Kolumni Pohjolan Työssä kesäkuussa 2001
NOUSUA SEURAA AINA LASKU

Mitä JOT-Automation edellä, sitä Nokia ja Elcoteq perässä. Huonoja uutisia kuuluu ja näkyy. Joko henkilökuntaa lomautetaan tai irtisanotaan tahi sitten annetaan tulosvaroituksia. JOT tuottaa automaatiota. Jos automaatiolla tuotettavat tuotteet eivät mene kaupaksi, niin ei uusia tuotantolinjojakaan lisää hankita. Ennen Nokiaa olivat kaikki muutkin kännyköiden valmistajat joutuneet toteamaan, etteivät nämä vimpaimet menekään entiseen malliin kaupaksi. Yllätyskö?   
Ei todellakaan. Maapallolla on vähän yli 6 000 miljoonaa asukasta, joista 800 miljoonaa elää aliravittuina täydellisessä köyhyydessä. Noin kahden tuhannen miljoonan ihmisen toimeentulo on joko niin niukkaa, että heidän mieleensä ei juolahtaisikaan kännykän hankkiminen, tai he elävät kännykän kuulumattomissa. Loppujen reilun kolmen miljardin ihmisen joukossa on imeväisiä tai muutoin kännykkää tarvitsemattomia. Kännyköitä on taas odotettu myytävän yli 500 miljoonaa kappaletta vuodessa. Tuolla vauhdilla kaikilla "kännykkäkuntoisilla" on muutamassa vuodessa kouraan käyvä mobiili hallussaan. Vaikka valmistajat sysäävät uuden mallin toisensa jälkeen markkinoille, niin uusimisellakin on sekä taloudelliset että viitsimisrajansa.  

Suomi on uskomattomassa onnenkantamoisen raossa, kun Nokialla on vielä lukuisat toimeliaisuutensa maan rajojen sisäpuolella ja firma on alansa markkinajohtaja maapallolla. Niinpä Nokialla alkoi kännyköiden ja tukiasemaverkkojen valmistajista viimeisenä kasvuvauhti hiipua. Nokian nilkuttaminen koski juuri myynnin kasvuvauhdin hidastumista, ei sen kummempaa. Juuri tämä vaihe toimiikin Nokian hyväksi ja muiden laitevalmistajien tappioksi.   
Kuitenkin kun volyymit pienentyvät, äärimmilleen viritetyt alihankkijat ovat niitä, jotka ensimmäisinä joutuvat uudesta, supistuneesta tuotannosta kärsimään. Näinhän kävi jo Elcoteqillekin. Monet ovat siinä määrin sidottuja yhteen tilaajaan, että vaihtoehtoisia menekkejä on vaikea tai jopa mahdoton hetkessä löytää. Kulujen pienentämiseksi ensimmäisenä ovat edessä lomautukset, seuraavassa vaiheessa irtisanomiset. Kasvava työttömyys koettelee ruokakuntien ja kuntien taloutta.  
Kunnat joutuvat koville myös muista syistä. Kun firmat eivät teekään enää ennätystuloksia, niin johtajilta optiotulot jäävät saamatta ja verottajilta (valtio, kunnat ja seurakunnat) vastaavasti verotulot. Jos firmojen näytettävät tulot samoin kutistuvat, alenee myös yhtiöverotuotto. Näillä seikoilla on todella merkittävä vaikutus monen kunnan verotulokertymään. Jos kunta on houkutellut edellä tarkoitetun alihankkijan kunnan alueelle, niin menetys tuntuu vieläkin kovemmalta.   
Pessimismiin ei toki ole aihetta, mutta taloudellisesti vaikeampiin aikoihin on varauduttava.
Takaisin