Kolumni Kalevassa 16.6.2001
VALTIO VASTUUSSA TYÖLLISTÄMISESTÄ
Kuntaliiton kepulainen varatoimitusjohtaja on ryhtynyt julkiseen taisteluun hallitusta vastaan sen kuvitelluista tai todellisista aikomuksista siirtää vastuuta työllistämisestä kunnille. Asia on pohtimisen arvoinen riippumatta siitä, aikooko hallitus näin tehdä vai ei. Tämä keskustelunavaus ajoittuu mielenkiintoisesti yhteen monen muunkin julkisuusvedon kanssa. Äänestäjän pitää olla näinä aikoina tarkkana, jotta hän ei lähtisi jokaisen virran vietäväksi.
Työttömiä työnhakijoita on edelleen paljon, tilastokeskuksen mukaan 267 000 ja työministeriön mukaan 296 700. Kun takana on yli puolenkymmentä laman jälkeistä nousukauden vuotta, nämä luvut ovat korkeita. Ne tekee sisällöllisesti vieläkin korkeammiksi se, että vaikka työttömyysaste on - onneksi - laskenut, niin pitkäaikaistyöttömien kokonaismäärissä lasku on ollut varsin hidasta, esimerkiksi Oulussa muutaman viime vuoden aikana noin 2 800:sta tasolle noin 2 400.
Suomi ei ole siis päässyt laman perinnöstä eroon. Tämä on valitettavasti kovaa faktaa, jonka pitäisi rasittaa jokaisen suomalaisen omaatuntoa. Tämä on tiedossa Teollisuus ja Työnantajat (TT) -nimisessä järjestössäkin, jota johtaa häivähdys 1800-luvun patruunamentaliteetista eli Outokummun pääjohtaja Jyrki Juusela. Hän on mm. sitä mieltä, että 60 663 miljoonaa markkaa vuodessa voittoa kymmenelle suurimmalle Suomessa pääkonttoriaan pitävälle yhtiölle on aivan liian vähän pääomaveroprosenttia olisi tueksi niille alennettava! Häivyttääkseen korkeat työttömyysluvut otsikoista samainen järjestö on lisäksi käynnistänyt kaksi kampanjaa, "huolenkannon työvoimapulasta" ja "työelämän pelisääntöjen muokkaamisesta uusliberalismin ihanteiden mukaiseksi". Edellinen kytketään suurten ikäluokkien eläköitymiseen, jälkimmäinen taas peliin, jolla suomalainen työvoima haluttaisiin korvata ulkomaalaisella halpatyövoimalla merenkulkuelinkeinon tapaan. TT:n johtajien omaatuntoa ei häiritse lainkaan se, että samanaikaisesti, kun he pelaavat tätä julkisuuspeliään, järjestön jäsenyritykset ulosmittaavat maapallolla itsensä kannalta ainoalaatuisen edullisen tupopolitiikan hyötyjä, toimitusvarmuutta jo tarjouksen tekovaiheessa tiedossa olleella kulurakenteella. Ja tietenkin nämä yritykset kirjaavat, mikä kymmenien, mikä tuhansien miljoonien markkojen vuosivoittoja. TT ei ole toki ainoa taho maapallolla, joka innolla täsmäsahaa poikki juuri sitä oksaa, jolla se itse istuu. Huomautan ystävällisesti: "Alla on piikkimatto!"
Työttömien asiaa ei saa peittää millään päivänvarjolla. TT:n tarjoamaan ansaan ei pidä langeta. Lipposen II hallituksen on pidettävä työttömien työllistämistä ykkösasiana, kuten oli kirjattu samaisen pääministerin johtaman ensimmäisen hallituksen ohjelmaankin.
Mikä on sitten oikea taho vastamaan (pitkäaikais)työttömien työllistämisestä? Kenellä/millä on ansaittu moraalinen vastuu? Aiheuttaja maksaa -periaate sopii mielestäni tähän oikein hyvin. 1980-luvun kolme suurinta puoluetta tuotti valtiovallan tasolla kasinopelikauden ja sen seurauksena taloudellisen laman, joka puolestaan on syy-yhteydessä yhä edelleen vallitsevaan rakenteelliseen työttömyyteen. Osa kunnista lähti mukaan kasinopeliin ja on siitä myös laskua valtion ohella maksanut. Kunnat eivät kuitenkaan säätäneet lakeja, eivätkä muutoinkaan ohjanneet rahamarkkinoiden vapauttamista.
Taloudellinen vastuu pitkäaikais- ja muunkin työttömyyden hoidosta kuuluu siis yksiselitteisesti valtiovallalle. Poliittisesta vastuusta osa kuuluu Suomen keskustalle. Tämän vastuun kanto tapahtuu niin, että se joutuu käyttämään äänenvaimentajaa arvioidessaan hallituksen työttömyyden hoitoon tähtääviä rahavirtojen ohjailupäätöksiä, vaikka muutoin oppositiossa ollen olisi arvosteluun suorastaan velvoitettu. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että valtiovallan tulee osoittaa varat työttömien työllistämiseen. Kunnat sen sijaan voivat olla ja niiden pitää osittain ollakin käytännön työllistäjiä. Esimerkiksi kunnan tason töiden välittäjäksi sopii erinomaisesti kunnan vetämä työpankki. Mitä pienempi kunta, sitä paremmin kanta-asukastyönvälittäjät tietävät, mitä kukin työtön osaa.