Kolumni Kalevassa 17.3.2002

TYÖPAIKKOJA TARJOLLA - KELPAAKO?

   Kestävää kehitystä? Tietenkin, kaikkihan sitä kannattavat! Mutta mitä se on? Onko taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävää tulevaisuuden rakentamista esimerkiksi tukeutuminen energiataloudessa uusiutumattomiin energianlähteisiin, uusiutumattomuuteenhan sisältyy itsestään selvyytenä varannon rajallisuus? Jatkuvalla käytöllä varasto jonain päivänä armottomasti loppuu. Kun fossiilisten energianlähteiden ja uraanin varantojen ehtyminen on vain vuosikymmenien päässä, niin eikö vihdoin nyt ole ryhdyttävä rakentamaan uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa energiataloutta? Eikö juuri Suomi harvaan asuttuna maana voisi olla mallialue uusiutuviin energianlähteisiin siirtymisessä? Voitaisiinko siirtymisessä kestävään energiatalouteen saada samalla monta muutakin hyötyä? Siitä tällä kertaa.

     Pohjois-Suomen, kuten muunkin Suomen, väki on liikkeellä. Syrjäinen maaseutu tyhjenee. Ensin muutetaan taajamiin, sitten kasvukeskuksiin. Syrjäinen maaseutu ja taajamien lähitienoot ovat perinteisesti saaneet elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Laajentavat tilat ovat nyttemmin hankkineet osan muuttaneiden pelloista lisämaikseen. Osalla pelloista niiden omistajat ovat harjoittaneet viime vuosina näennäisviljelyä, mistä kielivät usean peräkkäisen vuoden pyöröpaalien, "dinosaurusten munien", kasat peltojen laidoilla. Toimintaansa liikaa laajentaneilla tiloilla taas osa tuottajista on lopettanut maidontuotannon jaksamisen loputtua ja siirtyneet fyysisesti kevyempään ohran viljelyyn. Ohralla on kuitenkin hyvin alhainen tuottajahinta. Voisiko pelloilla tuottaa muutakin kuin heinää ja ohraa, esimerkiksi ruokohelveä ja ahdekaunokkia energiakasveina?

     Vuoden 1995 jälkeen olemme eläneet taloudellisen nousukauden vuosia. Valtion talous on saatu tasapainoon  ja lamavuosina otettua velkaakin on lyhennetty, minkä osaltaan on mahdollistanut valtion omaisuuden myynti. Kaikesta tästä huolimatta maassamme on yhä edelleen 200 000 - 300 000 työtöntä, melkoinen osa heistä maaseudulla "rakenteellisesti työttöminä". Aktiivisista työllistämistoimista huolimatta esimerkiksi Taivalkoskella joka neljäs työikäinen ja -kuntoinen on edelleen työttömänä. Tämä kielii siitä, kuinka vaikeaa uusien työpaikkojen luominen maaseudulle on ollut ja on. Tarvitaan siis uudenlaista, alueellisesti hajautettua toimeliaisuutta.

     Näinä päivinä ja viikkoina puhutaan monella suulla ja mielellä "maamme kokonaisedusta". Minun mielestäni sen mukaista ei ole tukeutuminen uusiutumattomiin energianlähteisiin. Jos voidaan osoittaa, että meillä on mahdollisuuksia luoda asteittain uusiutuviin energianlähteisiin perustuva järjestelmä, niin siihen siirtyminen on käynnistettävä juuri nyt. Jos se vielä on turvallisuutta lisäävästi hajautettu, ja vielä lisäksi hajautetusti työllistävä, niin sitä parempi. Eduskunnalla on nyt mahdollisuus valita tällainen malli.

    Energia-alan keskusliiton mukaan maahamme tarvitaan 300 megawattia sähköntuotantokapasiteettia lisää vuodessa. Olen osoittanut kotisivullani julkaistulla energiaohjelmallani, että tämä lisäys voidaan toteuttaa uusiutuviin energianlähteisiin perustuen käyttämällä pelloilla, metsissä ja vesistöjen rannoilla tapahtuvaa biomassatuotantoa, tuuli- ja aurinkoenergiaa sekä maalämpöä suoraa sähkölämmitystä korvaavasti hyväksi. Pietarsaaren uusi voimalaitos (240 MW sähkön tuotantoa) työllistää yli 500 henkilöä osa- ja kokoaikaisesti. Kolme sataa megawattia useana yksikkönä alueellisesti hajautettuna lyhentäisi kuljetusmatkoja, jolloin 600-700 uutta työpaikkaa per tuo 300 MW kapasiteettia on realistinen luku.

    Nyt perimmäinen ongelma on se, ettei maassamme ole todellisia markkinoita uusiutuvien energianlähteiden käytön kehittämiselle. Jos päätettäisiin sallia viidennen ydinvoimalan (1000-1600 MW) rakentaminen, se hankkeena tuhoaisi useiksi vuosikymmeniksi uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan energiatulevaisuuden. Luotu odotus halvasta sähköstä toisaalta ja pakko hoitaa uuden ydinvoimalan rakentamisesta koituneet korkeat pääomakustannukset toisaalta kahlitsisivat ratkaisevasti tulevaisuuden energiamarkkinoita. Halpuus ei kylläkään pitkän päälle toteutuisi, mutta sillä tosiasialla ei tuossa vaiheessa olisi enää mitään merkitystä; ydinvoimala olisi rakennettu ja sillä siisti.

     Kansanedustajat ovat toukokuussa kauaskantoisen valinnan edessä. Erityisen mielenkiintoisessa valintatilanteessa ovat Pohjois-Suomen kansanedustajat: hajautetusti työllistävä uusiutuvien energianlähteiden järjestelmä omalle alueelle vai 1600 MW:n ydinvoimala Etelä-Suomeen? Ne ovat valitettavasti toisensa poissulkevat. Suuren luokan valinta!
Takaisin