki ei menekään niin kuin on ennenkin mennyt. Siitä saatiin vaalien
jälkeen kourissa tuntuva osoitus.
Kun keskustan ja demarien eduskuntaryhmien keskinäinen suuruusjärjestys
vaihtui, oli se jättävä näyttävän muutoksen poliittisiin kuvioihimme. Paavo
Lipposelle ei sopinut mikään muu kuin pääministerin posti. Kun sellaista ei
ollut nyt vapaana, niin entinen pääministeri päätti jäädä hallituksen
ulkopuolelle.
Siirtyminen rivikansanedustajaksi ulkoasianvaliokunnan "pulttiin" olisi
ollut vieläkin rajumpi aseman muutos. Niinpä Lipponen päättikin ryhtyä
eduskunnan puhemieheksi. Kun hallituspuolueiden eduskuntaryhmät olivat tästä sopineet, oli vaali pelkkä muodollisuus.
Tähän mennessä kaikki oli sinänsä OK. Ongelma syntyi siitä, että Lipponen
oli lisäksi päättänyt jatkaa aktiivipoliitikkona sdp:n puheenjohtajana. Tämä
tarkoittaa, että demarien puoluetyön keskeinen toimintapiste siirtyi
eduskuntaan, johon oli vaaleissa valittu myös ko. puolueen puoluesihteeri.
Kiusalliseksi tilanteen tekee se, että lukuisissa asioissa Isossa Salissa
puhuva kansanedustaja joutuu viittamaan puhemiehen tuolilla istuvan herran
puheisiin ja tekoihin ilman, että tämä voi sääntöjen mukaan vastata. Kun ei voi
vastata, niin tapoihin ei ole kuulunut, että viitattaisiin ylipäätään
puhemiehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.
Nyt on jo koettu kuvatulla tavalla kiusallisia tilanteita. Kuinka tämä
demarin mentävä aukko olisi voitu säädöksin tukkia, sitä en tiedä. Lienee niin,
ettei puolueiden eduskuntaryhmien tulisi asettaa ehdokkaaksi puhemiehenvaalissa
puolueiden puheenjohtajia. Eduskunta toimijana tarvitsee tällaisen sopimuksen
ensi tilassa.
Erkki Pulliainen
Takaisin