"OMA AIKA" - MITÄ SE ON?

     Iäkästä mutta hyväkuntoista isoäitiä haastateltiin Etelä-Suomessa
ilmestyvään lehteen. Kysymykseen, että mitä nyt kuuluu, hän vastasi reippaasti:
"Nyt kuuluu oikein hyvää, kun sain juuri nuorimman lapseni vanhainkotiin. Nyt
minulla on aikaa itselleni!"
     Lehdet ovat pullollaan haastatteluja, joissa erikoisesti perheenäidit- ja
isät, joilla on pieniä lapsia kotona, valittavat kahta asiaa. Lapset kuluttavat
niin kauheasti rahaa ja heillä vanhemmilla ei ole aikaa itselleen. Heillä ei
ole "omaa aikaa".
      Pysähdyn. Teräsmummon tapauksessa ymmärrän kuulijan mykistävän sanallisen
heiton juuri sellaisena. Yhdessä lausahduksessa on niin monta sanomaa yhdellä
kertaa, että niiden erittelyssä kuulija hämmentyy ja vaikenee.
      Toinenkin kuvattu tapaus pysähdyttää, mutta aivan toisella tavalla. Mikä
on elämän tarkoitus? Mitä varten me täällä olemme?
      Elämme toki vielä postmodernia aikaa, jota Ulrich Beck kuvaa
Globalisaatio -kirjassaan Toiseksi Moderniksi. Siihen kuuluu vahvana piirteenä
yksilöllisyys, jopa yltiöyksilöllisyys. Onko sitten niin, että jonkin oman
halun tyydyttäminen on saavuttanut jo sellaisen asteen, että siinä elämän
peruselementit hämärtyvät?
       Mutta tämäkin tuntuu ristiriitaiselta. Nuorethan ovat halunneet päästä
naimisiin. He ovat halunneet saada lapsia. Pelkästään näistä kahdesta asiasta
on hyvinvointiyhteiskunnassa tehty siinä määrin monivaiheinen ja erilaisia
toimintoja edellyttävä prosessi, että luulisi suvunjatkamisen perimmäinen
tarkoitus ja olennaiset yksityiskohdat kirkastuvan. Aktiivisimmat ovat ehtineet
siinä sivussa ottaa kansanedustajaansa yhteyden muistuttaen perhepoliittisten
etujen parantamisen tärkeydestä. Tärkeitä ne toki ovatkin kulutusyhteiskunnassa.
      Entäs jos hyvinvointiyhteiskunta kykenisi ikään kuin ottamaan perheiden
jälkikasvun huostaansa silloin, kun vanhemmat tarvitsevat "omaa aikaa", ja
palauttaisi heidät takaisin sovitulla hetkellä? Kuinka vanhemmat käyttäisivät
näin muodostuvan ajan, "oman ajan"? Kahdestaan? Erikseen? Missä? Kapakassa?
Kyläilemässä? Kodin hiljaisuudessa? Olisiko elämä lopulta onnellisempaa, kuin
se nykyisin on kotipuuhineen? Niin monet kanssaihmisemme haluaisivat saada
lapsia, mutta eivät voi heitä saada. Heillä on "omaa aikaa", mutta heiltä
puuttuu jotain elämään olennaisesti kuuluvaa.
     Ja entäs pitkäaikaistyöttömät? Heillä on "omaa aikaa" toisille myytäväksi
saakka. Kansanedustajan erityinen tehtävä on lyhentää aktiivisesti tätä omaa
aikaa.
     Elämä on monitahoinen ja vaikea asia.
Takaisin