Puhetilaisuudessa Oulussa 24.9.2001

VALTIONYHTIÖILLE "REILUN PELIN SÄÄNNÖT"

Vielä 1980-luvulla pidettiin itsestään selvänä, että valtionyhtiöt toimivat eettisesti ja moraalisesti korkeatasoisesti, vaikka kilpailu markkinoilla kiristyykin. Nämä odotukset eivät varmaankaan 1990-luvulla mihinkään kadonneet, mutta valtionyhtiöiden sallittiin höllentävän toimintamoraaliaan joka suhteessa. Saastepäästörajoituksiin ryhdyttiin hakemaan höllennyksiä, vaikka ympäristöntilassa ei ollut tapahtunut ratkaisevaa parantumista. Kuljetusten tarjouskilpailuissa ryhdyttiin vedättämään taksat niin alas, etteivät yrittäjät voi edes teoriassa pitkän päälle pärjätä kustannustason toisaalta jatkuvasti noustessa. Valtionyhtiö on saattanut myös houkutella kuljetusyrittäjät mukaan ympäristöohjelmaansa, ja kun yrittäjät ovat toimineet toivomusten mukaan, yhtiö onkin kylmästi lopettanut yhteistyön heidän kanssaan. Merikuljetuksissa valtionyhtiö saattaa tukeutua mieluummin hollantilaisen, meikäläisittäin arvioiden verokikkailufirman aluskalustoon, jota joudutaan jääolosuhteissa hinaamaan Suomen valtion piikkiin, kuin kotimaiseen huippuluokan tonnistoon, joka ei hinausapua tarvitse. Näin valtio voi sallia meneteltävän siitäkin huolimatta, että valtio-omistaja tekee toisaalla huoltovarmuuden turvaamispäätöksiä. Ilman Suomen lipun alla liikennöivää, sopivaa rahtialuskantaa ei voida puhua kuljetusten huoltovarmuudesta vaikeakulkuisilla rannikkovesillämme. Valtioneuvoston on pikaisesti palautettava valtionyhtiöt reilun pelin sääntöjen ja muut kansalliset ratkaisut huomioon ottavalle tielle. Tämän ohjeistuksen tulee olla niin läpinäkyvää, että kuka tahansa voi seurata niiden toteuttamista.
Takaisin