Kolumni Koillissanomissa huhtikuussa 2002
"NUKKUNEIDEN KARHUJEN" HERÄÄMISEN AIKA
Kansanedustuslaitoksen toimenkuva on muuttunut rajusti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Eduskunnat istuvat nyt täydet ajat, hallitukset nojaavat eduskunnan suureen enemmistöön ja Euroopan unionin jäsenyys on moninkertaistunut byrokratian ja niiden edustajien työmäärän, jotka haluavat EU:n säädöshankkeisiin paneutua. Tosiasiallisen vallan luisuminen Brysseliin on siis lisännyt kotimaassa tehtävän työn määrää, eikä ole sitä vähentänyt, kuten monet kansalaisemme kuvittelevat ja tämän perusteella meitä rajuin sanakääntein arvostelevat.
Todella laajapohjaisten hallitusten tultua todellisuudeksi hallitusvaltaa käyttävät suuret puolueet ovat ryhtyneet mielenkiintoisella tavalla taktikoimaan vallankäyttömme perustan eli parlamentarismin kanssa. Perinteinen ihannetilahan on, että hallituspuolueiden kansanedustajat kantavat vastuun hallituksen päätöksistä, vaikka ne olisivatkin epämiellyttäviä. Opposition tehtävänä on taas arvioida, arvostella ja yrittää kaataa hallitus. Ennen vanhaan suhtauduttiin nyreästi aisanylipotkijoihin, mutta ei enää edustajamäärällä mitattuna ruotsalaisten ja sitä suuremmissa puolueissa. Miksi?
Siksi, että ääntenkalastelun kannalta kriittisillä alueilla nämä hallituspuolueiden toisinajattelijat ovat omille puolueilleen tärkeitä ääntenkerääjiä seuraavissa vaaleissa. Parlamentarismista on näin muodostunut opposition kannalta kiusallista taktiikkaparlamentarismia. On jännittävää nähdä, kuinka seuraavissa hallitusneuvotteluissa nämä näkökohdat tulevat esiin. Palataanko niukkojen enemmistöjen hallitusvallan käyttöön?
Ei kaikki sentään ole muuttunut eduskunnassakaan. Itse asiassa tarkoitan edustajia itseään. Valtaosa meistä puurtaa tasaisen tappavaa vauhtia valinnasta seuraaviin vaaleihin. Paneudutaan asioihin, ollaan paikalla valiokunnissa ja Isossa Salissa ja osallistutaan debattiin, kun sanottavaa on, jotkut silloinkin kun sanottavaa ei oikein olisikaan. Kaikki ne kansanedustajat, jotka elävät viikot kämppäelämää Helsingissä, kuuluvat tähän joukkoon. Kysymys on paitsi synnynnäisestä ahkeruudesta myös siitä, ettei Hesassa muutakaan tekemistä ole.
Etelärannikon, kotonaan yöpyvien kansanedustajien joukossa on sellaisia, jotka elävät normaalia työelämää ja valitsevat muutamia asioita, joiden tiimoilta he viettävät iltoja eduskunnassa. Olen kuullut eräiden heistä kutsuvan itseään "täsmäpoliitikoiksi". Ainakin he ovat varmasti perillä täsmäkohteistaan.
Aivan oma lukunsa etelärannikon edustajien joukossa ovat sellaiset, jotka aktivoituvat noin vuosi ennen vaaleja. He ovat taitavia noukkimaan profiilinnostokohteet, ilmestyvät säännöllisesti TV-ruutuun ja sanomalehtiin puolustamaan jotain jaloa periaatetta. Nyt juuri elämme sitä osaa vaalikaudesta, jolloin nämä ”nukkuneet karhut” heräävät. Ensimmäiset esiintymiset TV-ruudussa ovat jo takanapäin ja seuraavia odotellaan. Meitä edustajiakin on moneen lähtöön.
Kansa valitsee vuoden kuluttua, ketkä ovat seuraavassa lähdössä mukana.