Puheenvuoro turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon
palautekeskustelussa 19.12.2001
ARVOISA PUHEMIES!
Suomessa on perinteisesti löydetty keskustelemalla laaja tuki konsensukselle ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, näin nytkin puolustusvaliokunnassa, joka on saanut aikaan yksimielisen mietinnön. Tämä on merkittävää, kun mietinnössä otetaan kantaa kansallisesti räjähtämisherkkään miina-kysymykseen, Baltian maiden mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukseen Suomen käyttäytymiseen samassa asiassa, liittoutumattomuuden säilyttämiseen kaikissa tilanteissa sekä mukaanlähtövaltuutuksen edellyttämiseen YK:lta tai Etyj'iltä kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa.
Erityisen merkittävänä pidän kansalaisyhteiskunnan panoksen korostamista seuraavan vastaavan selonteon valmistelun yhteydessä, sisältäähän tätä koskeva lausuma mietinnössä sen hyväksymistä, että kansalaismielipiteellä on myös käytännön merkitystä. Tästä puolestaan seuraa ajatuksellinen tuki neuvoa-antavalle kansanäänestykselle, jos tasavallan poliittinen johto ryhtyy joskus ajamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Tässä katsannossa oli vähintäänkin mielenkiintoista, että heti nyt arvioitavan mietinnön valmistuttua valiokunnan puheenjohtaja tyrmäsi julkisesti tällaisen kansanäänestyksen toteuttamisen. Historiaa kirjoitetaan monella tavalla.
Suomen ja koko maapallon turvallisuuspoliittinen asetelma muuttui radikaalisti 11.9. tänä vuonna. Maapallo ei ollut varautunut tällaiseen tilanteeseen, eikä ole ollut liioin nytkään halukas sen perustavaa laatua olevien taustatekijöiden poistamiseen. Rahaa riittää laajojen alueiden rakenteiden ja luonnon hävittämiseen pommittamalla, mutta sitä ei riitä rikkaiden ja köyhien maiden ja kansojen välisen elintasokuilun kaventamiseen. Maapallon ainoan supervallan vaste akuuttiin rakenteelliseen turvallisuushätään on, että Yhdysvallat irtautuu ABM-sopimuksesta, ei hyväksy biologisten aseiden valvontasopimusta, eikä koko maapallon tulevaisuuden kannalta tärkeää Kioton ilmastosopimusta, vain muutaman esimerkin mainitakseni. Sen sijaan se luokittelee maapallon valtiot "hyviin myötäilijöihin ja rosvovaltioihin" sen mukaan, kuinka tarkkaan valtiot noudattavat USAn sotapoliittisia toivomuksia, joita voidaan myös käskyiksi kutsua.
Maapallo on huomaamattaan ajautunut tilanteeseen, jossa perinteiset talouden ja yleisen käyttäytymisen lainalaisuudet eivät toistaiseksi päde. Kahdesta sodasta huolimatta, joissa Yhdysvallat on tavalla tai toisella mukana, varannoltaan hupenevan raakaöljyn hinta on odotetun kallistumisen sijasta romahtanut. Nyt se on tasan puolet siitä, mitä se oli ollessaan huipputasolla, jonka tuotti vain uhka sodasta. Tällä raakaöljyn alhaisella hintatasolla säädellään näppärästi mm. Venäjän vientikaupastaan saamia valuuttatuloja ja samalla vaikutusmahdollisuuksia maailmanpolitiikassa. Sotaa USA rahoittaa setelipainorahoituksella. Sen budjetin alati kasvava alijäämä on sitä luokkaa, ettei tämä supervalta täyttäisi EMU-ehtoja. Tästä huolimatta USAn dollari on säilyttänyt hyvin valuutanvaihdossa arvonsa suhteessa euroon ja jeniin.
On selvää, ettei näin voi jatkua pitkään. Syyskuun 11. päivän tapahtumien seurausta oleva shokkivaikutus menee ensi vuoden aikana pikku hiljaa ohi niin Yhdysvalloissa, jossa herätään peräämään mm. oikeusvaltion periaatteita, kuin maapallolla laajemmaltikin. Venäjän viimeaikaista käyttäytymistä selittää osaltaan se, että se on voinut näin yhdistää oman terroristijahtinsa, so. tsetseeni-jahtinsa, ja pyrkimyksensä pysäyttää valtakunnan IVY-mäisesti hajoaminen. Kumpikin on tulkittavissa projekteiksi, joilla on alku ja loppu. Kun projektien katsotaan olevan ohi, palataan entiseen kaavaan, jossa korostuu Venäjän todellisen suurvalta-aseman palauttamisen välttämättömyys. Tuota tilannetta ajatellen puolustusvaliokunta on aivan oikein mietinnössään toistuvasti tähdentänyt, että Suomen kaikkinaisten toimenpiteiden pitää olla sopusoinnussa sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa.
Erittäin merkittävää viimeaikaisessa kehityksessä on, että YK on saanut takaisin sitä roolia, mikä sillä olisi koko ajan pitänyt olla maailmanpolitiikassa. Kun Yhdysvallat näyttää hamuavan sotatoimia myös Afganistanin ulkopuolella, kansainvälisen yhteisön ensisijainen tehtävä on pitää huoli siitä, ettei se tee mitään uusia liikkuja ilman YK:n ja sen turvallisuusneuvoston siunausta. Yhdistyneillä Kansakunnilla
tulee säilyttää vähintään se asema maailmanpolitiikassa, mikä sille on palautunut kuluneen syksyn aikana.
Tänä EU-virastojen sijoittelun aikakautena puolustusvaliokunta on ryhtynyt tukemaan Kansainvälisen siviilikriisinhallinnan tutkimus- ja koulutuskeskuksen perustamista Suomeen. Kun ei vaan kävisi niin, että Italia keksii ryhtyä tukemaan tätä ikäänkuin vaihtaen sen "parmankinkkuvirastoon". Tämä uusi tutkimus- ja koulutuskeskushanke olisikin syytä unohtaa välittömästi.