Puhe konventtikeskustelussa eduskunnassa.14.5.2003
ARVOISA PUHEMIES!
Johdannoksi konventtiin liittyviin näkökohtiin on syytä todeta joitakin faktoja integraation lähihistoriasta. Unionin laajentumisen kynnyksellä on syytä palauttaa mieliin, että Länsi-Euroopassakin on edelleen valtioita, jotka eivät ole unionin jäseniä tai unionin jäsenyydestä huolimatta eivät ole mukana yhtenäisvaluutassa. Näillä maamme valinnoista poikkeavia ratkaisuja tehneillä valtioilla ei mene nykyisellään yhtään sen huonommin kuin meillä, eikä Suomi ole EU:n "luokan mallioppilaana" sen kovan ytimen ovella roikkuneena pystynyt mihinkään merkittävästi parempaan. Suomi ei ole saanut lukemattomista vakuutteluista ja lupauksista huolimatta edes kovasti himoitsemaansa elintarviketurvallisuusvirastoa. Maamme tosiasiallinen vaikutusvalta EU:n päätöksenteossa on muutoinkin jäänyt suhteellisen vaatimattomaksi. Tämä ei johdu suomalaisten neuvottelijoiden kehnoudesta, vaan siitä, että EU:ssakin tosiasiallista päätösvaltaa käyttävät suuret jäsenvaltiot. Mielenkiintoista on myös se, että integraation nopeasta syventämisestä innostuneet arvovaltaiset kotimaiset tahot eivät ole pystyneet esittämään tämän suuntaisille jatkotoimille muita perusteita kuin, että "turvallisuus" näin lisääntyisi, ja että Maastrichtin sopimuksessa on nähty pitkällä aikavälillä syvenevän integraation mahdollisuuksia. Nämä tahot tarkoittanevat tällöin mm. sitä, että EU:n ulkopuolella olevilla Islannilla ja Norjalla turvallisuustilanne on nykyisellään peräti heikko ja tulevaisuus todella synkkä.
Kerrotut seikat ja kokemukset on syytä pitää mielessä arvioitaessa niitä vaihtoehtoja, jotka nyt ovat konventin työn tuloksena pohdinnan kohteina. Kansainvälisiin tehtäviin siirtyneiden tai niihin tähyävien poliitikkojen kannanottojen perässä ei kannata nyt juosta. Kylmään harkintaan on todella mahdollisuus ja se täytyy käyttää täysimääräisesti hyväksi. Perjantain äänestyksessä kaatuva hallitus on pääministerin ilmoituksessa ilmiselvästi nähnyt viime töinään tämän mahdollisuuden olemassaolon. Joutuen hyväksymään realiteettina Suomen nykyisen integraatiovalinnan hallitus on nähnyt, että eräiden suurten jäsenvaltioiden ajamat muutokset unionin presidentteineen ja kansankongresseineen eivät edistäisi Rooman sopimuksen hengessä ja kirjaimessa yhtäläisesti jäsenvaltioiden asemaa unionissa. Tästä seuraa, että jatkossa on tukeuduttava viilaamaan eräitä yksityiskohtia. Ne on pääministerin ilmoituksessa suhteellisen hyvin käyty läpi ja esitettyihin kannanottoihin nojautuen voidaan toimia konventin työn loppuvaiheessa.
Konventin työn päättäminen ei tulle merkitsemään sitä, että eräät suuret jäsenvaltiot luopuvat hankkeistaan saada EU:lle presidentti ja kansankongressi sekä rajatakseen todellisen päätösvallan itselleen. Kauppatavaraksi kelvannee nytkin miltei mikä tahansa. Presidentin viran ensimmäisestä haltijastakin näytetään jo käynnistetyn kohteliaisuuskisa. EU ei tarvitse presidenttiä olipa ensimmäisen presidentin henkilö kaavailuissa kuka tahansa. Kiertävä puheenjohtajuus on säilytettävä. Pääministerin ilmoitukseen sisältyvä ilmaisu "olisi säilytettävä" on tässä suhteessa huolestuttava. Pääministerin ilmoituksessa otetut askeleet yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaan ovat vähintäänkin riittävät. Irakin sodan jälkeisessä tilanteessa on perusteltua, että unionilla on ulkoministeri, jotta mahdollisissa uusissa konfliktitilanteissa on selvästi tunnistettava yhteydenottotaho.
Eduskunnan on syytä istua vaikka koko kesä, jos konventin jälkeinen tilanne vähänkin sitä vaatii.