Rovaniemen Ampujat ja Metsäveikot ry:n RAM-lehteen lähetetty kirjoitus (ilmestyy 11.4.2002)
KESTÄVÄ KÄYTTÖ OLENNAINEN OSA RIISTATALOUTTA
Metsästyslaki uudistettiin vuonna 1993. Hallituksen esityksestä ei olisi koskaan tullut uutta lakia, jollei eduskunnassa olisi ryhdytty varsin poikkeuksellisiin neuvottelu- ja eri näkökohtien yhteensovittamistoimiin. Tämän työn tuloksena laki syntyi vihdoin laajahkon tuen saattelemana.
Lapin kannalta merkittävin yksityiskohta oli kuntalaisen vapaan metsästysoikeuden säilyttäminen valtion alueella (8 §). Tietenkin lappilaiset ajoivat tätä asiaa ja saivat myös tahtonsa läpi. "Lantalaiset" ajattelivat tähän suostuessaan, että näin saadaan houkuteltua lääkäreitä ja muita metsästyksestä kiinnostuneita osaajia tekemään elämäntyötään Lappiin. Sehän on eduskunnan ja hallituksen kautta koko valtakunnan päänsärky, oli silloin ja on nyt vielä enemmän kuin silloin.
Vapaan metsästysoikeuden päätöksellä eduskunta osoitti rajatonta luottamusta lappilaisiin erämiehinä ja riistatalouden käytännön toteuttajina. On vastuumielessä aivan eri asia kuulua metsästysseuraan ja saada metsästysoikeus sitä kautta kuin saada se eduskunnan kautta kunnan kaikille valtion alueille niin, että kaikki muutkin metsästävät kuntalaiset voivat käydä jahdissa samoissa maastoissa.
On sinänsä inhimillistä, jos juolahtaa mieleen, että ammunpa tuon eläimen, sillä muutoin naapuri sen kuitenkin tekee. Metsästyslain 8 § yhdistettynä saman lain 20 §:n velvoitteisiin lähtee kuitenkin siitä, ettei tällaiselle kateudelle ole sijaa. 20 §:n mukaan nimittäin "metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä".
Vaatimus kestävästä käytöstä riistataloudessa ei ole uusi. Jo sata vuotta sitten Yhdysvaltain silloinen presidentti Theodore Roosevelt toi sen liittovaltionsa lainsäädäntöön. Hän kirjoitti, että jos riistakantoja verotetaan vain tuottoa hyväksikäyttäen, niitä riittää ikuisesti. Hän kutsui tätä kestävän käytön periaatetta "tieteelliseksi metsästykseksi". Oiva ilmaisu, kun uutta mutta samalla ainoaa järkevää tapaa hoitaa uusiutuvia luonnonvaroja markkinoi aseistautuneiden hyväksyttäväksi.
Rooseveltin asettama taakka kuuluu jokaisen lappilaisen erämiehen kannettavaksi. Viime vuosina kantautuneet viestit ovat antaneet ymmärtää, että tämän taakan kantamisessa on ollut toivomisen varaa, jopa runsaastikin. "Saa kulkea monta päivää, eikä tapaa ainuttakaan metsäkanalintua", valitti äskettäin muuankin ystäväni. Laji- ja metsästyskausikohtaiset pyyntirajoitukset ovat siten tulleet välttämättömyyksiksi.
Riistanhoitomaksuvaroja tulisi kerätä niin paljon, että niiden turvin voitaisiin palkata jokaiseen Lapin kuntaan riistanvalvoj(i)a, joiden tehtävänä olisi lopettaa laittomin keinoin tapahtuva pyynti ja raportoida riistanhoitopiirille, jos riistakanta on jollakin alueella pudonnut kohtuuttoman pieneksi. Varminta olisi perustaa jokaiseen kuntaan ML 39 §:n mukaisia riistansuoja-alueita. Nehän kuuluvat itsestään selvyytenä Aldo Leopoldin oppien mukaan monen metsästysseuran vuokraaman metsästysalueen käytäntöön. Niillähän metsästyskielto koskee ulkopuolisten ohella oman seuran jäseniäkin. Rauhoitettu alue säilyttää paremmin riistakannat, jos vaikka luontainen kannanvaihtelu uhkaa vähentää ne todella pieniin metsästetyllä alueella.
Oma lukunsa on Villi Pohjola. Oli aikanaan varsinainen älynväläys luoda tällainen organisaatio. Siitä on ollut enemmän menoja ja suoranaista vahinkoa paikallisille ihmisille kuin hyötyä kenellekään. Toivottavasti se keskittyy tulevaisuudessa välittämään ulkomaisia turisteja paikallisten luontomatkailuyrittäjien vieraaksi.
Lopuksi. Valtion virallinen riistatalousorganisaatio luotiin takaamaan kansanvaltaisuus metsästysasioissa. Muodollisesti tehtävä on suurin piirtein onnistunut, toiminnallisesti ei juurikaan. Nyt tarvittaisiin riistanhoitoyhdistysten toiminnanjohtajille nykyistä näkyvämpi ja vastuullisempi rooli riistakantojen ja -talouden hoidossa. Jollei näin tapahdu, vapaa metsästysoikeus on pian historiaa.