|
kolumni Koillissanomissa marraskuussa 2001 LUONTOMATKAILUN NÄKYMÄ JA KUULUMA Ympäristömme koostuu näkymästä ja kuulumasta. Kaupunkitaajamaa hallitsevat ihmisen aikaansaamat rakenteet ja äänet, luonnontilaista metsää kasvit ja eläimet "luomu"rakenteineen ja äänineen. Näiden välimaastossa on parhaimmillaan maaseudun kylämaisemaidylli, peltoja, metsiä, rakennuksia, luonnon- ja kotieläimiä. Suomalainen näkymä ja kuuluma poikkeavat eräässä ratkaisevassa mielessä siitä, mitä on tarjolla päiväntasaajan tienoilla. Meillä on näyttävä vuodenaikojen vaihtelu, tropiikissa sitä ei ole. Meillä valoisan ajan pituuskin vaihtelee, päiväntasaajalla ei. Meillä "näkymä- ja kuulumataulut" vaihtuvat lukuisia kertoja vuoden kuluessa. Juuri tämä näkymästä ja kuulumasta koostuvien "taulujen" vaihtuminen vuodenaikojen mukaan on taajamista poispäin suuntautuvan kotimaan matkailun ydin. Kesämökki-idylliin kuuluvat luonnonvehreys, puiden humina, laineiden loiskinta ja lintujen laulu. Talvimatkailijan tapaa useimmin mutkamäestä kuuntelemasta hiihtohissin, toisten ihmisten ja laskettelun synnyttämiä ääniä. Maisemassa metsät erottuvat lumikentistä, joiden alla voi olla peltoja, niittyjä, hakkuuaukeita, kosteikkoja tai järviä. Hiihtohissimaailma on synnyttänyt turismikaupunkeja Rukalle, Leville, Saariselälle, jne. etelän aurinkorantojen tyyliin. Nämä talviset lomakaupungit eivät juurikaan poikkea näkymän ja kuuluman puolesta oikean kaupunkilähiön näkymästä ja kuulumasta. Ihmisiä tulee tiellä vastaan talviasuissaan. Varpuset ja talitintit ovat niitä samoja. Kaikki ihmiset eivät toki halua laskea mutkamäkeä ja murtomaata voi hiihtää lähes kaikkialla, missä on lunta. Tässä piilee sauma kaupungista luontoon tuotekehittelyyn mutkamäkiharrastuksesta poikkeaviin toimiin. Luontomatkailu on tullut jäädäkseen. Ihminen halajaa takaisin luontoon edes hetkeksi. Luonto voi tarjota myös hiljaisuutta. Tyynenä talvisena pakkaspäivänä erämaa voi olla äänetön. Jatkuvasta melusta kiusaantunut ihminen voi hakeutua talvisen luontotaulun sisälle nauttimaan äänettömyydestä, hiljaisuudesta. Joillekin tämä voi olla kuitenkin liikaa, vastakohta arkipäivän hälinään on liian suuri. Hänelle sopii silloin paremmin pätkä maaseutuelämää pikkutoimeliaisuuksineen, joiden paketiksi rakentamisessa ohjelmapalvelutuottaja voi osoittaa kekseliäisyytensä. Maailma on - vielä - mahdollisuuksia täynnä. Erkki Pulliainen
|
|||