Kolumni Koillissanomissa syyskuussa 2001

KUUSAMON KAUTTA KALASTUSMATKAILUA RAJAN TAAKSE

Venäjä-asioiden huippuasiantuntija, metsänhoitaja Klaus Rantapuu ehdotti aikanaan tasavallan presidentti Urho Kekkoselle, että "Neuvostoliiton Pääjärvelle rajan lähelle perustettaisiin yhteistoiminta-alue". Kekkonen tarttui aloitteeseen ja niinpä suomalaiset saivat rakentaa naapurin toimeksiannosta Pääjärven metsätyökeskuksen.

   Jos kauppa on sitä yhteistoimintaa, jota Rantapuu tarkoitti, niin se jatkuu vilkkaana edelleen. Rekat tuovat rajan takaa Pääjärveltä haketta ja tukkeja Stora-Ensolle ja Pölkky Oy:lle. Kombinaatti työllistää satoja Pääjärven asukkaita ja pitää jopa kunnossa tietä rajanylityspaikalle. Länsimainen markkinatalouskin on astumassa yhteisöön, kun yksityinen on voinut ostaa ensimmäisen kerrostaloasunnon siitä asuntokannasta, jonka suomalaiset aikanaan rakensivat.

    Yhteistoiminta pääjärviläisten kanssa on ulottunut myös mm. luonnon tutkimiseen ja luontomatkailuun Paanajärven-Pääjärven alueella. Liikennöipä Paanajärvellä suomalainen ohjelmapalvelualuskin. Yhteistyön kehittämisessä on käytetty jonkin verran EU:n kautta kulkeneita jäsenmaksurahojamme Interreg- ja Tacis-ohjelmien puitteissa.

    Nykyinen kauppa Suomen kanssa tuo venäläisittäin kohtuullisen elintason Pääjärven asukkaille, mutta uusiutuviin luonnonvarojen kestävällä hyödyntämisellä voitaisiin sitä merkittävästi parantaakin. Tarkoitan tällä sellaista luonnonvarojen osaa, joka jää nyt lähes kokonaan hyödyntämättä, ja joka toisi merkittävää lisäarvoa toteutuessaan.

    Neuvostoliittolaisen tavan mukaan Pääjärvestä tehtiin tekoallas nostamalla järven pintaa yhdeksällä metrillä ja hukuttamalla suomalaisilta opittuun tapaan useita kyliä veteen. Voimatalouden ohella ajatus oli hyödyntää tekoaltaan kalastoa rannalle rakennetussa kalanjalostuslaitoksessa, mutta hanke epäonnistui. Nyt tekoaltaan syvänteissä on valtavasti mm. taimenta, nieriää, siikaa ja haukea. Kaikuluotaimen näyttökentässä voi olla viisitoista suurikokoista kalaa päällekkäin 20 metrin syvyisessä vedessä. Tekoaltaan hyvät muikku- ja kuorekannat pitävät siis yllä runsaita petokalakantoja.

    Muualta tulleen urheilukalastajan Tornionjoesta pyytämälle lohelle tulee kilohintaa 600-700 mk/kilo. Jos Pääjärven rannalle rakennettaisiin hirsistä kohtuullisen hyvin varustettu, suuren majoitus- ja ruokapalvelukapasiteetin omaava mökkikylä, maantie rajalta Pääjärven rantaan kunnostettaisiin, naapurin rajapalveluasema nostettaisiin vastaavan suomalaisen (Kortesalmen) tasolle ja Suomesta vietäisiin järvelle kalastusvenekalusto (jolla on turvallista liikkua jopa neljän metrin aallokossa), niin raharikkaita kalastusturisteja ilmestyisi joukoittain Kuusamon kentälle pyrkiessään kalaan Pääjärvelle. Kuusamon ammattioppilaitokset voisivat kouluttaa venäläisistä ohjelmapalvelutoimijat tähän kalastusbisnekseen. Kalastusturistit jättäisivät rahaa myös Kuusamon keskustan hotelleihin, joiden olisi kuitenkin rakennettava saunavarustuksensa aivan uuteen malliin.

    Euroopan unionin edun mukaista on pienentää sitä elintasoeroa, joka nyt vallitsee itärajamme kohdallakin, ja joka naapurin tilanteesta johtuen pyrkii vain kasvamaan. Suomella on historiallinen vastuu Pääjärven metsätyökeskuksen syntymisestä. Se velvoittaa toimimaan niin, että alueen luonnonvarojen kestävää käyttöä kehitetään tavalla, joka tuo todellista lisäarvoa ja elintason kohoamista Pääjärven yhdyskunnalle. Kuka tarttuu tähän aloitteeseen?

                                    Erkki Pulliainen
Takaisin pääsivuille