Ryhmäpuheenvuoro Sonera-keskustelussa 4.4.2002
ARVOISA PUHEMIES!
Suomalaisessa kasino- ja pörssipelissä on tultu vaiheeseen 2B. 1980-luvun jälkipuoliskon varsinainen kasinopelikausi tuotti seuraavan vuosikymmenen talouslaman ja valtion raskaan velkaantumisen. Tätä ykkösvaihetta seurasi pörssipeli sittemmin Soneraksi ristityllä teleoperaattorilla. Innokkaimmat kansanedustajatkin ehtivät jo maksaa mielikuvissaan huomattavan osan ensimmäisen kasinopelin tuottamista valtionveloista Soneran osakkeiden myynnistä saaduilla rahoilla ja vielä käyttää hitusen hyvinvointipalveluiden parantamiseen. Tämäkään lottovoittounelma ei toteutunut. Soneran oma kisailu umts-markkinoilla ei tuottanut sen itsensä, eikä valtio-omistajan toivomaa tulosta. Laiha lohdutus on, etteivät pelissä rahallisesti onnistuneet muut toimijat kuin ne valtiot, jotka huutokauppasivat umts-luvat.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa Telia-Sonera -fuusion edullisuus ja ylipäätään hyväksyttävyys on projisoitava aivan uuteen todellisuuteen. Tehdyllä fuusioratkaisulla romutettiin aiemman pääministerin ilmoituksen sisältämä viesti siitä, että Sonera keskittyy heikosti menestyneen ulkomaanturneen jälkeen kotimaisen bisneksensä kehittämiseen. Valtiohan sijoitti tässä tarkoituksessa Soneraan kolme miljardia markkaa. Vaikka Soneran velkataakka onkin keventynyt kohtuullisen hyvää vauhtia alle kolmeen miljardiin euroon, sitä ei ilmeisestikään pidetty riittävänä tervehtymisenä sitoumuksiin ja markkinaodotuksiin nähden. Fuusioituminen Teliaan helpotti mitalin tätä puolta, mutta merkitsi samalla Suomen valtion siirtymistä vähemmistöosakkaaksi muodostuneessa konsernissa. Näinhän on käynyt suomalaisille muissakin vastaavissa operaatioissa pankki- ja teollisuusmaailmassa. Johtajuusmallikin on se sama: aluksi ulkomaalaisten pääosin omistaman yhtiön johdossa säilyy joku tai jotkut suomea puhuvat henkilöt. Ylipäätään on hyvä, ettei pääministeri luvannut fuusioon liittyen mitään eritystä kansankapitalismia edustaville piensijoittajille. Eiväthän ratkaisut kohta ole enää suomalaisten käsissä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että meillä Sonera haluttiin irrottaa poliittisesta ohjauksesta. Nyt Sonera on oleva tarkassa Ruotsin valtion ohjauksessa, sillä vastaavaa järjestelyä ei ole siellä ainakaan vielä tehty.
Suomen ja suomalaisten kannalta on ratkaisevaa millaista yritysstrategiaa uusi Telia tulee Suomessa harjoittamaan. Suurin vaara momentti sisältyy kiinteän puhelinverkon yhtiöittämiseen ja sitä kautta lankapuhelinpalvelujen tarjonnan alueelliseen eriarvoistumiseen. Soneralla on 27 %n osuus lankaliittymistä, näistä 530 000:sta liittymästä pääosa Itä- ja Pohjois-Suomessa. Suomalaisten on pidettävä kuuluvalla äänellä huoli siitä, etteivät syrjäseutujen puhelutarjontapalvelut heikkene, eikä niitä hinnoitella omaan, kalliiseen hintaluokkaansa.
Markkinoiden vaste fuusiolle oli tyly, niin Ruotsissa Telian kuin Suomessa Soneran osakkeiden hinta laski. Suomessa Soneran osakkeen hinta on nyt vajaat viisi ja puoli euroa. Juuri tämä luo uhkan, että uusi yhtiö keskittyy kermankuorintana matkaviestinpalveluiden tarjontaan ja myy pois kiinteän puhelinverkon. Jos näin käy, fuusioratkaisua ja sen tekijää ei syrjäseuduillamme tästä syystä hyvällä muistella.
Kaikesta huolimatta vihreä eduskuntaryhmä joutuu toteamaan, että se on tehty mikä on tehty. Nyt on pidettävä huoli siitä, ettei valtio myy nykyhintatasolla fuusioituneen yhtiön osakkeita ja ainakin yrittää vaikuttaa sen yritysstrategiaan Suomen kansallisen edun mukaisesti.