Kirjoitus Kalevassa
LOHIEN AJOVERKKOKALASTUSKIELTO ITÄMERELLE
Lohipolitiikasta ei tarvitsisi puhua ja kirjoittaa, jos ajoverkkokalastusta ei olisi keksitty, merkittäviä lohijokia rakennettu ja meriä saastutettu ympäristömyrkyillä.
Merkittävien lohijokien, Kemijoen ja Oulujoen, patoaminen pienensi merkittävästi kutemaan nousevien merilohien kokonaismäärää ja kavensi sitä perinnöllisen monimuotoisuuden määrää, joka oli sitoutunut jokikohtaisiin kantoihin. Oululaiset lopettivat lohen nousun Oulujokeen vuonna 1941. Kemijokeen lohennousu päättyi vuonna 1948. Pohjanlahden Suomen puolella merkittävimmät kutulohikannat säilyivät Tornionjoella ja Simojoella.
Ruotsalaiset toivat ajoverkkokalastuskulttuurin Suomeen. Opetus alkoi Ahvenanmaalla 10.5.1939. Lohenkalastukseen ajoverkot ilmestyivät vasta 1960-luvulla. Satakunnan rannikolla lohiverkot otettiin käyttöön vuonna 1967.
Seuraavalla vuosikymmenellä merilohikantojen todettiin olevan jälleen uuden vaaran kohteena. Ruotsalaiset tutkijat havaitsivat M74-oireyhtymäksi nimetyn lisääntymishäiriön lohilla. Sen vaikutuksesta lajin lisääntymistulos on monien lohijokien kannoissa romahtanut, Tornionjoella 1990-luvun ensi puoliskolla kymmenenteen osaan aiemmasta. Onneksi lisääntymistulos on sittemmin jonkin verran parantunut.
Lohijokien padoilla sulkeminen johti oikeusteitse velvoiteistutuksiin. Johtavan EU-virkamiehen mukaan velvoiteistutuksilla on ollut tarkoitus taata Baltian maiden kalastajille ajoverkoilla pyydettävää, täällä Pohjois-Pohjanmaalla näkemys on tunnetusti toisenlainen. Täällä firmat yrittävät ostaa itsensä vapaiksi velvoiteistutuksista, mikä pitää tietenkin tyrmätä kuvottavana ehdotuksena.
Itämeren komissio yrittää säädellä lohenkalastusta Itämeren alueella. Se on ollut kykenemätön alentamaan pyyntikiintiöitä tilanteissa, joissa luonnonlohikannat ovat olleet uhanalaisia. Kiintiöiden pienentämisten sijasta se on pikemminkin eteläisen Itämeren rantavaltioiden painostuksesta suurentanut vuosittain pyydettävissä olevien lohien määrää kuin pitänyt niitä edes entisellään.
Omaatuntoaan varten Itämeren komissio on laatinut Salmon Action Planin, lohikantojen hoito-ohjelman SAP:in. Kun seuraa tilanteen kehitystä Tornion- ja Simojoella, ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin, että pieleen on mennyt. Ruotsalaiset ovat lisäksi omalta osaltaan tehneet kaikkensa lohien nousun estämisiksi Tornionjokeen.
Tämäkään ei vielä riitä lohisopan aineksiksi. Norjalaiset innostuivat tuottamaan lohta kassikasvatuksena vuonoissaan. Alkumenestys meni päähän ja johti ylituotantoon. Tuotantoyhtiöitä on mennyt konkurssiin ja lohen kilohinta on romahtanut. Tämä on vaikuttanut markkinoilla tietenkin myös Itämerestä pyydetyn lohen hintaan. Kuha ja ahven ovatkin nyt hinnaltaan arvokaloja verrattuina Itämeren loheen.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Ajoverkkokalastus tulisi kieltää Itämerellä, kuten se on kielletty EU:n muilla merialueilla. Tätä on komissiossakin lehtitietojen mukaan kaavailtu. Lohesta saadaan paras kilohinta, kun se pyydystetään jokialueilla ja hallitusti sellaisilla rannikon ns. terminaalialueilla, joissa ei ole rakennettu padot ohittavia kalateitä. Vain näin voidaan pelastaa luonnonlohikannat.