Kolumni Koillissanomissa marraskuussa 2003
ÄÄNESTÄKÄÄ - VAIHTOEHDOISSA LÖYTYY

     Äänestysprosentin alentuminen on otettava kansanvallassa aina vakavasti. Erikoisen huolestuttavaa on, jos siinä on havaittavissa selvä, siis laskeva trendi. Valtioissa, joissa on äänestyspakko, tällaista ilmiötä ei tietenkään ole. Niissä kansan protesti näkyy vaaleissa mukana olevien puolueiden ja ryhmittymien kanna-tuksen rajuina heilahteluina, jos kysymys on monipuoluetilanteesta. Kun äänestyspakkoa ei ole, kanna-tuksissa voi silloinkin esiintyä suurta vaihtelua, mutta piiloon jää se, mitä mieltä äänestämättä jättäneet todella olivat. Juuri sillä, mitä kansalaiset ajattelevat yhteisistä asioista, on nimittäin ratkaiseva merkitys.
       Pohdiskelu äänestysprosenteista kuuluu politiikassa kokopäiväisesti mukana olevien päivittäisiin keskinäisiin keskusteluihin. Erityisen herkästi reagoidaan väitteisiin, että "politiikassa ei ole enää tarjolla todellisia vaihtoehtoja, ja että puolueet alkavat yhä selvemmin muistuttaa ohjelmiltaan ja toimintatavoil-taan toisiaan eli kaikki on samaa mössöä". Väitän, että näin ei todellakaan ole. Otan pari esimerkkiä.
        Näin syksyllä näyttö puolueiden välisistä näkemys- ja linjaeroista saadaan näyttävästi esiin seuraa-van vuoden talousarviota käsiteltäessä. Uuteen, hyvään tapaan kuuluu, että oppositiopuolueet julkistavat omat varjobudjettinsa, kun hallitus on ensiksi julkistanut oman talousarvioesityksensä. Asettamalla bud-jettiehdotukset pääluokittain rinnakkain painotuserot paljastuvat hetkessä.
         Englannissa on varjohallituskin. Siellä oppositio ei voi jättää mitään rituaalia toteuttamatta. Suo-messa voi uudessa käytännössä näinkin tehdä. Vuosi sitten silloinen oppositio laistoi varjobudjetin teon, vaikka kokoomuksen "kilhakka kärppä" Ben Zyskowicz sitä kepulta äänekkäästi vaati. Nyt kokoomus on oppositiossa ja samainen "kärppä" vaikenee, sillä kokoomus ei ole toistaiseksi esitellyt varjobudjettiaan. Näin säilytetään kenttää vapaaksi kaikkinaiselle räksytykselle antamatta toiselle kirjallista aineistoa vas-taiskuun. Tämäkin on politiikkaa.
          Nyt hallituksessa on kolme puoluetta. Oppositiopuolueita on hallituksen oikealla ja vasemmalla puolella sekä lisäksi me vihreät. Kuntatalousvälikysymys osoitti, että yhtenäistä oppositiota on vaikea muodostaa, vaikka kokoomus oli sateenkaarihallituksessa yhdessä vasilien ja vihreiden kanssa. Nyt nimit-täin todelliset poliittiset linjat voidaan tuoda esiin. Hallituksessa ne puserretaan yhteiseen muottiin, jopa kohtuullista rajumpaa väkivaltaa käyttäen.
         Väitin alussa, että puolueiden välisiä poliittisia linjaeroja löytyy. Toisaalta mitä enemmän uuslibera-lismi tunkeutuu suomalaiseen politiikkaan, ja toisaalta mitä nopeammin luonnonvarat ehtyvät, sitä lä-pinäkyvämpiä poliittiset näkemyserot puolueiden välillä ovat. Äänestäjien valintoja tällainen tilanne hel-pottaa. Vaihtoehdottomuuteen vedoten ei älyllisesti voi jättää äänestämättä.
                                                                                                             
      Takaisin