Liikennevaliokunnan puheenjohtaja Erkki Pulliainen
Suomen Taksiliitto ry:n vuosikokousillallisella
Jyväskylässä 13.6.2001 klo 20
Arvoisat kuulijani!
Meitä kansan valitsemia eduskunnan liikennevaliokunnan jäseniä ja Suomen Taksiliiton johtohenkilöitä on yhdistänyt tämän vaalikauden ensi puoliskon aikana monta yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Olemme tavanneet niin virallisissa asiantuntijakuulemisissa ja harmaan talouden seminaarissa eduskuntatalossa kuin yhteisissä keskustelutilaisuuksissa talon ulkopuolella vaihtaen mielipiteitä liittoanne kulloinkin huolestuttavista asioista.
Kiitoksena yhteistyöstä ja kutsusta saapua tähän illallistilaisuuteen kiinnitän seuraavassa huomiota taksinkuljettajien työoloihin ja eräisiin tätä palvelualaa koskeviin, ongelmiksi koettuihin ilmiöihin ja asioihin.
Hyvät kuulijani! Osittain tahto, osittain sattuma ovat ohjanneet Suomen hallinnoimaksi alueeksi pitkänomaisen kaistaleen Luoteis-Eurooppaa. Kun väkilukumme on eurooppalaisittain vähäinen suhteessa pinta-alaan ja kun maa on käytännöllisesti katsoen edelleen reunoilleen saakka asuttu, merkitsee tämä merkittäviä liikenneväylävaatimuksia ja suurta energian kulutusta. Asukasta kohden laskettu energian kulutus onkin maapallon korkeimpia. Juuri taksielinkeinoa harjoittava kokee tämän elinkeinonharjoittajista kaikkein voimakkaimpana, odotetaanhan taksien palveluiden olevan saatavilla maan syrjäisimpiinkin kolkkiin, kaikkialle sinne, mihin taksipalveluun soveltuvalla autolla pääsee.
Dieselöljy saadaan raakaöljystä, jota kuivatislautuu maapallolla nykyisin siinä määrin vähän, että hyödynnämme fossiilista raakaöljyvarantoa. Yli puolet siitä on jo käytetty, joten näköpiirissä on tämän energianlähteen vähittäinen hiipuminen pois vaihtoehtojen joukosta. Jo tästä syystä raakaöljyvalmisteiden yksikköhinnat tulevat kohoamaan, jollei niiden kanssa kilpailemaan saada pikaisesti muita energianlähteitä, kuten vetyä tai alkoholia. Uutta on jalostamoiden ja jakeluyhtiöiden pelaaminen odotettavissa olevan kysynnän hyödyntävillä vähittäismyyntihintojen kausivaihteluilla. Voidaan perustellusti puhua "markkinatilannekartellista". Kun tälle maapallon laajuiselle markkinatalouden mekanismit peittoavalle taktikoinnille ei voine tehdä mitään, on keskityttävä sen vaikutusten huomioon ottamiseen kuluttajahinnoissa. Nykyisenä tietotekniikan aikakautena ei liene vaikeaa kehittää sellainen tämän realiteetin ja muun kustannusvaihtelun huomioon ottava taksipalveluhintojen määräämiseen tähtäävä laskentajärjestelmä, jonka antamat, reaaliaikaiset tulokset otetaan huomioon vaikkapa kuukausittain hyväksyttävissä palveluhinnoissa. Jollei näin menetellä, jokainen heilahdus polttoaineen hinnassa tuntuu välittömästi taksipalvelua tarjoavan taloudellisessa tuloksessa, heilahdukset ylöspäin sitä heikentäen. Alan ahdinkoon ajamista ei kai kukaan halua.
Taksipalveluita käytetään vuoden jokaisena päivänä. Tämä tarkoittaa, että autoiluun tarkoitettujen liikenneväylien tulee olla turvallisesti liikennöitävässä kunnossa niinikään vuoden jokaisena päivänä. Kuulostaa yksinkertaiselta ja loogiselta päättelyltä. Tämän sanoman luulisi olevan kirjattuna jokaisen poliitikon ja tiejohtajan huoneentauluun. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Alemmanasteisen tieverkon on annettu monin paikoin rappeutua siinä määrin, että kuljetusajat jo tästä syystä pitenevät. Kysymys on sekä tiemäärärahojen kokonaistasosta että potin jaosta toisaalta uusiin liikenneväyliin ja toisaalta entisten kunnossapitoon. Tälle jaolle voidaan etsiä perusteita liikennesuoritteiden määrän kehityksestä.
1990-luvun puolivälissä alkanut taloudellinen nousukausi näkyi vielä viime vuonna liikennesuoritteiden määrissä niitä pääsääntöisesti lisäävänä. Tieliikenne jatkoi kasvuaan puolentoista prosentin verran. Tästä henkilöauton osuus oli noin kaksi kolmannesta. Linja-autojen osuus julkisen liikenteen suoritteesta oli vuonna 1999 noin 43 prosenttia. Vastaava kasvutrendi oli havaittavissa myös tavaraliikenteessä. Kotimaan tieliikenteen tavarankuljetus kasvoi prosentilla 415.5 milj. tonniin. Puukuljetukset muodostivat edelleen suurimman osan kuljetussuoritteesta.
Lähes kaikki tieliikenteen tai siihen läheisesti kytkeytyvät suoriteluvut osoittivat vuodesta 1999 vuoteen 2000 kasvua. Kun tämä on näin todistettua historiaa, voidaan päätellä, että tämä kaikki on ollut mahdollista sillä väyläverkostolla ja kuljetuskalustolla, joka meillä nyt on.
Kuitenkin: "Käytettävä kuluu, pidettävä pehmenee", kuuluu vanha sanonta. Tämä koskee myös liikenneväyliä. Liikennevaliokunta on joutunut ottamaan tämän huomioon omassa päätöksenteossaan. Johtuen alemmanasteisen tieverkon kunnon heikentymisestä ja metsäteollisuuden siirtymisestä metsästä suoraan prosessilinjalle menettelyyn puuhuollossaan liikennevaliokunta joutui kirjaamaan tiehallinnosta annettuun uuteen lakiin velvoitteen, että tiehallinnon on priorisoitava tiettyyn pisteeseen saakka alhaalta ylöspäin alemmanasteisen tieverkon turvallisesti ajettavassa kunnossa vuoden jokaisena päivänä pitäminen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tästä eteenpäin pääpaino on teiden kunnossapidossa, ei uusien väylien rakentamisessa. Harvoista väylähankkeista tärkeimmäksi valiokunta nosti yksimielisesti Kerava-Lahti oikoradan rakentamisen, eikä esimerkiksi jotain moottoritietä.
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa on luonnehtinut viime vuosina hillitön halu avata kilpailulle kaikki mahdollinen, myös taksiliikenne. Mitään merkitystä tämän pyrkimyksen realisoinnin yrittämisissä ei ole muualla Euroopassa tyhmistä kilpailulle avaamisista saaduista kurjista kokemuksista. Tukholman taksiliikenteen tunnetut ongelmat ja Englannin rautatieverkon yksityistämisen mukanaan tuomat liikennekaaokset, lippujen hintojen nousut ja liikenneturvallisuuden romahtaminen on täällä Koti-Suomen viranomaispäissä kirjattu liikenneviihteenä. Kun liikennevaliokunta on kantanut huolta harmaan talouden ilmestymisestä taksipalvelumarkkinoille, liikenne- ja viestintäministeriön vastetta tähän voitaisiin kuvata toteamuksella, että "maalataan sitten kaikki taksit harmaiksi". Valiokunta ei ole lähtenyt tämän väriseen taksiin kyytiin, vaan on vasteessaan ministeriölle korostanut odottavansa taksipalveluilta luotettavuutta, turvallisuutta ja hinnan ennakoitavuutta.
Liikennevaliokuntaa ovat viime aikoina työllistäneet erilaiset EU-lainsäädännön muutos- ja kehittämishankkeet. Vaikka kysymys on samoista liikennemuodoista, olosuhteet eri osissa unionia ovat siinä määrin toisistaan poikkeavat, että valiokunta on joutunut todella vaikeaan välikäteen yrittäessään sovitella toisaalta omistajien ja toisaalta palkollisten edut sekä samalla ottaa huomioon suomalaisen liikennejärjestelmän toimivuuden. Ongelmallisia yksityiskohtia tässä katsannossa ovat mm. eri liikennemuotojen työaikasäädökset, Suomelle tyypillisten omistaja-kuljettajien asema, joukkoliikenteen liikenneturvallisuuden parantamiseen tähtäävät hankkeet, pakollista kuljettajakoulutusta koskevat vaatimukset ja kolmansien maiden kuljettajille myönnettäviin kuljettajatodistuksiin kytketyt kansalliset työlupavaatimukset. Kaikissa näissä kilpailupoliittiset näkökohdat ovat olleet joko suoranaisesti tai välillisesti kuvassa mukana. Liikennevaliokunta on ottanut kannanotoissaan linjakkaasti huomioon maamme maantieteen, liikennealan yritysten omistajarakenteen ja palvelujen laadun turvaamisen kohtuuhintaan. Tämän mukaisesti taksit ovat saamassa työaikadirektiivissä poikkeuskohtelun.
Oma lukunsa on kansallinen liikenneturvallisuus. Tieliikenteessä kuolee vuosittain lähes 400 henkilöä. Luvun pudottaminen alle 250 on kovan työn takana samalla kun liikennesuorite pyrkii nousemaan myös maanteillä. Liikennevaliokunnan aikaan saamasta liikenneturvallisuusmuistiosta sen julkistamisen jälkeen saatu kansalaispalaute osoitti, ettei huomattava osa teillä liikkuvista hyväksy minkäänlaisia kuripaketteja. Oma vastaehdotukseni on, että rakennetaan eri puolille maata kaikille pääväylille osuuksia, joissa on liikennöimisolosuhteiden vaihtumisen mukaan muuttuvat maksimiajonopeudet ja opetetaan autoilijat näin ottamaan kulloisetkin liikennöintiolot huomioon ajo- ja samalla tilannenopeutta valitessaan.
Omaa muistiotaan varten liikennevaliokunta suoritti keskuudessaan mielipidetiedustelun eräistä ministeriön "kuripaketin" ehdotuksista. Se osoitti, että valiokunnan jäsenet haluavat kohdella ammattiliikenteen kuljettajia muista tiellä liikennöivistä poikkeavalla tavalla. Turvavöiden käyttöpakkoa ei tulisi ulottaa ammattiliikenteen kuljettajiin, eikä ammattiliikenteen kuljettajien telemaattisten laitteiden käyttöä tulisi rajoittaa silloin, kun he ovat ammattiajossa.
Lähi vuosien suuria huolia tulee olemaan pätevän henkilökunnan saanti kuljetusalalle. Ala on saatava houkuttelevaksi. Tässä työssä alan järjestöillä on ratkaiseva merkitys. Jos järjestöt tarvitsevat tässä kansanedustajien apua ja työpanosta, halukkaita varmasti löytyy.
Kiitos yhteistyöstä ja virkistävää kesää kaikille!
Takaisin