Kolumni Kalevassa 8.11.2003

KUNTATALOUS ON RAVALLA - AINA?

    Kun kepu oli oppositiossa, sen mielestä kuntatalous oli ravalla. Kun kepu on muutamaa kuukautta myöhemmin hallituksessa ja sillä on kuntaministerin salkku, kuntatalous on kunnossa. Kun vasilit olivat hallituksessa ja heillä oli kuntaministerin salkku, niin kuntatalous oli heidän mielestään kunnossa, kun he ovat muutamaa kuukautta myöhemmin oppositiossa, niin samainen kuntatalous onkin ravalla. Kysymys on samasta maasta ja samoista kuukausista samoina vuosina. Mitä tämä on? Se on politiikkaa. Tuulikki Ukkola ulvahti aikoinaan eduskunnan Isossa Salissa, että "on se kauheaa kun politiikka on jo tullut eduskuntaankin!"
      Suomella on maapallon etevin kunnallishallinto. Täällä on 446 kuntaa, kun Italiassa niitä on 8000 ja Ranskassa yli 36000 kappaletta. Meillä on kunnissa toimiva, demokraattinen hallinto. Lainsäätäjä on miettinyt valmiiksi jo senkin, voiko kuntatalous mennä ravalle. Kunnille on nimittäin annettu itsehallinnon mukana verotusoikeus. Valtuusto päättää ensin veroprosentista, sitten talousarviosta. Menoarvio pitää laatia tulojen mukaan. Kuntatalouden pitää olla tasapainossa. Jos on tarvetta lisätä menoja kasvattavia palveluita, niin on hankittava lisää tuloja niiden rahoittamiseksi. Veroprosentista päätettäessä on suurin piirtein tiedossa sekin, mitä valtiolta on tulossa valtionapuina, ja mitä velvoitteita valtiovalta on peruspalveluiden suhteen kunnille asettanut. Yhteisöveron tuotto on sen sijaan "Luojassa".
       Selvä peli siis! Mitä siinä on kitisemistä! Ongelma on siinä, että kunnallispoliitikoilla on korvien välissä keskimäärin vähänlaisesti sellaista harmaata ainesta, joka antaisi rohkeuden toimia edellä kuvatulla tavalla. He etsivät tukea kykenemättömyydelleen Helsingin Sanomista ja maakuntalehdistä, joiden pääkirjoittajat ja "talousasiantuntijat" ovat sitä mieltä, että veroja pitää alentaa. Jos heidän kelkkaansa lähtee, niin samalla pitääkin perus- ja muita palveluita vähentää. Tästä taas ei palveluita kaipaava kansa pidä. Jopa tuli yhtälö vaikeaksi.
         Oppositio voi sanotusta huolimatta toki syyttää hallitusta väärästä, kuntatalouteen välillisesti vaikut-tavasta talouspoliittisesta linjavalinnasta. Hallitus on todellakin lähtenyt Veronmaksajain Keskusliiton, ETLAn Pentti Vartian ja sanomalehtien kelkkaan alentamaan veroja. Tämä on kuitenkin johtamassa lainan lisäottoon ja joidenkin menojen karsimiseen. Kun valtio alentaa veroja, niin kunnissa verojen korottamisen henkinen kynnys kohoaa. Kun kunnallisvaalien alla ei uskalleta heikentää peruspalveluita, niin kunnissakin ajaudutaan velkataakan kasvattamiseen. Tällä tiellä tulee kuitenkin ennen pitkää pää vetävän käteen.
       Meille on täällä eduskunnassa kerrottu, että eräälle ylivelkaantuneelle kunnalle enää vain yksi pankki myöntää lainaa. Ollaan siis lähellä selvitystilaa, kun poliittinen rohkeus ei paikallisella tasolla riitä radikaalien ratkaisujen tekemiseen. Tällä tilanteella vaarannetaan julkisen taloutemme luottokelpoisuusluokka, joka on yksi kokonaisuus. Nyt se on korkeimmassa luokassa, mikä on merkinnyt mm. alhaista korkotasoa. Tosiasia on, että valtiovallalla ei ole varaa päästää yhtään kuntaa selvitystilaan. Viime kädessä eduskunta osoittaa varat rapakunnan laskujen maksuun. Karkkilan osalta meneteltiin aikoinaan näin.
         Voisiko veroalella sitten vaikuttaa toimeliaisuuden lisäämisen avulla (yleensä kepujohtoisten) rapakuntien talouteen sitä elvyttävästi, kuten hallitus saarnaa? Ei todellakaan. Asukasmäärältään pienissä kunnissa vaikutusta ei kukaan huomaisi. Jos veroja sen sijaan korotettaisiin ja lisävarallisuudella korotet-taisiin eläkkeitä, eurot menisivät sataprosenttisesti paikalliseen kulutukseen. Elvyttävän vaikutuksen silloin jopa huomaisi. On syytä muistaa, että kepu lupasi vaalien alla palauttaa kaikki edellisten hallitusten leikkaamat eläkeosuudet. Entäs nyt? Ei näy, ei kuulu.
         Mitä sitten pitäisi tehdä Utsjoen kaltaisessa taloudellisessa tilanteessa oleville kunnille? Ottaa ne pois kuntajaosta ja muodostaa niistä valtion erityisalueita. Valtion menoarvion omalta momentiltaan rahoitettaisiin niiden menot ja eduskunta päättäisi niiden palvelutarjonnasta. "Erityisalueveron" tuotto menisi tietenkin valtion kassaan. Paikalliset asukkaat antaisivat valitsemansa neuvoston avulla lausunnon valtion suunnitelmista. Saamelaisalueella lausunnon antaisi tietenkin myös saamelaiskäräjät. Valtioneu-vosto määräisi erityisalueille pormestarit. Kehitysvaihtoehtoja siis on. Tällä mallilla ei vaarannettaisi julkisen taloutemme luottokelpoisuusluokkaa missään oloissa.
Takaisin