Kolumni Koillissanomissa syyskuussa 2003
MÖHLIKÖ LIPPOSEN KAKKOSHALLITUS EU:N HVK-ASIAT?
Helsingin Sanomien arvostettu päätoimittaja Janne Virkkunen kirjoitti lehdessään 7.9.03 ajankohtaisesta EU:n "konventti vai HVK"-asiasta mm. seuraavasti: "Konventin kohdalla Lipposen hallitus teki ilmeisen virheen, kun se oletti, että konventti on vain ikään kuin neuvotteluprosessi ja että todelliset neuvottelut käydään vasta hallitusten välisessä konferenssissa. Nyt on selvästi käynyt ilmi, kuinka vaikeata perustuslaillista sopimusluonnosta on enää avata." Jälkimmäinen virke on tietenkin juuri noin, mutta edellisen sisältämää viestiä kannattaa käydä tarkemmin läpi.
Taustaksi vaihtoehtoiselle lähihistorian kirjoitukselle on syytä muistaa, että puhemies Paavo Lipponen on ilmoittanut toistuvasti pyrkivänsä Euroopan unionin presidentiksi, komission puheenjohtajaksi ja ulkoministeriksi. Hän on koko ajan halunnut toimia EU:n "kovassa ytimessä" ja hän haluaisi Suomen olevan nykyistä suurempi nettomaksaja Euroopan unionille. Jälkimmäisessä hän vertaa Suomea Ruotsiin. Ruotsi on kuulemma nettomaksajana malliasiakas. Lipponen on valmis hyväksymään valmisteluryhmän työstämän "perustuslaillisen sopimuksen" sellaisenaan. Hän on siis samassa rintamassa Saksan, Ranskan ja Italian johtajien kanssa.
Väitän, että Lipposen kakkoshallituksen pääministeri Lipponen käytti asiantuntijana Ulkopoliittisen instituutin virkavapaana olevaa johtajaa valt. maisteri Paavo Lipposta. Asiantuntija kertoi pääministerille, että Saksan ja Ranskan johtajat tunnettuina federalisteina haluavat ratkaista vanhojen tukijoidensa Benelux-maiden ja Italian siunauksella sen rakenteen, joka liittovaltiolla on tulevaisuudessa oleva. Nämä olennaiset asiat on runnattava läpi jo valmisteluryhmässä, jota vetää sopivasti Ranskan entinen presidentti. Mitään ei pidä jättää hallitusten väliseen konferenssiin, koska siellä olisi liian monta intressiä yhteen sovitettavana ja - mikä tärkeintä - lopputuloksessa "pitää olla hallintoelinten keskinäinen tasapaino".
Pääministeri tajusi oitis, että nuo rakennekaavailuthan tuovat tarjolle kolme sellaista virkaa, joihin suomalainen valtiomieskin voi hakeutua. Omalle hallitukselle tuli vain uskotella, että asia ratkaistaan hallitusten välisessä konferenssissa. Valmistelutyöryhmäedustus voitiin antaa valtioneuvoston ulkopuolisten hoidettavaksi, jolloin jatkossa ei tulisi kiusallisia poliittisia asetelmia. Kaikkein kiusallisinta olisi, jos ulkoministeri joutuisi tämän vuoksi hankalaan vänkärakoon. Jos sitten syksyllä 2003 päästäisiin toteamaan, että Lipposen kakkoshallitus teki ilmeisen virheen, niin mitäs sillä olisi väliä. Sattuuhan niitä "pikkuvirheitä" isommissakin ympyröissä. Tietenkin asia oli hoidettava niin, ettei uusi hallitus aseta kynnyskysymyksiä HVK-neuvotteluihin. Ne olisivat tosi kiusallisia tulevissa virantäyttöprosesseissa.
Kansanedustaja Suvi-Anne Siimes todisti lähetekeskustelussa eduskunnassa, kuinka Lipposen kakkoshallituksen EU-valiokunnassa konventtiasioista vain rupateltiin. Suomen hallitus ei siis todellakaan halunnut sotkea federalistien puuhailua valmisteluryhmässä. Pääministeri Lipponen käytti siis todella pätevää asiantuntijaa hahmotellessaan hallituksensa konventtitaktiikkaa. Kaikki on mennyt kaavailujen mukaan ja uusi hallitus noudattaa edeltäjänsä käytännön toimintamallia.
Onko tapahtuneessa sitten jotain väärää? Ei tietenkään. Tällainen toiminta on sallittua ja normaaliakin politiikassa. Maailma on täynnä potentiaalista valtaa, kysymys on vain siitä kuka sen kulloinkin sieppaa käyttöönsä. Nyt tuota mahdollisuutta käytti valt. maisteri Paavo Lipponen. Jäljellä on vain yksi mutta. Lopputulos olisi hyväksyttynä siinä määrin huikea muutos entiseen (= Suomenkin nykyiseen asemaan EU:ssa) nähden, että se on alistettava kansanäänestykseen. Muutos olisi paljon suurempi kuin askel Euroopan talousalueesta Euroopan yhteisöihin oli 1.1.1995 ja siitähän järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys. Tämän "mutan" takana on moni kansalainen.