Lohi-seminaarissa Tampereella 27.10.2001
MERILOHIPOLITIIKKA UUSIKSI
EU-jäsenyyden myötä Suomi siirtyi yhteisön yhteiseen kalastuspolitiikkaan, jonka mukaisesti Suomi siirsi päätösvaltansa Itämeren lohipolitiikassa EU:lle. Lähes seitsemän vuoden kokemusten perusteella voidaan todeta, että Suomi on todellinen häviäjä Itämeren lohipolitiikassa. EU ei hyväksy meidän kannaltamme olennaista kutuvaltioperiaatetta. Kun ei hyväksy, niin täällä istutetut ja syntyneet lohet pyydystetään lähinnä Itämeren eteläosissa muiden valtioiden kalastajien toimesta, jotka eivät ole sijoittaneet näihin lohiin euroakaan. Pyyntikiintiöt mitoitetaan liian suuriksi ja pyynnissä saa käyttää luonnonlohille kohtalokkaita ajoverkkoja. EU ei hyväksy Suomelle tarpeellista hyljevahinkojen korvausjärjestelmääkään, vaikka on Ruotsille sen hyväksynyt. EU:n ympäristöpolitiikka on niinikään epäonnistunut, kun yhä edelleen Itämereen valuu supermyrkkyjä, dioksiineja ja furaaneja, siinä määrin, että komissio miettii rasvaisten kalojen, lohien ja silakoiden, myyntikieltoa. On toki kotimaassakin tarvetta ainakin perusteellisiin selvityksiin, sillä voimayhtiöiden velvoiteistutuslohet eivät näytä täyttävän elinkelpoisuusvaatimuksia. Seuraavissa hallitusneuvotteluissa on terävöitettävä tavoitteita merilohipolitiikan osalta vastaamaan nykyistä paremmin kansallisia etuja. Tällöin on syytä muistaa, että kutujoesta pyydetyn lohen kilohinta nousee yli 600 markan, kun se on vajaat 20 mk merialueelta pyydetystä lohesta.