Ilmastostrategia -puhe eduskunnassa 19.6.2001
Arvoisa puhemies!
Säät havaittavasti vaihtelevat, mutta myös maapallon ilmastot vaihtelevat. Ilmastossa on esiintynyt äkillisiä muutoksia ja pitkän aikavälin vaihteluita. Meteoriitin törmäämisen planeettaamme synnyttämä pölypilvi on rajoittanut auringonsäteilyn pääsyä maanpinnalle siinä määrin, että sen seurauksia ovat olleet toisaalta eläinlajien laajamittaiset sukupuuttoon kuolemiset ja toisaalta evoluution nopeutumiset.
Pitkän aikavälin vaihteluita ovat jääkaudet ja niiden väliset interglasiaalikaudet. Manner- ja muiden jääkerrosten laajenemisen ja paksuuntumisen myötä merenpinnan taso on alentunut, kun taas jään sulaminen on sitä nostanut. Suomi kuuluu toistuvien jääkausien alueeseen. Viimeksi koettu jääkausi, nimeltään Wurm, jatkuu yhä mm. etelä- ja pohjoisnavan ympärillä ja Grönlannissa olevilla laajoilla jäätiköillä.
Me täällä Suomessa elämme siis parhaillaan erästä kahden jääkauden välistä interglasiaalikautta. Sen jo taakse jätetyn 10 000 vuoden aikanakin on ehtinyt esiintyä merkittäviä keskilämpötilojen vaihteluita. Ilmasto lämpeni mannerjään perääntymisen jälkeen varsin nopeasti ja oli toistaiseksi lämpimintä 6 000-8 000 vuotta sitten, jolloin Pohjois-Suomenkin kesäinen keskilämpötila oli vajaat kaksi astetta nykyistä korkeampi.
Nyt lähes viikoittain tutkijat eri puolilta maapalloa kertovat havainneensa maapallon keskilämpötiloissa sellaista nousua, että arvelevat tämän johtuvan kasvihuonekaasujen määrän kohoamisesta ilmakehässä. Näistä kaasuista taas tässä katsannossa merkityksellisimmäksi on nimetty hiilidioksidi, jota syntyy eri aikoina kasvaneen puuaineksen palaessa. Havainto tästä johtuvasta ilmaston lämpenemisestä on siis projisoitava maapallon ilmaston eri pituisina ajanjaksoina ilmenevään yleisempään keskilämpötilojen vaihteluun. On kyettävä erottamaan yleiseen luonnon järjestykseen kuuluvat vaihteluilmiöt ihmisen välittömän toiminnan tuottamista. Näistä merkittävimpiä ovat toisaalta fossiilisten energianlähteiden polttaminen ja toisaalta hiilinielujen supistuminen.
Geologisessa mielessä ihmisen fossiilisten energianlähteiden poltolla aikaan saama vaikutus maapallon ilmastoihin jää vaikutukseltaan lyhytaikaiseksi yksinkertaisesti siitä syystä, että fossiilisten energianlähteiden varannot loppuvat. Taloudellisesti hyödynnettävissä olevista raakaöljyvaroistakin yli puolet on jo käytetty. Perimmäinen kysymys onkin, kuinka ja millä aikavälillä fossiiliset energianlähteiden varantojen loput käytetään.
Geologisessa mielessä lyhyellä aikavälillä ihmisen toiminnalla näyttää todella olevan vaikutusta maapallon ilmastoon. Maapallon väestön runsastuminen tuhannella miljoonalla kuluttajalla reilussa vuosikymmenessä tilanteessa, jossa uusiutuviin energianlähteisiin nojautuvat energiahuoltoratkaisut ovat vasta tulossa, pitää huolen siitä, että tämä vaikutus voimistunee. Näistä vaikutuksista dramaattisin olisi se, että manner- ja muiden jäätiköiden sulaminen kiihtyisi. Sehän nostaisi valtamerten pintaa ja hukuttaisi ensi vaiheessa alavat rannikkoseudut ja matalat saaret.
Jos kaikki vielä jäljellä olevat jäätiköt sulaisivat eli uusi jäätiköityminen alkaisi aikanaan nollapisteestä, niin edustaja Kimmo Kiljusen julkaisema maapallon valtioiden lippukirja menisi perusteellisesti uusiksi. Pohjoismainen yhteistyökin saisi uusia sävyjä, kun Tanskasta olisi vain Grönlanti näkyvissä merenpinnan yläpuolella. Niinikään huonosti kävisi Suomen kaikille nykyisille merisatamakaupungeille. Edessä olisi myös pääkaupungin vaihto. Vaihtohan on perinteisesti kytkeytynyt katastrofitilanteeseen.
Maapallon laajuinen ilmastokeskustelu on viime aikoina keskittynyt Yhdysvaltain äänestäjien vähemmistöä edustavan presidentti George W. Bushin antamiin rukkasiin Kioton ilmastosopimukselle. Tällä rintamasta lipeämisellä ja siihen sisältyvillä sisällöllisillä valinnoilla on monta periaatteellista ka käytännöllistä ulottuvuutta. Ensinnäkin Bush on ilmoittanut, että kasvavaa energiantarvetta tyydytetään joko uusiutumattomaan energianlähteeseen, uraaniin, tukeutuvalla ydinvoimalla tai uusiutumattomilla fossiilisilla energianlähteillä. Yhdysvaltain ylin päätöksentekovalta ei siis tekisi mitään uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan energiahuoltojärjestelmän luomiseksi. Tämä on synkkä sanoma Tyynen valtameren saarivaltioiden nykyisille asukkaille, joista osa on Yhdysvaltain kansalaisia. Havaijin ja Guamin asukkaat ovat varmaan odottaneet aivan toisenlaista viestiä Washington, D.C.:stä.
Yhdysvaltain nykytilanne kuvaa havainnollisesti maapallon energiahuollon avainkysymystä: "Luodaanko nyt realiteettina käytössä olevien uusiutumattomien energianlähteiden avulla uusiutuviin energianlähteisiin perustuva energiahuoltojärjestelmä ja agroforestriin perustuvat hiilinielut vai ei?". Kohtalokkainta olisi menettely, jossa fossiilisten energianlähteiden avulla rakennettaisiin jotain muuta uusiutumatonta energianlähdettä käyttäviä voimalaitoksia. Tämä tiehän päättyisi aikanaan totaaliseen katastrofiin.