Kolumni Koillissanomissa huhtikuussa 2002
Kansanedustaja Erkki Pulliainen

PITKÄN AIKAVÄLIN BUDJETTI- JA VEROPOLITIIKKAAN

      Tietokilpailut ovat saaneet uuden historianalan kysymyksen: "Kuka on se henkilö, joka ulkomaankauppaministerinä ei saanut mainittavia kauppoja aikaan, mutta liikenne- ja viestintäministerinä myi  (lue: fuusioi) puolessatoista kuukaudessa Soneran, käynnisti Suomen Autokatsastus Oy:n osakkeiden myynnin putsaten täten käytännössä ministeriön alansa valtionomaisuuden hoitoriesasta ja kyseenalaisti jopa Yleisradion aseman eduskunnan radiona?"
      Nyt kaikki vastaisivat oitis oikein: "Tietenkin Naton ystävä Kimmo Sasi."
      Eivät muutkaan ministerit ole jääneet  Kimmoa huonommiksi. Yhdessä Soneraa koskevan fuusiopäätöksen kanssa pistettiin 20 miljoonaa Stora-Enson osaketta myyntiin. Syyksi ilmoitettiin valtion ensin vuoden budjetin tasapainottamistarve.
      Nyt tultiinkin perimmäisen kysymyksen äärelle. Taloudellisen kasvun oloissa (vaikkakaan ei suuren mutta kuitenkin) on siis katsottu tarkoituksenmukaiseksi myydä omaisuutta, jotta valtion budjetti olisi tasapainossa. Kotitaloudessa tällainen tarkoittaa, että ruokalaskun maksamiseen pitää myydä omaisuutta.  Se on kova juttu!
        Valtion budjetti on teknisesti hyvin yksinkertainen asia: on tulot ja on menot, ja niiden pitäisi olla keskenään tasapainossa. Jos tuloja saadaan kasaan enemmän kuin on menoja, niin velkoja voi lyhentää (jos sellaisia sattuu olemaan) tai laittaa rahaa jemmaan huonojen aikojen varalle. Menoja taas pitäisi voida passata sen mukaan kuin on varoja(sis. lainat)/tuloja käytettävissä. Jos on homma siis teknisesti yksinkertainen, niin poliittisesti se on sitäkin vaikeampi.
        Ikivanha budjettipoliittinen ohje kuuluu: "Vaalikauden alussa tehdään epämiellyttävät asiat ja juuri vaalien alle ajoitetaan miellyttävät asiat kuten veronalennukset". Nykyisen hallituksen ohjelmassa on sovittu 10-11 miljardin markan veronalennuksista vaalikauden aikana. Tupo- ja muista syistä niiden toteuttamisessa pidettiin kiirettä. Yhteisöverotuoton romahdettua ja tuotannon eräillä aloilla laskettua nyt ollaan kuitenkin veropoliittisesti kiusallisessa tilanteessa: klassisen opin mukaan nyt pitäisi antaa kansalaisille vaalien alla verohelpotuksia, mutta verotulot eivät riitä edes rutiinimenojen katteeksi.
          Nyt tietenkin voisi syyttää hallitusta huonosta ajoituksesta. Kuten jo vihjasin, tapahtuneelle löytyy myös ymmärrettävä selittäjänsä. Se on harjoitettu tulopolitiikka: tupojen syntymistä on edesautettu veroalen ajoituksella. Harjoitettu tupopolitiikka on puolestaan ollut edesauttamassa Suomea kilpailukyvyltään yhdeksi maapallon kärkimaaksi.
          Politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Tapahtunut on tapahtunutta. Nyt puolueiden pitää valmistautua huolellisesti paitsi vaaleihin myös tuleviin hallitusneuvotteluihin. Kahden viimeisen vaalikauden kokemukset pitää ottaa huomioon, tulonjakopolitiikan ytimiin on otettava kantaa sekä tupopöydän ääressä että budjettipolitiikassa. Valinnat hyvinvointivaltion ominaispiirteiden vahvistamiseksi (lapsi- ja vanhuspolitiikka, ympäristönsuojelu, jne.) on kirjattava selkeästi ja sen mukaisesti myös toimittava.Takaisin