Kolumni Pohjolan Työssä lokakuussa 2003
YLIOPISTOJEN RAHOITUS NILKUTTAA - APUA?

     Varoitus: "Tämä on palopuhe - ei kun palokirjoitus".
      Marraskuun 13 päivän keskusteluaihe Isossa Salissa on "koulutus ja tutkimus". Tästä aiheesta jokainen kan-sanedustajaksi valittu pystyy pitämään valistuneelta kuulostavan ja näyttävän puheenvuoron. Se on myös aihepiiri, jossa paljastaa tahtomattaan, mistä tulee ja mihin pyrkii. Yliopistolaitosta neljä vuosikymmentä palvelleena minun ei tarvitse yritellä peittää taustaani ja juuriani.
      Yliopisto ei ole poliittinen instituutio, mutta sen työntekijöistä monilla on perusteltu yhteiskunnallinen näkemys. Reilut viisi vuosikymmentä sitten pääministerit olivat usein yliopiston professoreita. Poliittisesti jakauma on täyttänyt koko poliittisen kirjon laidasta laitaan. Monilla professoreilla on ollut aikojen saatossa merkitystä puolueidensa po-liittisten linjausten muotoutumiselle. Tämä on ollut pakko todeta taustaksi seuraavalle.
       1960- ja 1970-luvuilla päivänpolitiikkaa koskevat debatit kuuluivat yliopistollisen laitoksen kahvipöytäkeskuste-luihin yhtä olennaisesti kuin kahvi itse. Noilta vuosikymmeniltä korviini on jäänyt kaikumaan usein toistunut totea-mus: "Sosialistit tuovat rahaa yliopistoille, porvarit ovat ensimmäisinä niitä nipistämässä". Tämä ulvahdus tuli myös kokoomuksessa aktiivisesti toimineilta henkilökuntaan kuuluneilta tohtoreilta. Jälkikäteen arvioiden näin todella oli myös käytännössä.
       Entäs nyt? Esko Ahon porvarihallituksen aikana kaikista pääluokista leikattiin, myös opetusministeriön pääluo-kasta. Kun taloudellisen kasvun käynnistyttyä määrärahojen nostaminen käynnistyi vuonna 1997, odotukset olivat suuret myös yliopistoissa. Rahaa tuli niukasti, mutta maisteri- ja tohtoritehdas luotiin tulosohjauksen nimissä. Vuo-sikymmenen lopulla tilanne kehittyi yliopistoissa vähitellen katastrofiasteelle, kun. poliittinen mielenkiinto kohdistui ammattikorkeakouluihin. Siinä ohessa lisärahoitusta ohjattiin - Nobelin palkinnon saamisen toivossa - Suomen Akatemialle ja työpaikkojen toivossa Tekesin kautta muutoinkin hyvää tulosta tekevien ylikansallisten yritysten tuo-tekehittelyyn. Kun välittäjäinstituutiona on ollut yliopisto, sille koituvia välillisiä kustannuksia ei ole korvattu täysi-määräisinä. Rahoitusvajetta on näin kasvatettu.
         Harjoitetun yliopistopolitiikan tulokset alkavat näkyä. Nobelin palkintoa ei ole tullut, eikä liene näkyvissäkään. Korkeatasoista tiedettä on toki tehty isolla rahalla. Ylikansallisten yritysten tuotekehittely on ollut menestyksellistä ja uusia työpaikkojakin on syntynyt. Kiusallista sen sijaan on, että niitä ollaan nyt kiihtyvällä vauhdilla viemässä halvan työvoiman maihin. Hyvä, että edes pistäytyivät täällä.
        Vaikutukset näkyvät dramaattisimmin yliopistoissa. Pahin tilanne on Oulun yliopistossa. Yliopiston rehtori piti äskettäin jyrisevän saarnan eduskunnan sivistysvaliokunnalle ja antoi saman kuulua myös median kautta. Henkilö-kunnan tiedossa on, että satoja työpaikkoja on vaakalaudalla. Kun kaikki tämä oli yleisessä tiedossa, nykyinenkin opetusministeri vaikeni. Hän kuittasi hiljaisuudella tämän huudon.
        
          Mikä merkitys tällä kaikella on? Suomen menestyksen ratkaisee hyvyys korkeimman hengenviljelyn alueella. Tämä koskee niin humanistisia kuin luonnontieteisiin perustuvia aloja. Ammatillinen osaaminen on välttämätöntä, mutta senkin perusta luodaan tiedeyliopistoissa. Pitäisi osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Nykytilan jatkumi-sesta maksetaan kova hinta ei-niin-kovin-kaukana olevassa tulevaisuudessa.
Takaisin